Otto Vilmi

Otto Vilmi (6. heinäkuuta 1881 Oulu – 14. tammikuuta 1938 Petroskoi, Neuvostoliitto) oli Suomen Kommunistisen Puolueen toimitsija ja toimittaja.

Vilmin isä oli merimies Henrik Vilmi. Hän kävi kuusi luokkaa kansakoulua Oulussa ja työskenteli sitten latojana. Työn ohella Vilmi opiskeli SDP:n kursseilla ja myöhemmin työväenopistossa Helsingissä ja Kotkassa. Toimittajana Vilmi aloitti julkaisemalla pilalehtiä markkinoilla myytäväksi 1898, sittemmin hän työskenteli helsinkiläisessä Työmies-, kotkalaisessa Eteenpäin- ja kirjaltajien Gutenberg-lehdessä. Hän vaikutti aktiivisesti SDP:ssä vuodesta 1898 alkaen, johtaen puolueen toimeksiannosta 1900–1902 salaista etappia Oulussa ja 1905–1906 maanalaista vallankumouskomiteaa Helsingissä. Hän otti myös osaa Viaporin kapinaan. Suomen sisällissodan aikana Vilmi toimi Eteenpäin-lehden toimittajana Kotkassa, mistä hän pakeni huhtikuussa 1918 Pietariin. Siellä hän liittyi NKP:hen ja oli perustamassa Suomen Kommunistista Puoluetta (SKP). Hän työskenteli Neuvostoliiton ensimmäisen suomenkielisen Vapaus-lehden kirjapainossa, samoin kuin opettajana, mutta osallistui myös SKP:n Kominternin salaiseen toimintaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa 1919–1925.

Vuonna 1927 Vilmi komennettiin Neuvosto-Karjalaan perustamaan SKP:n tukiryhmiä, virallisesti Petroskoin kirjapainon johtajana, Punainen Karjala -lehden vastaavana toimittajana sekä puoluekoulun johtajana ja opettajana. Vuodesta 1932 Vilmi paneutui yksinomaan puolueorganisaation rakentamiseen. Suomalaisia tukiryhmiä ja -osastoja perustettiin hänen johdollaan Petroskoin lisäksi muun muassa Kontupohjaan, Aunukseen, Uhtualle, Tunkualle ja Lohijärvelle. Suomalaisten tukiryhmien perustamisesta oli vuonna 1931 sovittu Otto Wille Kuusisen ja Edvard Gyllingin kesken, ja niiden perustaminen oli saanut Stalinin hyväksynnän. Niissä pidettiin esitelmiä, harjoitettiin valistustoimintaa ja kerättiin varoja SKP:lle. Samalla niissä opiskeltiin venäjän kieltä. NKP:n Karjalan aluekomiteassa Vilmi toimitti Suomen tapahtumat -nimistä lehteä, kirjoitti muihinkin lehtiin ja julkaisi kustannusliike Kirjan kautta 1931 teoksen Fasismi Suomessa. Kun Edvard Gylling ja Kustaa Rovio oli erotettu Neuvosto-Karjalan johdosta, SKP:n keskuskomitea päätti 1935 aluekomiteoiden ja -osastojen lakkauttamisesta. Vilmi oli erotettu NKP:n aluekomiteasta jo loppuvuonna 1934 ja syksyllä 1935 hänet vangittiin. Vilmiä syytettiin suomalaista nationalismia lietsovan verkoston luomisesta Karjalaan. Hän oli tunnustanut GPU:n kuulustelussa syyllistyneensä syntyperäisenä suomalaisena ja entisenä sosiaalidemokraattina alitajuisesti suomalaiseen nationalismiin ja sosiaalidemokraattiseen hapatukseen. Tunnustuksen perusteella oli laadittu kymmensivuinen kuulustelupöytäkirja, johon oli Vilmin kertomaksi kirjattu, että hän oli Gyllingin, Rovion ja Suomesta saatujen ohjeiden mukaisesti perustanut yli koko Karjalan ulottuvan tukiverkoston, jonka tarkoituksena oli lietsoa suomalaista nationalismia. Syyte ei pitänyt paikkaansa, ja Vilmi kielsi oikeudenkäynnissä sanoneensa mitään sellaista. Kolme GPU:n työntekijää todisti kuitenkin Vilmin sanoneen kaiken, mitä pöytäkirjaan oli kirjoitettu. GPU:n kollegion oikeudenkäynnissä hän sai seitsemän vuoden vankeustuomion "Neuvostoliiton kansallispolitiikan törkeästä vääristämisestä". Tammikuussa 1938 Vilmi sai kuolemantuomion ja hänet teloitettiin. Vilmin maine palautettiin 1956. Vilmin tunnustuksesta GPU sai oikeudellisen syyn ja korkeimman oikeuden vahvistaman ennakkopäätöksen vangita muitakin suomalaisia Karjalassa, mitä Gylling piti järkyttävänä provokaationa.

Vilmin puolison nimi oli Maria, perheeseen syntyi kaksi lasta, Keijo (1907–1938) ja Elina.

Aiheesta muualla

• Otto Vilmi, 1928. Suomen luokkasota. Historiaa ja muistelmia, ss. 10-22 (Viitattu 14.12.2014)