Nikolai Podgornyi
_(1).jpg)
Nikolai Viktorovitš Podgornyi (ven. Никола́й Ви́кторович Подго́рный, ukr. Микола Вікторович Підгорний, Mykola Viktorovytš Pidhornyi, 18. helmikuuta (J: 5. helmikuuta) 1903 Karlovka – 12. tammikuuta 1983 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko.
Nikolai syntyi Ukrainan Pultavan alueella rautatehtaan työläisen perheeseen. Hänestä tuli 15-vuotiaana valimotyöläinen. Viisi vuotta myöhemmin Podgornyi aloitti opiskelun. Podgornyi opiskeli insinööriksi elintarviketeollisuuden instituutissa Kiovassa. Valmistuttuaan hän työskenteli vuoteen 1946 asti elintarviketeollisuuden palveluksessa.[1]
Podgornyi oli liittynyt kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1930. Hän toimi insinööriksi valmistuttuaan Ukrainan elintarviketeollisuuden kansankomissaarina ja Moskovan elintarvikeinstituutin johtajana mutta siirtyi vuoden 1950 jälkeen puoluetyöhön. Podgornyistä tuli vuonna 1956 kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen. Keskuskomitean sihteeriksi hänet valittiin vuonna 1957 ja politbyroon jäseneksi vuonna 1960. Ukrainan puoluejohtajana hän toimi 1957–1963. Vuonna 1963 Podgornyi sai sosialistisen työn sankarin arvonimen.[2][1]
Podgornyi liittyi vuonna 1964 pääsihteeriksi noussutta Leonid Brežneviä vastaan käytyyn valtakamppailuun. Häviäjänä hänet erotettiin keskuskomitean sihteerin asemasta ja hän sai Neuvostoliiton muodollisen valtionpäämiehen, korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan aseman 1965 Anastas Mikojanin jälkeen. Vahvasti alkoholisoitunut Podgornyi erotettiin politbyroosta ja hän jäi eläkkeelle Brežnevin ottaessa myös valtionpäämiehen toimen 1977.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jevhenija Bosch 1917–18 | Georgi Pjatakov 1918–19 | Serafima Gopner 1919–19 | Emmanuil Kriving 1918–19 | Stanislav Kosior 1919–20 | Vjatšeslav Molotov 1920–21 | Dmitri Manuilski 1921–23 | Emmanuil Kriving 1923–25 | Lazar Kaganovitš 1925–28 | Stanislav Kosior 1928–38 | Nikita Hruštšov 1938–1947 | Lazar Kaganovitš 1947 | Nikita Hruštšov 1947–49 | Leonid Melnikov 1949–53 | Oleksi Kyrytšenko 1953–57 | Mykola Pidhornyi 1957–63 | Petro Šelest 1963–1972 | Volodymyr Štšerbytskyi 1972–89 | Volodymyr Ivaško 1989–90 | Stanislav Hurenko 1990–91
|