Pekka Herlin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pekka Aksel Herlin (15. heinäkuuta 1932 Helsinki4. huhtikuuta 2003 Kirkkonummi) oli 1900-luvun loppupuolen merkittävimpiä suomalaisia teollisuusvaikuttajia[1] ja Kone Oyj:n hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja. Pekka Herlin loi Kone Oyj:stä Suomen ensimmäisen monikansallisen konsernin[1]. Hän toimi yhtiössä hallituksen jäsenenä vuodesta 1954 lähtien isänsä Heikki H. Herlinin jälkeen, varatoimitusjohtajana vuosina 1962–1964, toimitusjohtajana 1964–1986 ja hallituksen puheenjohtajana 1987–2003.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Herlin syntyi liike- ja teollisuusmiehistään tunnettuun Herlinien sukuun. Pekan isoisä Harald Herlin oli finanssisijoittaja, joka Strömbergin saneerauksen yhteydessä hankki itselleen yhdysvaltalaisia Otis-hissejä edustaneen Kone Osakeyhtiön. Harald lähetti poikansa Heikki H. Herlinin Otiksen tehtaille New Yorkiin tutkimaan amerikkalaisyhtiön toimintatapoja, seurauksella, että Kone alkoi valmistaa hissejä itse. Yhtiön tila vakiintui, kun Stockmann tilasi vuonna 1930 valmistuneeseen tavarataloonsa hissit Koneelta.

Pekka Herlin opiskeli ekonomiksi, mutta haaveili ryhtyvänsä kasvattamaan lihakarjaa isoisänsä hankkimalla Kirkkonummen Thorsvikin[2] tilalla. Opiskelualan valinnassakin voi nähdä oman tien kulkemista, kun sekä isä että isoisä olivat insinöörejä. Monia lähimmistään Pekka Herlin joka tapauksessa tuli rekrytoimaan kauppakorkeakoulun kasvattien joukosta.[1]

Myöhemmin vuonna 1964 hän kuitenkin aloitti 32-vuotiaana Koneen toimitusjohtajana. Koneella meni heikosti 1960-luvun puolivälissä. Isä Heikki Herlin oli kansainvälisesti suuntautunut, itsensä tarkkaan hillitsevä seuramies, mutta hänen poikansa oli luonteeltaan monikasvoinen, maanis-depressiivinen ja jopa skitsofreninen luonne. Pekka Herlinin tunteneet ihmiset luonnehtivat häntä hyvin ristiriitaisin arvioin: ”hirveän sensitiivinen ihminen”, ”jumalattoman itsepäinen”, ”hyvin charmikas ihminen”, ”avoin, nokkela ja syvällinen”, ”julma kuin mikä”, ”hirveän ujo ja arka”.[3] Lisäksi Pekka Herlin kärsi vakavasta alkoholismista.[3]

Pekan poika Niklas Herlin oli sitä mieltä, että ”ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika”.[4] Muut sisarukset eivät kuitenkaan yhdy aivan näin jyrkkään näkemykseen.[3]

Politiikan taustavaikuttajana Herlin toimi vuonna 1987 osallistumalla ns. kassakaappisopimuksen tekemiseen, jolla pyrittiin vaikuttamaan tulevaan hallitusratkaisuun.[5]

Yrityskauppojen mies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Herlin päätti laajentaa Konetta. Herlin tunsi Hans Werthenin, joka oli yksi Wallenbergien yritysryhmän johtajista. Werthen tiesi Herlinien läheiset suhteet Urho Kekkoseen ja neuvoi järjestämään Marcus Wallenbergille mahdollisuuden tavata Kekkonen ja siinä yhteydessä esittää ostotarjous. Kekkosella oli muutenkin läheiset suhteet Herliniin. Samaan aikaan Suomi harkitsi parhaillaan, keneltä ydinvoimala tilattaisiin, ja Asea oli yksi tarjouskilpailun yhtiöistä. Kone sai kaupan myötä Asean hissiyhtiöistä 49 prosenttia. Myöhemmin Wallenbergit saivat kaupassa 43 prosenttia Koneen äänivallasta. 1970-luvun alussa Wallenbergit lunastettiin kokonaan yhtiöstä ulos.

Myöhemmin Kone osti muun muassa Westinghousen hissitehtaat Euroopassa.[1]

Riita omaisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähitellen Pekka Herlin siirtyi käytännön johdosta Koneen hallituksen puheenjohtajaksi.[1]

Vuonna 1996 Pekka Herlinin pojasta Antista tuli yhtiön pääjohtaja. Vuonna 1999 Pekka Herlin allekirjoitti lahjakirjan, jolla valta Koneessa siirtyy hänen pojalleen Antille. Tämä aiheutti sukuyhtiössä riidan, jonka seurauksena Antin veli, filosofian tohtori Ilkka Herlin erosi yhtiön hallituksesta. Ilkka oli ajanut Koneen osakesarjojen yhdistämistä. Ilona ja Niklas Herlin erotettiin Koneen osakkeita omistavan Security Tradingin hallituksesta. Perheen omistus jaettiin kahteen yhtiöön: Holding Manutasiin ja Security Tradingiin.

Myöhemmin Kone jäi Antille ja muut lapset saivat Koneesta erotetun Cargotecin.[1]

Viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. huhtikuuta 2003 Pekka Herlin menehtyi sairastettuaan pitkään syöpääselvennä. Hänen tehtäviään hallituksen puheenjohtajana jatkoi hänen poikansa Antti Herlin.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herlinin vaimo oli Kirsti (o.s. Vilkuna), jonka vanhemmat olivat Kustaa Vilkuna ja Liisa Virkkunen (ent. Snellman). Heillä on viisi lasta, Antti (s. 1956), Ilkka (s. 1959), Hanna (s. 1955), Niklas (1963–2017) ja Ilona (s. 1965).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blåfield, Antti. Helsingin Sanomat 5.4.2003. Nimiä tänään. Koneen Pekka Herlin kansainvälisti Suomen teollisuuden Artikkelin verkkoversio
  • John Simon: Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä (Otava, 2009)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Vesikansa, Jyrki: Ristiriitainen liikemies. Iltalehti, 24.9.2009, s. 10.
  2. Thorsvikin historia Thorsvik Hereford. Viitattu 21.3.2015.
  3. a b c Simon, John: Koneen ruhtinas. Otava, 2009, s. 78–79
  4. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Niklas+Herlin+Is%C3%A4ni+oli+kusip%C3%A4%C3%A4/1135249526369 Helsingin Sanomat 23.9.2009
  5. Mäkinen, Tapani: Kassakaappisopimus vuodettiin Koivistolle Verkkouutiset. 24.9.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]