PT-76
PT-76/PT-76B | |
---|---|
PT-76B |
|
Valmistushistoria | |
Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
Tekniset tiedot | |
Pituus | |
– putki edessä | 7,635 m |
– pelkkä runko | 6,91 m |
Leveys | 3,15 m |
Korkeus | 2,325 m |
Taistelupaino |
PT-76: 14,6 t PT-76B: 15,4 t |
Maksiminopeus | |
– tiellä | 44 km/h |
– maastossa |
25 km/h 10,2 km/h vedessä |
Toimintasäde |
PT-76: tiellä 370 km - 400 km (480 km - 510 km lisätankeilla), vedessä 100 km PT-76B: tiellä 480 km (590 km lisätankeilla), vedessä 120 km |
Pääase |
PT-76 malli 1: rihlattu 76,2 mm D-56T-panssarivaunukanuuna, 40 ammusta PT-76 mallit 2 ja 3: rihlattu 76,2 mm D-56TM-panssarivaunukanuuna, 40 ammusta PT-76B: D-56TS tai rihlattu 76,2 mm D-56B-panssarivaunukanuuna, 41 ammusta |
Muu aseistus |
PT-76: koaksiaalinen 7,62 mm SGMT-puoliautomaattiase PT-76B: koaksiaalinen kevyt 7,62 mm PKT-konekivääri |
Panssarointi | tasakoosteinen, kylmätaottu, hitsattu teräspanssari |
Moottori |
PT-76: 6-sylinterinen vesijäähdytetty V-6-nelitahtidiesel PT-76B: 6-sylinterinen vesijäähdytetty V-6B- nelitahtidiesel |
– hevosvoimat |
PT-76: 240 hv PT-76B: 263 hv |
– kilowattia |
PT-76: 179 kW PT-76B: 196 kW |
Miehistö | 3 (ajaja, johtaja, lataaja) |
PT-76 (ven. ПТ-76, плавающий танк, plavajuštši tank suom. uiva tankki) on neuvostoliittolainen 1950-luvulla käyttöön otettu amfibiopanssarivaunu, josta tuli Varsovan liiton armeijoiden pääasiallinen tiedusteluvaunu. Sitä on viety runsaasti ystävällismielisiin valtioihin. Kaikkiaan vaunua on käytetty 25 maassa.
PT-76 kehitettiin vuosina 1949–1951 Ž. Ja. Kotinin johdolla ja otettiin virallisesti käyttöön 1952. Tuotanto alkoi 1953 Volgogradin traktoritehtaalla. Vuonna 1958 siirryttiin parannettuun malliin PT-76B, joka pystyi tuotannossa vuoteen 1963. Kaikkiaan vaunuja valmistettiin noin 7000, joista 2000 meni vientiin. Käyttäjiin kuuluivat Afganistan, Angola, Kongon demokraattinen tasavalta, Kuuba, Egypti, Suomi, Guinea, Indonesia, Intia, Irak, Laos, Madagaskar, Mosambik, Pohjois-Korea, Pakistan, Puola, Vietnam ja Jugoslavia. Kiinan kansantasavalta valmistaa edelleen PT-76:een perustuvaa Type 63:a. Sitä on viety Pakistaniin, Sudaniin, Tansaniaan ja Vietnamiin.
PT-76:ssa on kolmen hengen miehistö, ja vaunun johtaja käyttää myös radiota ja aseistusta. Aseistuksena on 76 mm tykki ja yksi konekivääri. Puolalaisissa vaunuissa on lisäksi 12,7 mm konekivääri. Voimanlähteenä on 240 hv V-6 -diesel. Panssarointi on kevyt, 14 mm eturungossa ja 17 mm tornissa, joten vaunun paino jää 14 tonniin. Vaunussa ei ole pimeänäkölaitteistoa tai ABC-suojausta. Nimensä mukaisesti se kykenee ylittämään myös vesistöjä. Neuvostoliitossa vaunu korvattiin myöhemmin tiedustelukäytössä BMP-1:n tiedusteluversio BRM-1:llä.
Käyttö sotatilanteessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]PT-76:tta on käytetty Intian–Pakistanin sodissa 1965 ja 1971, Vietnamin sodassa, Kuuden päivän sodassa, Jom kippurin sodassa ja Angolassa. Venäjän armeijan on raportoitu käyttäneen vaunuja Tšetšeniassa, ja Indonesian armeijan vuonna 2000 alkaneiden levottomuuksien yhteydessä Ambonissa. Vaunuja käytettiin myös Tšekkoslovakian miehityksessä vuonna 1968.
- Vietnamin sota: Pohjois-Korea ja Pohjois-Vietnam
- Toinen Intian–Pakistanin sota: Intia ja Pakistan
- Kuuden päivän sota: Syyria ja Egypti
- Kolmas Intian–Pakistanin sota: Intia ja Pakistan
- Jom Kippur -sota: Israel, Syyria ja Egypti
- Angolan sisällissota: Neuvostoliitto ja Kuuba
- Persianlahden sota: Irak, Syyria, Pakistan, Afganistan ja Egypti
- Jugoslavian hajoamissodat
- Toinen Tšetšenian sota: Venäjä
- Irakin sota: Irak
Versiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]PT-76:n rungolle perustuvia ajoneuvoja ovat:
- BTR-50 -miehistönkuljetusajoneuvo
- MT-LB -miehistönkuljetusajoneuvo
- ZSU-23-4 Šilka -ilmatorjuntavaunu
- ASU-85 -rynnäkkötykki
- TOPAS (OT-62) - tšekkoslovakialais-puolalainen miehistönkuljetusajoneuvo
- FROG-2 – FROG-5 -taktiset ydinohjukset ja SA-6 "Gainful" -ilmatorjuntaohjusvaunu
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 100. (2. painos) Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9