Pääjärvi (Karstula)
| Pääjärvi | |
|---|---|
 Pääjärvi-näkymä tornista. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Karstula |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Pääjärven alue (14.63) |
| Lasku-uoma | Kouheroisenkoski Hepolampeen |
| Taajamat | Karstulan kirkonkylä |
| Järvinumero | 14.631.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 147,5 m [1] |
| Pituus | 16,8 km [1] |
| Leveys | 5,8 km [1] |
| Rantaviiva | 95,358 km [2] |
| Pinta-ala | 29,5012 km² [2] |
| Tilavuus | 0,11231219 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 3,81 m [2] |
| Suurin syvyys | 14,9 m [2] |
| Valuma-alue | 1 213,88 km² [3] |
| Saaria | 57 [1] |
| Vuohisaari, Niittysaari, Männikkösaari, Unikonsaari | |
 Pääjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pääjärvi on Keski-Suomessa Karstulassa kirkonkylän kohdalla sijaitseva järvi.[1][2]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääjärvi on 16,8 kilometriä pitkä, 5,8 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 2 950 hehtaaria eli 29,5 neliökilometriä. Järvi on kaksiosainen jo muodoltaan ja sitten ihmisen rakentaman pengertien takia. Sen pääaltaaksi voisi kutsua pohjoista osaa, joka muodostuu Matilaisenselän ympärille. Sen pinta-ala on noin 20 neliökilometriä [4]. Järvenselän pohjoispäässä sijaitsee 2,6 kilometriä pitkä Laikanlahti ja sen pienempi sivulahti Ruokolahti. Pohjoisrannikon näkyviä piirteitä ovat Murikkaniemi ja Haapaniemi, jonka länsipuolelle jää Perälänlahti. Järven eteläosaan sijoittuu alle neljä kilometriä pitkä saaristoinen järvenosa, jonka eteläpäässä sijaitsee Jyväslahti. Tämä lahtimainen järvenosa on suultaan 1,7 kilometriä leveä. Jyväslahden itäpuolelle jää neljä kilometriä pitkä niemimaa, jonka kärkeä kutsutaan Jyväsniemeksi. Järvi jatkuu Jyväsniemen itäpuolelle kaventuen ensin 1,5 kilometriä leveäksi lahdensuuksi. Lahti jatkuu 10 kilometriä eteläkaakkoon kaventuen koko matkan. Pohjoisessa on lahdensuuna Riuttasalmi, joka on kapeimmillaan alle 300 metriä leveä. Yli 600-metristä salmea kaventaa länsirannasta työntyvä kapea niemi. Itärantaan kutsutaan Riuttaniemeksi. Salmen jälkeen järvi laajenee kilometrin levyiseksi. Kapeneva lahti on selkeäpiirteinen ja ainoat merkittävät poikkeukset rantaviivassa ovat vierekkäiset Poukanlahti ja Kaapinniemi. Lahden eteläosaa kutsutaan Kouheroisensalmeksi, sillä järvi laskee Hepolampeen Kouheroisenkoskessa.[1][2][4]
Järvi sijaitsee matalapiirteisessä maastossa, mutta rantojen tuntumassa on joitakin korkeita mäkiä. Jyväsniemen Pääjärvenmäen kylä sijaitsee korkealla yli 180 metrin korkeuteen kohoavalla mäellä, jonka terävimmät huiput ylittävät 200 metriä mpy. Niistä Kirkkovuori, jolla sijaitsee näkötorni, kohoaa 210 metriin asti eli yli 66 metriä vedenpinnasta. Eteläisen lahden itärantaa kohoaa kauttaaltaan yli 180 metrin ja Hinkalon seuduilla yli 200 metrin korkeuteen.[1][5]
Järvellä on kartan mukaan 57 saarta. Saaret ovat järven kokoon nähden varsin pieniä. Suurimmat saaret ovat Vuohisaari, Niittysaari ja Männikkösaari, jotka löytyvät Jyväslahden suuosasta. Niittysaari lienee suurin saari kartasta mitatulla yli 14 hehtaarin pinta-alalla. Samassa lahdessa sijaitsevat myös Selkäluoto, Hermanninsaari, Taikinasaari, Parkinluoto, Jyrkkäkallio, Karjasaari, Kertosaari, Ellunsaari ja Tuomaansaari. Järvenselän rannikoilla on vielä Nuttura, Pajusaari, Unikonsaari, Kirkkosaari, Lehtosaari, Korpisaari, Niittysaari, Sikosaari ja Kivikonsaari. Eteläisellä lahdella on vielä Verkkosaaret, Limonsaaret, Särkimätäs, Haapasaari, Pienisaari ja Pajukannansaari.[1]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 112,31 miljoonaa kuutiometriä eli 0,112 kuutiokilometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 3,8 metriä. Järven pohjoisosan rannat ovat matalia. Perälänlahti, Perhonlahti ja Laikanlahti ovat yli puoliksi alle 1,5-metrisiä lahtia. Järven eteläinen kapea lahti on sen sijaan jyrkkärantaisempi. Pohjoisosan länsirannan edustalla on yli kaksikilometrinen syvännejakso, jossa on yli 10 metriä vettä. Myös Kirkkosaaren länsipuolella on kaksi 10-metristä syvännettä, ja lisäksi Riuttasalmessa on vielä yksi. Eteläosan lahdessa on useita 10-metristä syvännettä, joista Limon kohdalla sijaitsee järven syvin kohta 14,9 metriä [6].[1][2]
Järven rantaviivan pituus on 95,4 kilometriä [2]. Järven lähiympäristössä viljellään maata lähinnä sen pohjoisrannikoilla. Täkein asuinalue on Karstulan kirkonkylä, joka sijaitsee etelä- ja pohjoisosan välissä. Muita kulmakuntia ovat Perhosperä, Unikonsalmi, Laikka, Haapaniemi, Rantakylä, Jyväslahti, Pääjärvenmäki ja Hietaniemi. Riuttasalmen ylittää kantatie 58, jonka salmen pengertien keskellä on noin 80 metriä pitkä silta. Kantatiestä haarautuu Jyväslahdella pohjoiseen kulkeva Rantakylän läpi Haapalahteen kulkeva yhdystie 16861. Se yhtyy siellä seututiehen 697, joka kiertää järven kirkonkylään. Kirkonkylästä alkaa seututie 636, joka kulkee etelään ylittäen järven eteläpäässä Kouheroisenkosken alle 50-metristä siltaa pitkin. Järven eteläosan länsirannoille johtaa tietä heikommin kuin muualla. Saarijärven vastainen kuntaraja kulkee Kouheroisen koskessa ja järven etelärannassa.[1][7]
-
Riuttasalmen silta -
Johan Knutsonin näkemys karstulan kirkosta
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääjärven vedenlaatu on heikentynyt 1950-luvulta lähtien. Sen suurimmat kuormittajat ovat olleet yläpuolisten alueiden metsäajoitukset 1970-luvulle saakka, turvetuotanto, järven ympäristön maanviljely, entinen perunajauhotehdas ja kunnallisen jäteveden käsittelylaitos.[4]
Säännöstelypato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääjärven vedenpinta vaihtelee vuodenaikojen mukaan joskus voimakkaasti. Kesäisin vedenpinta alenee eniten ja sitä estämään on järven lasku-uoman Kouheroisenkosken joenniskaan rakennettu säännöstelypato, jonka luukkuja säätämällä on alinta vedenpinnan korkeutta onnistuttu pitämään ylempänä.[4]
Natura-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven pohjoispäässä sijaitseva Laikanlahti ja sen sivulahti Ruokolahti kuuluvat Natura 2000- ohjelmassa (FI0900141, 143 hehtaaria, SPA) erityiseen suojelun piiriin. Laikanlahteen laskee pohjoisesta tuleva Kiminginjoki. Erityisesti Ruokolahti on rehevöitynyt ja umpeen kasvava lahti. Sen kasvistossa on runsas ilmaversoiskasvusto, kelluslehtikasvusto sekä uposlehtisiä. Sen runsas vesikasvillisuus muodostuu näkyvästi myös kortteesta, ruo'osta ja kaislasta. Lahdella pesii suuri naurulokkiyhdyskunta, mutta suojelun perusteena on ainakin 26 lintulajia.[8][9]
Pääjärvi on myös muuttolintujen suosima levähdyspaikka. Paikkaa suosivat kevätmuutossa sekä arktiset muuttolinnut että hanhet. Syksyisin järven rannat keräävät etelään muuttavia kahlaajia.[10]
Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Saarijärven reitin valuma-alueen (14.6) Pääjärven alueella (14.63), jonka Pääjärven lähialueeseen (14.631) järvi kuuluu. Pääjärven valuma-alueen pinta-ala on 1 214 neliökilometriä ja sen järvisyys on 7,09 % [3].[1][4]
Pääjärveen tulee kolme suurempaa jokea. Karstulan kirkonkylässä siihen laskee lyhyt Enojoki, joka on Päällinjärven valuma-alueen (14.633) laskujoki. Sen alimmat järvet ovat Päällin (99 ha) ja Ylin (37 ha) sekä Humpissa sijaitseva Iso-Korppinen (112 ha). Laikanlahteen laskee Kiminginjoki, joka on Kyyjärven valuma-alueen (14.64) laskujoki. Sen suurimpia järviä ovat alimpana oleva Kiminginjärvi (150 ha) ja keskijuoksulla sijaitseva Kyyjärvi (1628 ha). Kolmas joki Vahanganjoki, joka laskee järven länsirantaan. Se on Vahankajoen valuma-alueen (14.67) laskujoki, ja sen valuma-alueelta voidaan mainita alajuoksun Tohtaanlampi (10 ha) ja seuraavaksi Vahanka (477 ha) ja Valkkuna (82 ha).[1][4]
Pääjärven lähialueen järvet laskevat usein suoraan Pääjärveen omaa ojaa myöten. Sellaisia ovat esimerkiksi Naapurinlampi (2 ha), joka laskee länsirantaan, Iso Metsälampi (1 ha) ja Pieni Metsälampi (2 ha) Kouheroisensalmessa, sekä Kulhanlampi (4 ha) edellisten pohjoispuolelta. Sen sijaan Jyväslahteen laskevan Vuoripuron valuma-alueella sijaitsevat Vuorijärvi (17 ha) ja Pieni Vuorijärvi (13 ha). Lisäksi Poukanlahteen laskevalla Lipityspuron valuma-alueella ovat Poukanlampi (15 ha), Pajulampi ja Pitkänsuonlampi (4 ha). Näiden lisäksi on Iso-Metsonen (8 ha) ja Pieni-Metsonen (3 ha), joiden laskuojasta ei ole tässä tietoa.[1][4]
Pääjärven lasku-uoma on lyhyt koskijakso järven eteläpäässä Kouheroisensalmessa, mistä alkavat Kouheroisenkoski ja sen perään Juurikkalakoski. Nämä laskevat Hepolampeen, ja kun Pääjärven vedenpinnan korkeus on 147,5 metriä mpy ja Hepolammella 143,9 metriä, saadaan kosken pudotukseksi 3,6 metriä.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Pääjärvi, Karstula (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.6.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 15.6.2023.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c d e f g Pääjärvi (14.631.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.6.2023.
- ↑ Pääjärvi, Karstula (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.6.2023.
- ↑ Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.6.2023.
- ↑ Pääjärvi, Karstula (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.6.2023.
- ↑ Ruokolahti-Laikanlahti (FI0900141, SPA) ymparisto.fi. 23.2.2023. ELY-keskukset. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Ruokolahti-Laikanlahti (FI0900141) NATURA 2000 - STANDARD DATA FORM. ELY-keskukset. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Karstula sstly.fi. Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry. Viitattu 16.6.2023.