Neo-Geo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neo Geo -peliautomaatti

Neo Geo oli SNK:n kolikkopeli- ja pelikonsolijärjestelmä, joka julkaistiin vuonna 1990. Järjestelmä tarjosi aikaansa suhteutettuna värikästä kaksiulotteista grafiikkaa ja korkealaatuista ääntä. Järjestelmä käytti pelimoduuleja. Se oli aikansa tärkein kolikkopeliympäristö ja siitä julkaistiin myös kallis versio koteihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanissa ei koettu samanlaista notkahdusta videopeliteollisuudessa kuten Yhdysvalloissa esiintynyt vuoden 1983 videopelilama.[1] 1980-luvulla Japanissa oli voimissaan kuplatalous ja teollisuus ratsasti tällä. Kupla puhkesi 1990-luvulla, jolloin useat ihmiset jäivät työttömiksi eikä heillä ollut paljon rahaa, jolloin monet ihmiset käyttivät aikaa videopeleihin ja pelihalleihin.[1] Pelihallien suosion myötä monet tahot tulivat kunnianhimoisemmiksi peleissään.[1] Neo Geo suunniteltiin tehokkaammaksi ja nopeammiksi kuin mikään muu markkinoilla.[1]

Neo Geo julkaistiin aluksi MVS-mallina, joka oli täysi kolikkopelijärjestelmä. Koteihin sopiva AES julkaistiin kolikkopelimallin jälkeen.[1] AES-malli maksoi 500 puntaa (600 dollaria) ja pelit maksoivat 200 puntaa kappaleelta.[1][2] AES:n pelit maksoivat noin neljä kertaa enemmän kuin kilpailijoilla.[1] Konsolin oli tarkoitus tuoda kolikkopelejä vastaava kokemus kodin mukavuudesta pelattavaksi ja siinä tavoiteltiin aikuismaisempaa korkeampaa laatua.[1] Konsoli oli kallis, mutta paljon pelihalleissa käyville se oli halvempi vaihtoehto.[1] Teoriassa pelit olivat kalliita, koska kotiin myytävät olivat samoja kuin MVS-mallin kolikkopeleissä, jolloin niiden grafiikka ja ääni oli huipputasoa.[2]

Alusta oli ehkä tunnetuin sille julkaistuista useista taistelupeleistä, jotka olivat suosittuja 1990-luvun alussa.[2][1] Taistelupelien suosion lasku vuosisadan vaihteessa sanotaan olleen osasyy konkurssiin vuonna 2001.[1] Toinen syy liittyi 3D-grafiikan suosioon: Neo Geo julkaistiin vain vähän ennen 3D-grafiikan yleistymistä.[1]

Alustalle julkaistiin ikonisena pidettyjä taistelupelejä kuten The King of Fighters, Last Blade 2 ja Garou: Mark of the Wolves.[1] Alustalle julkaistut pelit edustivat lähes yksinomaan suoraviivaista toimintaa, mutta se oli lajityyppinsä huippupiste.[1]

1990-luvun puolivälissä SNK pyrki siirtymään uudelle alustalle, mutta kun sen uusi 3D-järjestelmä floppasi, jatkoi SNK Neo-Geon tukemista. Neo-Geo ei kyennyt 1990-luvun puolivälistä yleistyneeseen 3D-grafiikkaan, mutta sitä yritettiin korvata viemällä 2-ulotteisen peliympäristön kehitys niin pitkälle kuin mahdollista. Neo-Geo säilyi varsin suosittuna kolikkopelialustana etenkin Japanissa. Neo-Geon viimeinen virallisesti tuettu peli julkaistiin vuonna 2004. Epävirallisesti Neo-Geolle julkaistaan kuitenkin pelejä edelleen.

Nykyisin eräät Neo-Geon pelimoduulit ovat yhä erittäin kalliita keräilyharvinaisuuksia: Eurooppaan lokalisoidusta Kizuna Encounter -pelistä on maksettu 12 000 dollaria.

Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neo Geo MVS (Multi-Video System, esitelty vuonna 1990) oli modulaarinen kone pelihalleihin, johon voitiin vaihtaa eri laajennuskortteja ja tarjota 1-6 peliä samassa kabinetissa säästäen tilaa ja laitteistokustannuksia. Ratkaisu oli menestys.

Neo Geo AES (Advanced Entertainment System) konsoli oli aluksi vain vuokrattavissa yrityksille. Vuonna 1991 SNK laajensi konsolin saatavuutta yksityisille. Konsoli käytti pelimoduuleja.[2]

Neo Geo CD on vuonna 1994 julkaistu CD-ROM -asemalla varustettu versio kotikäyttöön.[2]

Neo Geo Pocket ja Neo Geo Pocket Color ovat vuosina 1998 ja 1999 julkaistut käsikonsolit.

Neo Geo X on käsikonsoli, jota valmisti Yhdysvaltalainen Tommo lisenssillä SNK Playmorelta.[3]

Hyper Neo Geo 64 oli pelihalleihin suunnattu seuraaja Neo-Geo MVS mallille. Laite julkaistiin 1997 ja lopetettiin 1999. Laitteelle julkaistiin vain seitsemän peliä.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muihin aikansa konsoleihin verrattuna Neo Geo AES oli teknisesti ylivertainen, mikä johtui ennen muuta ajan huippua edustaneista grafiikka- ja äänipiireistä. Siinä oli kaksi suoritinta, 16-bittinen Motorolan 68000 ja 8-bittinen Zilog Z80 -apusuoritin. Järjestelmän 68000-suoritin toimi 12 megahertsin taajuudella ollen 50 prosenttia nopeampi kuin Sega Mega Driven 68000. Neo Geon videopiirit pystyivät esittämään 4 096 väriä ja 380 spriteä samanaikaisesti (esimerkiksi Sega Mega Drive vain 64 väriä ja 80 spriteä) ja äänipiirit tarjosivat 15 kanavaa. Laitteiston suorituskyky oli verrattavissa Sharp X68000 kotitietokoneeseen.

Pelimoduulit MVS-malliin olivat kookkaampia kuin AES-mallille, mutta adapterin avulla ne toimivat myös AES-mallissa.[2]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alustalle julkaistiin useita toimintapelejä, joita pidetään muistettavina ja jopa ikonisina.[1] Metal Slug on esimerkki korkealuokkaisesta 2D-grafiikasta, jota alustalla nähtiin.[1]

Emulointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden vanhojen konsolien tapaan Neo-Geosta on tehty useampia emulaattoreita, joista tunnetuin lienee NeoRageX. Myös MAME tukee useita Neo-Geo-pohjaisia kolikkopelejä. Nintendo Wiin Virtual Consolella voi pelata emuloituja Neo-Geon pelejä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Martin Robinson: When the arcade came home: a short oral history of the Neo Geo eurogamer.net. 25.5.2021. Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
  2. a b c d e f The Video Game Critic's Neo Geo Console Review videogamecritic.com. Viitattu 11.6.2022. (englanniksi)
  3. Damien McFerran: Neo Geo X review eurogamer.net. 24.2.2013. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: en:Neo Geo (system) & en:Hyper Neo Geo 64