Saba’
Saba’ (arab. سبأ, saba’, suom. Saban suura) on Koraanin 34. suura. Se luokitellaan mekkalaiseksi (jae 2 on medinalainen) ja sisältää 54 jaetta.[1][2][3] Nimensä suura on saanut jakeessa 15 mainituista sabalaisista, joiden maan Herra hävitti tuhotulvalla. Sana on yhdistetty Saaban kuningaskuntaan, jonka katsotaan vaikuttaneen Jemenissä.
Suurassa puhutaan jinneistä, jotka ovat islamissa tunnettuja ihmisille näkymättömiä henkiolentoja. Islaminuskon mukaan Muhammed lähetettiin profeetaksi paitsi ihmisille myös jinneille.[4] Jumala ilmoittaa toisaalla Koraanissa (51:56): ”Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni”.[5]
Suurassa Daavid mainitaan panssaripaitojen tekijäksi ja Salomosta kerrotaan, että jinnit palvelivat häntä.
Arabistit ovat eri mieltä siitä, mainitaanko suurassa Muhammed ja esiintyykö siinä polemiikkia polyteismia vastaan.
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suura jakautuu seuraaviin aihekokonaisuuksiin:[1]
- Suura alkaa korostamalla Jumalan kaikkitietävyyttä ja kertoo, että viimeinen hetki ja ylösnousemus ovat totuuksia (jakeet 1–9).
- Jakeet 10–11 kertovat Daavidista, joka on haarniskojen tai panssaripaitojen tekijä. Islamilainen perimätieto tuntee Daavidin etenkin raudan muokkaajana.[6]
- Jakeet 12–14 mainitsevat Salomon, jota jinnit palvelivat. Hämeen-Anttilan mukaan jinnit liittyvät Salomosta kerrottuun anekdoottiin, jonka mukaan jinnit palvelivat vahingossa vuoden ajan jo kuollutta Salomoa, jonka ruumis nojasi sauvaan.[6]
- Jakeet 15–21 selostavat sabalaisten kohtalon. Tarkemmin määrittelemättömät sabalaiset kääntyivät pois Herrasta, jolloin tuhotulva hävitti heidän maansa.
- Jakeet 22–34 ovat Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan polemiikkia "monijumalaisia" vastaan.[1] G. R. Hawtingin mukaan Koraanin kritiikki ei kohdistu polyteismiin tai idoleiden palvontaan, vaan sen tyyppiseen monoteismiin, jota Koraani ei hyväksy.[7] Tässä suurassa esimerkiksi puhutaan "Jumalan kumppaneista" (jae 21), mikä Hawtingin mukaan voidaan paremmin tulkita kristillisen kolminaisuusopin arvosteluksi.
- Jakeet 35–39 kertovat, miten uskottomat kerskuvat omaisuudellaan.
- Jakeet 40–42 kertovat Hämeen-Anttilan mukaan miten enkelit irtisanoutuvat "monijumalaisista". Herra kysyy enkeleiltä, palvoivatko ihmiset näitä, jolloin enkelit vastaavat, että ihmiset palvoivat jinnejä, joihin useimmat uskoivat. Islamissa jinnejä ei tunneta epäjumalina vaan näkymättöminä henkiolentoina, joista jotkut ovat kääntyneet muslimeiksi.
- Jakeet 43–46 kertovat, että Jumalan lähettiläitä on torjuttu ennenkin.
- Jakeet 47–54 kertovat Hämeen-Anttilan mukaan, että "Muhammad on vain varoittaja". Koraani ei kuitenkaan ilmoita puhuteltavan henkilön nimeä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hawting, G. R.: The Idea of Idolatry and the Emergence of Islam: From Polemic to History. Cambridge University Press, 1999. ISBN 0-521-65165-4
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5
- Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
- Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edeltävä suura: Al-Ahzab |
Koraanin suurat | Seuraava suura: Fatir |
Saba' | ||
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 |