Pietari Brahen patsaat

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pietari Brahen patsas)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johannes Takanen, Pietari Brahe ja historian henki, 1883. Terrakottaluonnos, Kööpenhamina.
Walter Runeberg, Pietari Brahe, 1888, Turku.

Pietari Brahen patsaat on omistettu kreivi, Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahelle. Neljästä patsaasta Suomessa ensimmäisenä valmistui vuonna 1888 Walter Runebergin veistämä pronssiveistos, joka on Raahessa. Sen kopio valmistui Turkuun samana vuonna. Grännassa, Ruotsissa on Börje Börjesonin tekemä Per Brahen rintakuva (1916). Lieksassa on Eva Ryynäsen (1953) ja Kajaanissa Yrjö Liipolan (1954) veistämät Pietari Brahen patsaat. Lisäksi Valtion taidemuseon kokoelmissa on Johannes Takasen veistämä Pietari Brahe ja historian henki vuodelta 1883.

Turun ja Raahen patsaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes Takasen luonnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanveistäjä Johannes Takanen, asui ja työskenteli Roomassa kärsien rahanpuutteesta. Hän tiedusteli kotimaasta vuoden 1883 tammikuussa, miksi ei ollut saanut Suomen Taideyhdistyksen hänelle myöntämää Hovingin stipendiä. Eliel Aspelin kertoo, että rahat oli nostanut eräs Takasen ystävä, joka lupasi toimittaa ne taiteilijalle. Hän piti Takasta huolimattomana raha-asioissa. Ystävä päätti erään toisen Takasen tuttavan kanssa olla lähettämättä rahoja, ja he tilasivat sen sijaan taiteilijalta pari luonnosta, joita vastaan rahat maksettaisiin. Takaselta tilattiin Pietari Brahen patsaan luonnos.

Kun Turussa kerättiin rahaa muistopatsasta varten, tilaaja arveli Takaselle olevan hyödyllistä valmistautua kilpailuun ajoissa. Etumaksuksi lähetettiin 500 markkaa ja luvattiin saman verran lisää kun luonnos oli valmis. Lisäksi Takaselle luvattiin vielä toisesta luonnoksesta 1 000 markkaa. Takanen teki luonnoksen, mutta epäili sen kelvollisuutta, eikä lähettänyt sitä Suomeen. Seuraavan vuoden alussa patsastoimikunta tilasi Pietari Brahen patsaan suoraan Walter Runebergilta ilman kilpailua. Silloin tilaaja ilmoitti Takaselle, että ei haluakaan luonnosta. Samalla hän lähetti loput stipendistä Takaselle.

Takanen oli tehnyt Pietari Brahen patsasta varten kaikkiaan seitsemän luonnosta tai alkukuvaa, joksi hän itse niitä nimitti. Aspelinin mukaan Takanen ei koskaan saanut selvitystä asiasta, vaan luuli postin hukanneen osan hänen apurahoistaan.[1]

Yksi Takasen luonnoksista on Ateneumin kokoelmassa nimellä Pietari Brahe ja historian henki.[2]

Valmistelu Turussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari Brahen muistomerkin pystyttämistä Turkuun oli ehdottanut Fredrik Cygnaeus jo vuonna 1863. Rahainkeruun aloitti yleisen kokouksen asettama toimikunta Turussa vuonna 1877.[3] Asia tuli uudestaan esille 1880, kun oli kulunut kaksisataa vuotta Brahen kuolemasta. Silloin vietettiin muistojuhlia ympäri Suomea, joissa kerättiin rahaa muistomerkkiä varten. Keräyslistoja uusia raha-avustuksia varten lähetettiin eri puolille maata.[4]

Walter Runeberg jätti tarjouksen Pietari Brahen patsaasta hyväksyttäväksi tammikuussa 1884. Hän vietti talven 1884–85 Kööpenhaminassa ystävänsä kuvanveistäjä Herman Wilhelm Bissenin ateljeessa, jossa muovaili Brahe-hahmon. Hän lähetti valokuvan mallista Turkuun. Patsaskomiteaan kuuluivat Gunnar Berndtson, Albert Edelfelt, Carl Gustav Estlander ja Carl Eneas Sjöstrand. Se antoi työstä lausunnon, joka ei ollut kaikissa suhteissa positiivinen. Arveltiin muun muassa, että oli vaikea arvostella luonnosta, koska sitä ei oltu tehty kipsiin. Komitean huomautukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet Runebergiin, joka oli sitä mieltä, että hänellä oli oikeus omaan tulkintaan Pietari Brahesta.[4]

Kesällä 1885 sovittiin, että patsaasta maksettaisiin 40 000 markkaa. Malli toimitettiin Kööpenhaminasta Pariisiin, jossa se valettiin.[4]

Patsaan veistosjalusta Turussa osoittautui liian suureksi. Ensimmäinen veistos myytiin Raaheen ja Runeberg teki vielä samana vuonna uuden patsaan Turkuun.[5] Kaupan ehtona oli, että Turun veistos paljastettaisiin ensin.[6]

Paljastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsas paljastettiin Turussa 29.5.1888 yli 10 000 katsojan läsnä ollessa. Paljastustilaisuuden jälkeen kaupunginhuoneella pidettiin 220 hengen päivälliset. Ehtoopuolella kaupunki toimeenpani kansanhuvit Kupittaan puistossa. Lukuisa joukko kaupunkilaisia ja vieraita osallistui myös kaupungin järjestämään huviristeilyyn saaristossa.[3]

Teos sijaitsee Brahenaukiolla, Brahenpuistossa Turun tuomiokirkon kupeessa. Pietari Brahe oli Turun Akatemian ensimmäinen kansleri. Kenraalikuvernööri katsoo kohti Turun Vanhaa Akatemiataloa. Barokkisiin pitseihin, sulkahattuun ja juhlaviin saappaisiin puettuna hän näyttää juuri niin tärkeältä kuin kansallinen suurmies vain voi. Toinen käsi on rennosti lanteella ja toinen käsi puristaa tomerasti Akatemian perustamiskirjarullaa. Hän näyttää tietävän, miten maata hallitaan ja kehitetään.[7]

Patsas on 2,95 metriä korkea ja hieman suurempi kuin Raahen patsas. Jalusta on punaista graniittia ja sen korkeus on 4,0 metriä. Jalustan teki kivenhakkaaja R. G. Forsström.[3] Patsaan jalustaan on kaiverrettu versaali antiikva kirjaimin "PER BRAHE" ja teksti ruotsinkielinen teksti Iagh war med landett och landett med mig wääl tillfreds (suom. Minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen).[7]

Raahe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walter Runeberg, Pietari Brahe, 1888, Raahe.

Konsuli Fredrik Oskar Sovelius oli vuonna 1864 esittänyt patsaan pystyttämistä kaupungin perustajalle. Raaheen perustettiin patsasrahasto vuonna 1880. Rouvasväen yhdistys organisoi myyjäisiä ja arpajaisia, joiden tuotto kartutti rahastoa. Samassa tarkoituksessa porvaristo kokoontui pari kertaa kuussa illanviettoon, joissa esitettiin laulua, soittoa ja näytelmiä. Lopuksi tanssittiin menuettia ja muita tansseja. Loppiaisena pidettiin Raatihuoneen salissa Trettondags naamiaiset, joihin naiset pukeutuivat Kustaa III:n aikaisiin silkkileninkeihin ja herrat tummanpunaisin samettipukuihin.[8]

Ennen patsaan paljastusta 12. syyskuuta 1888 puhuivat pormestari Luoma suomeksi ja kauppakoulun johtaja maisteri Heikell ruotsin kielellä ”...esiintuoden samoja aatteita kuin edellinenkin, joskin ei aiwan samanlaiselta isänmaalliselta kannalta…”[6]

»Oitis lankesi werho ja kaunis kuwa seisoi tuossa kaikkein nähtäwänä. Kuinka monta sadan parin silmän katsahdusta yhtyi tuohon yhteen ja samaan pisteeseen tällä hetkellä on waikea sanoa, mutta kaikki seisoiwat awopäin soittokuntien puhaltaessa Maamme laulua, waikka eläköön huudoista ei juuri tahtonut tulla niin mitään, joko syystä että sade puheen kestäessä oli yltynyt ankaraksi, waiko kansan tyytymättömyys ymmärtämättömään kieleen, jonka kyllin woi huomata nurisemisista ja keskusteluista keskenään. Werhon pudotessa oli kello 5 minuuttia waille 3 j.p.p.[6]»

Paljastustilaisuuden jälkeen nautittiin Raatihuoneen salissa lounas, johon osallistui 70 henkeä. Kansakoulun tontilla järjestettiin iltapäivällä kansanjuhla.[9] Illalla järjestetyistä tansseista kirjoitti Kaiun kirjeenvaihtaja: ”…oliwathan tawallista juhlallisemmat pukuihin ja osaanottajien lukuisuuteen tungokseen asti katsoen, mutta tanssittiin kumminkin hywässä järjestyksessä ja, kuten ainakin pikkukaupungeissa, sulan tanssin wuoksi ja oikein sydämen pohjasta kunnes uusi päiwä alkoi koittaa.”[6]

Raahen patsas sijaitsee Raahen kirkon lähellä, Pekkatorin (aikaisemmin Isotori) keskellä. Pekkatori on Raahen palon jälkeen tehdyn Gustaf Odenwallin asemakaavan (1811) tärkein kokonaisuus. Pekkatorista piti tulla hallinto- ja kauppa-aukio. Torin ympäriltä luovutettiin tontit kaupungin huomattaville porvareille, jotka olivat raatimiehiä, kauppiaita ja laivanvarustajia.[10] Pietari Brahen patsas muutti Raahen kaupunkikuvaa ja markkinat siirrettiin Rantatorille.[8]

Patsaan ympärille oli pystytetty neljä lyhtyä ”silmällä pitäen kulkewien turwallisuutta”. Jalustan ympärillä olevalla nurmikolla olevat, paksuilla ketjuilla yhdistetyt kivet ovat peräisin Pitkänkarin rannoilta.[6] Veistoksen jalustassa lukee fraktuurakirjaimin "Pehr Brahe".

Patsasta kutsutaan Raahessa "Raahen Pekaksi" tai "Pekaksi". Raahen kotiseutujuhlaa, Pekanpäiviä vietetään kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin patsas kukitetaan.[8]

Vertailua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Börje Börjeson, Per Brahen rintakuva, 1916, Gränna, Ruotsi.
Eeva Ryynänen, Pietari Brahen patsas, 1953, Lieksa.
Yrjö Liipola, Pietari Brahe, 1954, Kajaani.
Olli Halosen Pietari Brahen muistomerkki, 1985 on Kuopiossa.

Raahen ja Turun patsaiden Pietari Brahen "nuorekas mutta pönäkkä hahmo on pikkutarkan realistinen pukututkielma".[11] Barokin ajan hallitsijan asu viittaa uusbarokkiin, joka oli suosittu ja muodikas kertaustyyli Euroopassa 1880-luvulla. Barokkityyli käytti liioiteltua liikettä ja selkeitä, helposti tunnistettavia yksityiskohtia draaman, jännitteen, rehevyyden ja mahtavuuden aikaansaamiseksi.[12] Barokkia ylipäätään on pidetty hallitsijoiden ja vallan tyylinä.[13]

Walter Runeberg oli tehnyt kolme vuotta aikaisemmin (1885) myös isästään, runoilija J. L. Runebergista pronssiveistoksen Helsinkiin ja hieman pienemmän kopion siitä Porvooseen. Myös Turun Pietari Brahen patsas on Raahen ensiksi valmistuneen veistoksen kopio ja suurennos. Suurennos saatettiin tehdä pistesiirtolaitteella. Turun patsas on hieman korkeampi myös siksi, että hahmon hatussa on sulkia, jotka Raahen veistoksesta puuttuvat. Miekan terä suuntautuu Raahen patsaassa hieman eri suuntaan ja sen kahva on yksinkertaisempi kuin Turussa olevan. Tämä saattaa johtua kuitenkin siitä, että "Raahen Pekan" miekka varastettiin aikoinaan ja korjauksen yhteydessä kahvan muotoilua ehkä yksinkertaistettiin.

Eroja on myös jalustojen muotoilussa. Turun veistosjalustan korniisi on laajempi kuin Raahessa ja Turussa sen alareunassa on hammaslista.

Pronssitettuun kipsiin tehtyä suurikokoista mallia säilytetään Porvoon veistoskokoelmassa.[4]

Gränna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloitteen Grännan Per Brahe-rintakuvan pystyttämiseksi teki paikallinen naisten yhdistys vuonna 1903. Pronssipatsaan teki kuvanveistäjä Börje Börjeson, joka käytti mallina Jeremias Falckin kuparipiirrosta[14] ja David Beckin muotokuvaa.[15] Hiekkakivisen jalustan teki Theodor Wåhlin. Patsas paljastettiin juhannuksena 1916. Patsas oli alun perin lähellä Brahegatania, mutta siirrettiin vuonna 1950 ylemmäksi torille.[16][17][18]

Lieksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eva Ryynäsen veistämä Pietari Brahen patsas valmistui Lieksaan (entinen Brahea) 1953 ja sijoitettiin Lieksan kirkon edustalle. Patsaan jalustassa on teksti: "Pietari Brahe perusti Brahean 1653". Patsas siirrettiin Hovilan puistoon vuonna 1956.[19]

Kajaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kajaanin perustajan Pietari Brahen valtakausi oli onnellista kehityksen aikaa erityisesti syrjäiselle Kainuulle ja Kajaanin linnalle.[20] Pietari Brahen patsasta suunniteltiin Kajaanin Kruununpuodinmäelle suunnitellun kaupungintalon eteen vuonna 1949. Patsaskilpailun voitti kuvanveistäjä Yrjö Liipola.[21] ja patsas julkistettiin vuonna 1954.[22] Se sijoitettiin aluksi Kruununpuodinmäelle Ämmäkosken viereen.[23] Vuonna 1976 teos siirrettiin Kauppatorille, joka oli uusittu kaupungin 325-vuotisjuhlien kunniaksi. Sieltä se katselee Kajaanin kaupunginteatteriin päin.[22]

Kuopio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari Brahen perustamassa Kuopiossa paljastettiin Olli Halosen Pietari Brahen muistomerkki vuonna 1985. Kiveen ja pronssiin veistetetyssä, Piispanpuistossa sijaitsevassa teoksessa lukee "Kuopion kaupungin perustaja Pietari Brahe 1602–1680". Kuopion Väinölänniemen kaupunginosassa, Väinölänniemen kaupunkipuiston naapurina Kuopionlahden suuntaan sijaitsee Brahenpuisto, jonka reunaa kulkee Brahenkatu.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Jaakko Liukkonen: Johannes Takanen (pdf) Johannes Takasen Juhlavuosi 2009. 2009. Johannes takanen Seura. Arkistoitu 18.5.2014. Viitattu 4.6.2011.
  2. ↑ Takanen, Johannes Taidekokoelmat. Kansallisgalleria. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  3. ↑ a b c Brahe-patsaan paljastaminen (Historiallinen sanomalehtikirjasto) Sanomia Turusta. 30.5.1888. [vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c d Lars Nyström: ”Pietari Brahen patsas”, Walter Runeberg – ensimmäinen suuri kuvanveistäjämme, s. 126-127. Porvoo: , 2007. ISBN 9789529217731.
  5. ↑ Muistomerkkejä ja patsaita 2008. Raahen Matkailuoppaat ry. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 1.6.2008.
  6. ↑ a b c d e nimimerkki W.N..n.n.n.: Raahen posti (Historiallinen sanomalehtikirjasto) Kaiku. 18.10.1888. Oulu.
  7. ↑ a b Walter Runeberg (1838–1920) Pietari Brahen patsas Turun kaupungin taidekokoelma, Ulkoveistokset. Wäinö Aaltosen museo. Arkistoitu 17.6.2011. Viitattu 9.8.2010. }
  8. ↑ a b c Kirsti Vähäkangas: Umpikulumanen Pekkatori henkii renessanssia Kotikaupunkimme. 2004. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 9.8.2010.
  9. ↑ Brahestodens aftäckning i Brahestaden Helsingfors Dagblad. 13.9.1888. Historiallinen sanomalehtikirjasto. (ruotsiksi)
  10. ↑ Vanha Raahe, Pekkatori KirjastoVirma. 2001-2005. Arkistoitu 6.3.2021. Viitattu 9.8.2010.
  11. ↑ Juha Ilvas: ”Kuvanveisto 1800-luvulla”, Ars – Suomen taide 5, s. 72. W&G, 1990.
  12. ↑ Baroque Style WallArtForLess. Arkistoitu 25.4.2010. Viitattu 10.8.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Taidehist Barokki Taidehistoria. 2006. Suomen Virtuaaliammattikorkeakoulu. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 25.12.2015.
  14. ↑ Jeremias Falck: Pietari Brahe, puolivartalokuva soikiossa, ajoittamaton Taidekokoelmat. Kansallisgalleria. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  15. ↑ David Beck: Per Brahe Wikimedia Commons. Viitattu 14.6.2011.
  16. ↑ Kulturhistorisk utredning – Gränna. Jönköpings kommun och Jönköpings läns museum, 1997. (ruotsiksi)
  17. ↑ Grennfelt ym.: Gränna-Visingsö historia. , 1980. (ruotsiksi)
  18. ↑ Grenna Hembygdsförening 90 år 1912-2002. Gränna: , 2002. (ruotsiksi)
  19. ↑ Pietari Brahen patsas (kuvanveistäjä Eva Ryynänen) alkuperäisellä paikallaan Lieksan kirkkopuiston edustalla. Museovirasto. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  20. ↑ Reijo Heikkinen: Kainuun lukko – Kajaanin linnan vaiheita kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi. Arkistoitu 9.8.2009. Viitattu 9.8.2010.
  21. ↑ Kainuu sähköistetään Ajankuvia. RC Kajaani. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.12.2015.
  22. ↑ a b Pietari Brahen patsas (kaupungin verkkosivu) Kajaani. Kajaanin kaupunki. Arkistoitu 9.8.2010. Viitattu 25.12.2015.
  23. ↑ Raili Kauppila: Kartanonomistajien Kajaani, s. 161. Otava, 2008. ISBN 978-951-800-318-5.
  24. ↑ Pietari Brahen asemakaava 1650-luvulla Kuopion kartat. Arkistoitu 13.8.2016. Viitattu 23.6.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pietari_Brahen_patsaat&oldid=22230750”