Pikkjärv (Tsolgo)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkjärv
Valtiot Viro
Maakunnat Võrumaa
Kunnat Võrun kunta
Koordinaatit 57°55′09″N, 27°08′05″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Narvanjoen vesistöalue
Valuma-alue Sandisuu peakraavin valuma-alue
Laskuoja oja Sandisuu peakraaviin [1]
Järvinumero VEE2128200
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 77,5 – 80 m mpy. [1]
Rantaviiva 1,41 km [1]
Pinta-ala 8,8 ha [1]
Tilavuus 0,00046 km³ [a]
Keskisyvyys 5,3 m [1]
Suurin syvyys 19,2 m [1]
Saaria ei saaria [1]
Kartta
Pikkjärv

Pikkjärv (myös Tsolgo Kõverjärv) [2] on Virossa Võrumaalla Võrun kunnassa Tsolgon kylässä sijaitseva järvi, joka kuuluu niin kutsuttuun Tsolgon järviketjuun.[1][2]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on 630 metriä pitkä, 190 metriä leveä ja sen pinta-ala on 8,8 hehtaaria. Järven luoteispuolella sijaitsee Tsolgon haja-asutusalue. Järvi on luodattu, ja sen keskisyvyys on 5,3 metriä ja suurin syvyys 19,2 metriä. Pikkjärv on yksi Viron syvimmistä järvistä. Järven laskennalliseksi tilavuudeksi voidaan määrittää 0,00046 kuutiokilometriä eli 0,46 miljoonaa kuutiometriä[a]. Rantaviivan pituus on 1,4 kilometriä ja rannat ovat kahta poikkeusta lukuun ottamatta peltomaata. Tsolgon ja Paidran välinen maantie ohittaa järven koillispuolelta.[1][2][b]

Luokittelu ja luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 5) mukaan veden kovuuden osalta pehmeävetinen järvi, jonka vedenväri on vaalea (vir. pehme- ja heledaveeline järv). Järvi luokitellaan limnologisesti oligotrofiseksi järveksi, jolla tarkoitetaan ravinnetasoltaan karua järveä (vir. oligotroofne tai vähetoiteline, OL). Silloin järven vedessä on vähän ravinteita ja siksi vedessä elävien bakteerien ja levien yhteinen biomassa jää myös pieneksi. Koko ravintoketju, joka on riippuvainen järven perustuotannon tarjonnasta, kärsii ravinnon vähyydestä ja silloin hyönteisten ja kalojen sekä laji- että yksilömäärät jäävät vähäisiksi.[2][3]

Järven rannat ovat loivat ja matalat. Rannan pohja on usein hiekkaa, mutta syvemmällä se on mutaa. Vesi vaihtuu järvessä hitaasti. Vedenväri on vihertävän keltainen ja näkösyvyys on 1,4–1,7 metriä. Vesi lämpötilakerrostuu kesäisin ja talvisin selvästi. Vuonna 1961 kartoitettiin järven vesikasvillisuutta ja silloin löydettiin 18 eri lajia. Järvessä elää ainakin ahven, hauki, lahna, särki, kiiski, allikkosalakka ja mutakala. Järven virkistysarvo, kelpoisuus kalastukselle ja uimiselle ovat kaikki hyviä.[3][4]

Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkjärv kuuluu Võhandu jõen valuma-alueeseen, jossa sen lasku-uoma on Sandisuu peakraavin sivuhaara. Järveen laskee yksi erittäin lyhyt tulo-oja. Laskuoja lähtee järven eteläpäästä ja se yhtyy suoriksi kaivettuihin kuivatusojiin yhtyen lopulta Võhandu jõgeen parin kilometrin päässä järvestä. Võhandu jõgi laskee Kuumajärveen eli Peipsijärven keskiosaan. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][b]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tilavuus on laskettu viranomaisten antaman keskisyvyyden ja pinta-alan avulla. Arvo ei ole virannomaisarvio!
  2. a b Kohteen ympäristön kasvillisuutta, asutusta ja nimistöä on tarkistettu Internetin Google-, Bing- tai Yandex-karttapalvelusta käyttäen järven koordinaatteja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Keskkonnaregister: Pikkjärv (Tsolgo) (vee2128200) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.3.2017. (viroksi)
  2. a b c d Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 17.3.2017). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b Pikkjärv (Tsolgo), Eesti Looduse Infosüsteemis (EELIS), viitattu , (viroksi)
  4. Pikkjärv (Tsolgo Pikkjärv), kalapeedia.ee, viitattu 28.8.2020