Rutajoki (Joutsa)
| Rutajoki | |
|---|---|
 Rutajoen koskiosuutta |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Joutsa |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Rutajoen valuma−alue (14.236) |
| Pinta-ala | 180,31 km² [1] |
| Järvisyys | 14,61 % [1] |
| Pääuoman pituus | 26,6 km [2][a] |
| Pääuoman osuudet | Rutajoki ←Rutajärvi ←Sorsanselkä–Keskinenvesi ←Joutsjoki ←Pyydysoja |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Rutajärvi [3] |
| Laskupaikka | Rutalahti, Päijänne [4] |
| Läpivirtausjärvet | Matkus |
| Esteet | kaksi patoa |
| Taajamat | Rutalahti |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 123,1 m [3] |
| Laskukorkeus | 78,3 m [4] |
| Korkeusero | 44,8 m |
| Pituus | 6,6 km [2] |
| Kaltevuus | 6,79 m/km |
| Keskivirtaama | 1,9 m³/s [5] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Rutajoki on Keski-Suomessa Joutsassa virtaava seitsemän kilometriä pitkä joki, joka muodostaa 27 kilometriä pitkästä pääuomasta alajuoksun osuuden. Joen alkuosuus kulkee Rutapohjan kanavassa.[6][2][3]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki alkaa kanavana Rutajärven pohjoispäästä sen länsirannasta. Kanavan alussa on pato, joka säännöstelee järveä. Padon jälkeen joki virtaa vuolaasti ja laskee alapuoliseen patolampeen. Kanavassa joki putoaa korkeintaan kolme metriä, sillä lammen pato sijaitsee kartassa 120 metrin korkeuskäyrällä. Patolammen alapuolella on joessa seuraava lyhyt koski (Korvenkoski?), jonka jälkeen joki virtaa luontaisen oloisena Rimminlampeen, jonne on padolta noin 1,4 kilometriä matkaa ja jossa joelle kertyy pudotusta 3,8 metriä. Rimminlampi ja Matkus (23 ha) ovat yhteydessä toisiinsa, ja niiden vedenpinnat ovat samalla korkeudella. Matkus laskee edelleen Matkuksenkoskena kohti luodetta. Koskella on pituutta 280 metriä pitkä ja pudotusta 6,9 metriä. Se alapuolella on vielä Kissakoski (150 metriä pitkä ja 3,0 metriä pudotusta), Porraskoski (160 metriä ja 1,5 metriä) ja Lohikoski (50 metriä ja 2,0 metriä). Joki laskee lopuksi 3,1 kilometrin jälkeen Päijänteen Rutalahteen. Alajuoksulla sijaitsevat vielä Tammenmylly (pudotusta 3,0 metriä) ja Tamppikoski. Alajuoksu on koskien takia varsin kaltevaa (12,2 m/km). Jokea seuraa patikkapolkuja, ja joenvarsi on luontomatkailijoiden suosiossa. Joen rantametsät ovatkin suojeltuja. Joen ylittää yksityinen ajotie ja kylällä yhdystie 6134.[2][3][7][5]
-
Koskijaksoilla on kivisiä koskia. -
Yläjuoksulla joki virtaa rauhallisesti rehevien luhtarantojen välissä. -
Joen vesi on humuspitoista ja siksi ruskeaa.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rutajärven järvenlaskuun liittyen kaivettiin vuosina 1850–1853 Rutajoen uomalle oikaisukanava, joka oli 386 metriä pitkä. Sen avulla laskettiin Rutajärven pintaa ensin kaksi metriä ja myöhemmin vuosina 1890–1894 vielä 1,5 metriä lisää. Joen vanha uoma näyttäisi tulevan patolampeen etelästäpäin pienenä ojana, ja uusi kanava on kartasta mitattuna yli 400 metriä pitkä [3]. Viimeisen järvenlaskun yhteydessä myös Rutajokea perattiin puutavaran uiton helpottamiseksi ja jyrkät kosket ohitettiin erilaisilla uittorakenteilla. Puutavaran uittotoiminta loppui Rutajoella 1950-luvulla.[7][8]
Luontoarvoja ja Natura-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rutajoki on koko Päijänteen kannalta tärkeä taimenen kutujoki. Sen yläjuoksulla olevat säännöstelypato ja voimalapato estävät kuitenkin vaelluskalojen nousun järviin ja niihin laskeviin puroihin. Uiton vuoksi perattuja koskia ei ole vielä kaikkia kunnostettu.[9]
Rutajoki ja sen rantametsät sisältyvät lähes kokonaisuudessaan Natura 2000 -ohjelmassa mukana olevaan Haapasuo–Syysniemi–Rutajärvi–Kivijärvi-suojelualueeseen (5 063,8 hehtaaria, FI0900074). Natura-alueeseen sisältyy pääosa Leivonmäen kansallispuistosta (2 631 hehtaaria), Rutajärvi pois lukien muutama saari ja lukuinen joukko pienempiä järviä saarineen, 145 hehtaaria yksityisiä luonnonsuojelualueita ja alueita Haapasuolta ja Rutajoen ympäristöstä. Natura-alueen ulkopuolelle on rajattu pois 361 hehtaaria valtion entisiä talousmetsäalueita. Natura-alue on samalla sekä SPA- että SCI-alue.[10][11]
-
Opastus kylältä. -
Koskikaran kierroksen pitkoispuita. -
Kierroksen rakennetut polut. -
Joki ylitetään kävelysiltaa pitkin. -
Rutalahden katos.
Rutajoen lähialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Rutajoen valuma-alue
Rutajoki sijaitsee Kymijoen vesistössä (14) Suur-Päijänteen alueella (14.2) ja muodostaa siinä oman Rutajoen valuma-alueensa. Sen pinta-ala on 180 neliökilometriä ja sen järvisyys on 15 %. Valuma-alue sijaitsee Keski-Suomessa pääasiassa Joutsan alueella, mutta sen reuna-alueet ulottuvat Toivakkaan ja Jyväskylän Korpilahden alueille. Rutajoki on valuma-alueensa laskujoki Päijänteeseen. Valuma-alueen pääuomaan voidaan lukea Rutajärvi, Sorsanselkä–Keskinenvesi, Joutsjoki ja Pyydysoja.
Rutajoen valuma-alueen joet ja purot ovat alajuoksulla suhteellisen pieniä, sillä valuma-alue on alajuoksulla kapea. Alin laskuoja on Valkeisella (9 ha), joka sijaitsee aivan Rutalhden rannan tuntumassa. Hiilenpuro laskee kylän läpi Rutakosken ja Kissakosken väliin. Sen valuma-alueella sijaitsevat Iso Sailampi (2 ha), Kapea Sailampi (1 ha), Pieni Sailampi, Sammakkolampi, Susilampi, Hiilenjärvi (18 ha), Pyöreä Kuorejärvi (3 ha) ja Kaita Kuorejärvi. Juoksenuksen ojan valuma-alueella sijaitsevat Valkeajärvi (12 ha), Kolmisoppinen (2 ha), Iso Kuorejärvi (15 ha) ja Valkea Kuorejärvi (3 ha). Vielä on Kotasenlamminoja, joka valuma-alueella on Kotasenlampi (6 ha) ja pieni lammikko.[6][3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pääuoman ja sen pituuden määrittäminen on selostettu kappaleessa Pääuoma.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leivonmäen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallitus, 2009. C55. ISBN 978-952-446-702-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c d Rutajoen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 22.3.2023.
- ↑ a b c d e f Rutajoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2023.
- ↑ a b Rutajoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2023.
- ↑ a b Koski-inventointi, s. 65–66. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.4.2023).
- ↑ a b Rutajoen valuma-alue (14.236) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.3.2023.
- ↑ a b Pieni Tietosanakirja, osa III (Masku - Sanomalehti). hakusana Rutalahti. Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.3.2023).
- ↑ Havumäki, Matti & Ranta, Tomi: Päijänteen järvitaimenen tila ja tulevaisuus (PDF) (sivut 14–15) 2018. Keski-Suomen kalatalouskeskus ry & Hämeen kalatalouskeskus. Viitattu 23.3.2023.
- ↑ Leivonmäen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, 2009, Metsähallitus, s. 15–16, 23.3.2023
- ↑ Haapasuo - Syysniemi - Rutajärvi - Kivijärvi (FI0900074), 26.6.2019, Keski-Suomen ELY-keskus, viitattu 23.3.2023
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rutajoki Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koskikaran kierros Wikimedia Commonsissa