Painajaisten parantola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Painajaisten parantola
The Hostile Hospital
Alkuperäisteos
Kirjailija Lemony Snicket
(oik. Daniel Handler)
Kuvittaja Brett Helquist
Kansitaiteilija Brett Helquist
Kieli englanti
Genre seikkailu, lasten- & nuortenkirjallisuus
Kustantaja HarperCollins
Julkaistu syyskuu 2001
Sivumäärä 255
Suomennos
Suomentaja Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2004
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 269
ISBN 951-0-29451-9
Sarja: Surkeiden sattumusten sarja
Edeltävä Kelvoton kylä
Seuraava Tihutöiden tivoli
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Painajaisten parantola (The Hostile Hospital) on kahdeksas kirja amerikkalaisen Lemony Snicketin kirjoittamassa kirjasarjassa Surkeiden sattumusten sarja.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Edellisessä kirjassa Variksenpalvojien kylästä paenneet Violet, Klaus ja Sunny Baudelaire ovat kävelemässä yksin ja nälkäisinä. He törmäävät pian kuitenkin Viimeisen Toivon sekatavarakauppaan, ja kauppias Milt antaa ystävällisesti heidän lähettää sähkeen herra Poelle. Lehdenjakaja Lou saapuu sen jälkeen ja antaa Miltille Päivän pilkunviilaaja -lehden, jonka kannesta Milt heti tunnistaa kreivi Olafin murhasta syytetyt Baudelairet. Milt ja Lou jahtaavat lapsia ympäri kauppaa ja melkein saavat heidät kiinni, mutta silloin paikalle saapuu pakettiauto, jonka kyytiin Baudelairet hyppäävät ja pakenevat.

Auton sisällä he tapaavat joukon laulajia, jotka laulavat sairaille ihmisille Salojen sairaalassa piristääkseen heitä. Koska he eivät koskaan lue lehti Päivän pilkunviilaajaa (se on heistä liian masentava lehti) lapset ajattelevat laulajien kanssa matkustamisen olevan turvallista, joten he suuntaavat myös sairaalaan. Heidän saapuessaan Pipsa (ääni keskusradiossa) sanoo, että sairaalan Arkistoon tarvitaan työskentelemään kolme vapaaehtoista. Lapset ottavat innokkaina työn vastaan, koska toivovat löytävänsä vastaukset ympärillään oleviin mysteereihin. Lapset menevät Pipsan toimistoon, jossa saavat työn. Pipsa ei edes onneksi näe heitä, koska hän on ääni pienessä keskusradiossa. Hänen mielestään lasten tulee näkyä muttei kuulua, ja sillä logiikalla aikuisten tulee kuulua muttei näkyä. Arkistossa lapset tapaavat Halin, kirjastonpitäjän, ja he auttavat häntä arkistoimaan papereita. Koska lapsilla ei ole nukkumapaikkaa, he päättävät nukkua salaa sairaalan keskeneräisessä siivessä. Seuraamalla Quagmirejen vihjeitä he löytävät Snicket-kansion, jossa kuitenkin on vain kolmastoista sivu. Siellä on kuva heidän vanhemmistaan ja Jacques Snicketistä, ja toisesta miehestä, jota he eivät tunnista. Kuvan vieressä lukee: "Sivulla yhdeksän käsitellyn todistusaineiston perusteella asiantuntijat epäilevät nyt, että tulipalosta on kuin onkin saattanut selviytyä yksi henkilö hengissä, mutta selviytyjän olinpaikkaa ei tiedetä." Samalla hetkellä Esmé Kurjimo (kreivi Olafin ilkeä tyttöystävä) ilmestyy paikalle ja alkaa kaataa hyllyjä murskatakseen lapset. Klausin ja Sunnyn onnistuu paeta sivun kanssa kuiluun, mutta Violet on liian suuri ja hän joutuu kaapatuksi.

Klaus ja Sunny selvittävät pian että Matatia (kreivi Olaf) ja hänen apulaisensa (jotka ovat "poistaneet" Pipsan osana Olafin valeasua) aikovat suorittaa Violetilla kraniektomian, ja tajuavat, että heidän täytyy löytää siskonsa. Baudelairet saavat laulajilta potilasluettelon ja piiloutuvat komeroon yrittämään löytää Violetin, mutta hän eivät löydä siskoaan listalta. Muistellessaan Quagmirejen muistiinpanoja he tajuavat Matatiaksen käyttävän anagrammeja valeniminä (kuten Count Olafista muodostetut Al Funcoot, Flacutono ja Lucafont) ja he lähtevät etsimään Laura V. Bleediotieta, joka on oikeasti Violet. He naamioituvat tohtori Tocunaksi ja hoitaja Floksi, jotka ovat valkokasvoisten naisten valeasut, ja löytävät O. Lucafontiksi naamioituneen koukkukätisen miehen ja Flacutonoksi naamioituneen kaljun miehen. He löytävät Violetin makaamasta tajuttomana pyörällisiltä paareilta. Joukko suuntaa leikkaussaliin, jossa Klaus ja Sunny viivyttävät leikkausta kuvailemalla veistä. Samalla hetkellä Hal saapuu paikalle ja syyttää heitä Arkiston polttamisesta. Silloin Esmé saapuu "oikeiden" tohtori Tocunan ja hoitaja Flon kanssa ja paljastaa sisarukset. Kun ryhmä yrittää siepata heidät, Klaus ja Sunny lähtevät pakon paareilla, jolla tajuton Violet yhä makaa. Rynnätessään ympäri sairaalaa palon levitessä Baudelairet päättävät piiloutua toiseen komeroon.

Violet herää vihdoinkin. Itseään evakuoiva joukko tekee heidän paostaan näkymättömänä hankalan suorittaa, joten he ohjaavat joukon Pipsaa matkien sairaalan keskeneräiseen siipeen. Violet keksii kuminauhoista benjihyppyköyden, ja Baudelairet onnistuvat karkaamaan sairaalasta. Koska myös sairaalan ulkopuolella on tulta, he piiloutuvat kreivi Olafin auton takakonttiin, jolloin he voivat toivoa vain, että pääsevät johonkin parempaan paikkaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Enteilyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viimeisessä kuvassa on ennustajan kristallipallo, joka viittaa Tihutöiden tivoliin.
  • Kreivi Olafin auton takakontissa on Tivoli Tiritombasta tiedottava lehtinen.

Kulttuuri- ja kirjallisuusviittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heimlich Hospital (suom. Salojen sairaala) on viittaus amerikkalaiseen lääkäri Henry Heimlichiin, joka tunnetaan parhaiten hänen keksimästään Heimlichin manööverista.
  • Kertoja viittaa yhdessä vaiheessa ystäväänsä herra Siriniin, joka on perhostutkija. "Sirin" oli kuuluisan venäläis-amerikkalaisen kirjailijan ja huomioidun perhostutkija Vladimir Nabokovin aikainen salanimi.
  • Salojen sairaalan potilaat ovat viittauksia kuuluisaan kirjallisuuteen, hahmoihin ja kirjailijoihin:

Anagrammit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdessä kirjan kohdassa on luettelo sairaalan potilaista, joiden kaikkien nimet ovat anagrammeja.

  • Dr. Flacutono - Count Olaf (esiintyi aiemmin esimies Flacutonona kirjassa Saiturin saha)
  • Dr. O. Lucafont - Count Olaf (esiintyi aiemmin Dr. Lucafontina kirjassa Käärmekammio)
  • Dr. Tocuna ja hoitaja Flo - Count Olaf

Kirja eri kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]