Sega Master System

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sega Master System
Master System Logo.svg

Ms1v1.png

Kehittäjä Sega
Sukupolvi 3. sukupolvi
Julkaisu 1987 (Eurooppa)
20. lokakuuta 1985 (Japani)
Heinäkuu 1986 (Pohjois-Amerikka)
Laitteisto 8-bittinen Zilog Z80 -suoritin, VDP-grafiikkapiiri, 8 kt keskusmuistia
Tallennusväline Pelimoduuli, "Sega-kortti"
Valmistusmaa Kiina
Lisälaitteet Light Phaser -valopyssy, Sega Scope 3D -lasit
Pelit Luettelo Sega Master System -peleistä
Edeltäjä -
Seuraaja Sega Mega Drive
Kotisivut sega-europe.com
Gamepad.svg
Lisää videopeliartikkeleitaVideopelien teemasivulla


Sega Master System oli videopeliyhtiö Segan 8-bittinen pelikonsoli. Se kilpaili Nintendon 8-bittisen konsolin kanssa videopelimarkkinoiden valtiaan asemasta 1980-luvulla.

Master System ilmestyi Japanissa vuonna 1985 (tuotiin Eurooppaan 1987). Teknisiltä ominaisuuksiltaan Master Systemissä oli kovinta kilpailijaansa 8-bittistä Nintendoa nopeampi prosessori ja hieman kehittyneempi grafiikka, mutta sen äänipiiri (Texas Instruments SN76489) oli yksinkertaisempi. Japanissa laitetta myytiin nimellä Sega Mark III. Tässä Japanin versiossa oli mukana myös toinen äänipiiri, Yamaha YM2413 (OPLL), joka oli riisuttu malli PC-tietokoneiden AdLib ja Sound Blaster äänikortteissa käytetystä FM-piiristä.

Tallenusmediana oli pelimoduulin lisäksi ohut "Sega-kortti", jolle oli oma paikkansa. Näille ei kuitenkaan mahtunut kovin isoja pelejä, joten niiden käytöstä luovuttiin varhain. Lisäksi laitteissa oli usein jokin sisään rakennettu peli (Suomessa myydyissä laitteissa Hang-On moottoripyöräpeli).

Vaikka Master System jäi myyntiluvuissa selvästi Nintendon saman sukupolven konsolista jälkeen, saavutti se monissa maissa kohtalaista menestystä. Laite löytyi myös monista suomalaisista kodeista. Pitkäaikaisimman suosionsa laite saavutti Brasiliassa, jossa paikallisia versioita ja pelejä tehtiin vielä 1990-luvun lopulla.

Osa Master Systemin peleistä, kuten Alex Kidd, ovat saaneet klassikon maineen. Varhaisempina aikoina isokorvainen Alex Kidd toimi Segan maskottina mutta siitä ei ollut Marion haastajaksi ja se sai myöhemmin väistyä Sonicin tieltä. Tunnetuin Alex Kidd -peli oli Alex Kidd in Miracle World. Suosituimpiin Master System pelehin kuuluivat esimerkiksi tasohyppelyt Wonderboy: The Dragon's Trap, Wonderboy in Monster World, Ninja Gaiden, Psycho Fox, Land of Illusion, Castle of Illusion, Sonic the Hedgehogit, Asterix-pelit; roolipelit Phantasy Star. Golvellius, Ys: Vanished Omens; ja ammuskelupelit R-Type, Fantasy Zone II, Powerstrike II.

Master Systemistä luotiin paranneltuja malleja 1990-luvulla. Master System II toi hiukan lisää rahaa Segan kassaan Japanissa ja Euroopassa mutta Yhdysvalloissa se ei kuluttajia kiinnostanut. Sen on sanottu kärsineen Nintendon lisensiointi-strategiasta, jossa yhtiöille annettiin lupa tehdä Nintendon pelejä sillä ehdolla, että he eivät käännä peliään Segan laitteelle. Tällaiset sopimukset myöhemmin kiellettiin Yhdysvaltain Liittovaltion oikeudessa.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Prosessori: 3.58 Mhz Z80 ja apuprosessori VDP
  • Ääni: Texas Instruments SN76489, nelikanavainen PSG-piiri (sama kuin BBC Micro tietokoneessa)
  • Ääni (2): Japanin versioissa mukana myös kehittyneempi YM2413 (OPLL) FM-äänipiiri.
  • Kuvan resoluutio: 256x240 (PAL-alue)
  • Keskusmuisti (RAM): 8 kilotavua
  • Videomuisti (RAM): 16 kilotavua
  • Värimuisti (RAM): 8 tavua
  • Värejä näytöllä: 32 (kaksi 16 värin palettia)
  • Värejä yhteensä: 64
  • Spritejen maksimimäärä ja koot: 64 (8x8, 8x16, 16x16, 16x32)
  • Tallennusmedia: Pelimoduuli (korkeintaan puoli megatavua, pienimmät 0,125 megatavua), "Sega-kortti" (32 kilotavua)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Master System II.
Tämä videopeleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.