Rutajoen valuma-alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rutajoen valuma-alue
(3. jakovaihe: 14.236)
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
1. jakovaihe Suur-Päijänteen alue (14.1)
2. jakovaihe Ristiselän alue (14.23)
Laskujoki Rutajoki
Vesistöreitti RutajärviSorsanselkä–Keskinenvesi ←Joutsjoki ←Pyydysoja
Laskupaikka Päijänne, Rutalahti
Koordinaatit 61°59′35″N, 25°57′47″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 180,31 km² [1]
Järvisyys 14,61 % [1]
Alueen pituus 20 km [2]
Alueen leveys 15 km [2]
Pääuoma 26,6 km [2][a]
Keskivirtaama 1,9 m³/s [3]
Kartta
Valuma-alueen laskujoki Rutajoki laskee Päijänteen Rutalahteen.

Rutajoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 14.236) on Kymijoen vesistön (14) Suur-Päijänteen alueella (14.2) sijaitsevan Ristiselän alueen (14.23) kolmannen jakovaiheen valuma-alue. Sen laskujoki Rutajoki Päijänteeseen Ristiselän Rutalahteen.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rutajoen valuma-alue on yli 20 kilometriä pitkä, yli 15 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 180,31 neliökilometriä ([1], myös 176,2 km² [4]). Valuma-alue sijaitsee Suur-Päijänteen alueen itäreunassa ja vedenjakajan kaakkoispuolella sijaitsee Sysmän reitin valuma-alue (14.8), koillispuolella Mäntyharjun reitin valuma-alue (14.9) ja pohjoispuolella Leppäveden–Kynsiveden alue (14.3). Lounaassa sijaitsee Päijänteen alueen (14.22) Tammijärven–Hauhajärven valuma-alue (14.227) ja muissa ilmansuunnissa oman Ristiselän alueen (14.23) Tyystijoen valuma-alue (14.239), Haapajoen valuma-alue (14.237) ja Vihijärven valuma-alue (14.235). Valuma-alue sijaitsee pääosin Joutsassa, mutta se ulottuu reuna-alueillaan pohjoisessa Toivakan, lännessä Korpilahden Jyväskylän ja lounaassa Luhangan puolelle.[5][2][6]

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen laskujoki on Rutajoki, joka laskee Päijänteen Rutalahteen. Rutajoki alkaa Rutajärvestä (1 120 ha), joka muodostaa yhdessä Sorsanselän ja Keskinenveden (533 ha) kanssa valuma-alueen pääjärven. Näihin järvialtaisiin laskevat valuma-alueen suurimmat virtavedet. Samalla Rutajärvi, Keskinenvesi ja Sorsanselkä muodostavat pääuomaksi miellettävän vesireitin rungon. Siihen laskevista puroista Kiertojoella on pinta-alaltaan 9,7 neliökilometriä suuri valuma-alue, itärannan Myllyjoella 46 neliökilometrin, Harjujärvenojalla 24 neliökilometrin ja Joutsjoella 29 neliökilometrin suuruinen valuma-alue. Koska kaksi viimeistä sijaitsevat järvialueen yläjuoksulla, voidaan Joutsjoki valita pääuomaksi. Joutsjoen valuma-alue on pohjois-etelä-suuntainen. Kun Joutsjoki alkaa Joutsjärvestä (26 ha), on sen pohjoisesta tulevalla Pyydysojalla suurempi valuma-alue. Pääuomaan voidaan siksi ottaa Joutsjoen sivuhaara Pyydysoja, vaikkakaan mitään tarkkoja pinta-aloja ei lähteistä löydy.[4][2][6]

Rutajoen pituus saadaan laskemalla vesistöviranomaisten Paikkatietoikkunan verkkopalvelun uomaverkoston jokiosuuksia yhteen. Rutajoki ja sen suvantolammet muodostavat yhteensä 6,2 kilometriä pitkän joen. Pääuomaan kuuluvien järvialtaiden yhteispituus on 11,4 kilometriä ja yläjuoksun Joutsjoki on 2,2 kilometriä pitkä. Jos pääuomaan lisätään vielä Pyydysoja, saadaan sen kartasta mitatuksi pituudeksi 6,6 kilometriä. Pääuoman kokonaispituus on siten 26,6 kilometriä, kun huomioidaan sivupurolle vaihtaminen Joutsjoen yläjuoksulla.[2][6]

Vesistöalueen maankäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 78,3 %, maatalousalueita 1,1 %, kosteikkoja ja soita on 3,8 % ja rakennettuja alueita on 2,1 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 14,7 %.[4]

Leivonmäen kansallispuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leivonmäen kansallispuisto perustettiin 1.3.2003, ja sen pinta-ala on 2 992 hehtaaria eli 29,92 neliökilometriä. Se sijaitsee kokonaisuudessaan entisessä Leivonmäen kunnassa, joka on ollut osa Joutsaa vuodesta 2008. Rutajoen valuma-alueesta suuri osa kuuluu kansallispuistoon. Joenrantametsissä kiertää patikkapolku nimeltään Koskikaran kierros.[7][8]

Järviä ja jokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen joet ja purot ovat suhteellisen pieniä, sillä suurimmalla Myllyjoella on valuma-aluetta 46 neliökilometriä. Huomattavimmat joet ja ojat on koottu alla näkyvään taulukkoon. Tietojen lähteet on lueteltu erikseen taulukon alla, ja ne on yksilöity kullekin riville erikseen. Etäisyys Päijänteeseen tarkoittaa matkaa Rutajoen uomaa ja järvien selkiä pitkin.

nimi
 
 
järven
kohta
 
etäisyys
Päijänteeseen
(km)
pituus
(km)
 
virtaama
(MQ)
(m³/s)
valuma-
alue
(km²)
lähteet
 
 
Rutajoki laskee Päijänteen Rutalahteen Rutalahdella
Hiilenpuro Rutajoki 1 3 2,2,4,2,–,–
Juoksusenoja Rimminlampi 3 4 2,2,4,2,–,–
Kotasenlamminoja Rutajoki 6 7 2,2,4,2,–,–
Kiertojoki Rutajärvi 7 7 10 2,2,4,4,–,3
Myllyjoki Rutajärvi 12 14 46 2,2,4,4,–,3
Harjujärvenoja Sorsanselkä 17 7 24 2,2,4,4,–,3
Joutsjoki Sorsanselkä 17 8 29 2,2,4,4,–,3
Joutsjokeen yhtyvällä Pyydysojalla on suuri valuma-alue.

Lähteet: 1 = tieto luettu joen omasta artikkelista, 2 = Karttapaikka-verkkopalvelu [9], 3 = VALUE-verkkopalvelu [4], 4 =mittaamiseen käytetty Paikkatietoikkunaa ja Karttapaikkaa yhdessä [2]

Järviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen järvisyys on 14,61 %.[1] Siinä on 67 vähintään hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Rutajoen lähialueella sijaitsevat Iso Sailampi (2 ha), Kapea Sailampi (1 ha), Pieni Sailampi, Sammakkolampi, Susilampi, Hiilenjärvi (18 ha), Pyöreä Kuorejärvi (3 ha), Kaita Kuorejärvi, jotka laskevat yhteistä Hiilenpuroa myöten Rutajokeen. Valkeisella (9 ha) on oma laskuoja Rutajokeen. Juoksenuksen ojan valuma-alueella sijaitsevat Valkeajärvi (12 ha), Kolmisoppinen (2 ha), Iso Kuorejärvi (15 ha) ja Valkea Kuorejärvi (3 ha). Vielä on Kotasenlamminoja, joka valuma-alueella on Kotasenlampi (6 ha) ja pieni lammikko.[5][9]

Rutajärveen laskevia nimettyjä jokia ovat Kiertojoki ja Myllyjoki. Kiertojoen pääuomassa sijaitsee alajuoksulla Kiertolammi ja ylempänä, Kaijanpurossa Kaijanlampi (13 ha). Kaijanlampeen laskee Säästinpuro, joka alkaa Riihijärvestä (89 ha). Kiertojoen kanssa samansuuntainen on nimetön oja, jonka valuma-alueella sijaitsevat Tuohilampi (3 ha) ja Huhanlampi.[5][9]

Myllyjoen pääuomassa ovat alajuoksulta lukien Naukjärvi (42 ha), Lehijärvi (89 ha), Hyötyjärvi (32 ha), Särkijärvi (85 ha) ja Siikajärvi (180 ha). Siikajärveen laskevat Kaakkolampi (2 ha), Vehkalampi (3 ha), Kekälelampi (14 ha) ja Paskolampi (3 ha) sekä Kalliolampi (1 ha). Siikajärvi laskee lyhyttä Siikajokea myöten Särkijärveen. Siihen laskevat sen ympärillä sijaitsevat Pyöreälampi (3 ha), Särkilampi (3 ha), Hangaslammit (1 ha) sekä Vähä Särkijärvi (9 ha) ja Sammakkolampi. Seuraavan Hyötyjärven vieressä on siihen Kivipurossa laskeva Kivijärvi (31 ha) ja sen seuralainen Kaakkolampi (4 ha). Kehijärveen laskee monia ojia ja puroja. Pohjoista laskee nimetön puro, jonka valuma-alueella ovat Hakoslampi (1 ha), Ylimmäinen Riiplammi (2 ha), Ylimmäinen Ruuhilampi (4 ha) ja Alimmainen Riiplammi. Suoraan Lehijärveen laskevat omia ojia myöten Lapinlampi (4 ha), Kakarinlampi (1 ha) ja Pieni Lehijärvi (1 ha).[5][9]

Rutajärven länsipuolella on kapea lähialue, joka laskee järveen. Se rajautuu lännessä Päijänteeseen laskevan Haapajoen valuma-alueeseen (14.237, 26 km²). Siellä sijaitsevat Kaakkolampi (1 ha), Kangaslammesta (1 ha), Mäyrälampi (2 ha), Iso Pirttilampi (9 ha) ja Pieni Pirttilampi (3 ha), joista viimeiset laskevat jo Keskisenveteen. Etelärannalla sijaitseva Haapasuon Haapajärvi (41 ha) näyttäisi laskevan Rutajärveen, kuten tekee Leivomäellä sijaitseva Kangaslampi (1 ha).[5][9]

Sorsanselän pohjoisrannalla ovat eteläinen Erijärvi (2 ha) ja pohjoinen Erijärvi (2 ha), ja Sorsanselän etelärannalla Harjulahden lampi (6 ha), Iso-Valkeinen (16 ha), Pieni-Valkeinen (13 ha), Silmälammit ja Kirveslampi (2 ha), niitä vielä etelämpänä sijaitsevat Soidensalonlampi, Säynätlampi ja Kalaton (1 ha). Harjun länsipuolella sijaitsevat Hämeenlampi (10 ha), Mustalampi (1 ha), Turasenlammit (1 ha) ja Luupää. Harjujärvenoja alkaa Harjujärvestä (46 ha), jonka yläjuoksulla sijaitsee vielä Talvilampi ja Vähä Harjujärvi (15 ha). Sen sivu-uoman valuma-alueella ovat läntinen Kivisuon lampi (5 ha) ja itäinen Kivisuon lampi (2 ha).[5][9]

Joutsjoki laskee Sorsaselän länsirantaan ja se alkaa Joutsjärvestä (26 ha). Sen alajuoksulle yhtyy Suojärven (6 ha) laskuoja. Joutsjärveen laskee Väärävuoren eteläpuolelta oja, jonka valuma-alueella sijaitsevat eteläinen Vääräjärvi (3 ha), pohjoinen Vääräjärvi (7 ha) ja Orilampi. Joutsjärveen laskee pohjoisesta vielä Saarijärvi (11 ha). Joutsjokeen yhtyy pohjoisesta virtaava Pyydysoja, jonka keskijuoksulle yhtyy Pieni Suojärven (3 ha) ja Korpijärven (4 ha) yhteinen laskuoja, ja jonka keskijuoksulla sijaitsee Pyydysjärvi (6 ha).[5][9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pääuoman ja sen pituuden määrittäminen on selostettu kappaleessa Pääuoma.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b c d e f g Rutajoen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 22.3.2023.
  3. Koski-inventointi, s. 65–66. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.4.2023).
  4. a b c d Rutajoen valuma-alueen pinta-alamääritys ja maaperän käyttötilasto, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 22.3.2023
  5. a b c d e f g Rutajoen valuma-alue (14.236) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.3.2023.
  6. a b c Rutajoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2023.
  7. Leivonmäen kansallispuisto (pääsivu)) luontoon.fi. Helsinki: Metsähallitus. Viitattu 25.3.2023.
  8. Leivonmäen kansallispuisto (retkikartat) luontoon.fi. Helsinki: Metsähallitus. Viitattu 25.3.2023.
  9. a b c d e f g Rutajoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2023.