Emulaattori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
DOSBox-emulaattori

Emulaattori on tietokoneohjelma tai laitteistolaajennos, joka mahdollistaa ohjelmien ja joskus myös laitteiden käytön muunlaisella suorittimella, tietokoneella tai käyttöjärjestelmällä kuin mille ne on alun perin tarkoitettu. Yleensä emulaattori-ohjelma matkii emuloitavan tietokoneen tai pelikonsolin prosessorin ja muiden osien toimintaa ja tarvitsee käytettävät ohjelmat erillisinä tiedostoina. Emulaattoreita varten on tehty erikseen tiedostotyyppejä, joihin voidaan tallentaa emuloitavan laitteen käyttämien levykkeiden, ROM-moduulien tai CD-levyjen sisällöt yhteen tiedostoon, joita voidaan ajaa tiedostoja kätevästi emulaattori-ohjelmassa. Tyypillisintä emulaattoreiden käyttöä on jo markkinoilta poistuneiden tietokoneiden ja pelikonsoleiden pelien pelaaminen nykyisillä tietokoneilla. Emulaattoria voi käyttää myös esimerkiksi ajamaan Macintosh-koneissa IBM PC -yhteensopivien käyttöjärjestelmiä ja ohjelmia.

Useimmat emulaattorit ovat ohjelmallisia ja emuloivat kokonaista tietokonelaitetta suorittimineen, näytönohjaimineen ja muine osineen. Esimerkiksi klassisia kotitietokoneita ja pelikonsoleita emuloivat ohjelmat ovat tällaisia. Joissakin tapauksissa vanhojen tietokoneiden tai konsolien musiikkia toistetaan erikseen ohjelmilla, jotka emuloivat vieraan äänipiirin ja prosessorin toimintaa (esimerkiksi Commodore 64:n musiikkia sisältävien SID-tiedostojen toisto muulla tietokoneella). Tämä eroaa huomattavasti tavanomaisesta äänitiedoston soittamisesta.

Vieraiden käyttöjärjestelmien ohjelmien ajamiseen ei useinkaan tarvita täydellistä laitteistoemulaattoria ja vieraan käyttöjärjestelmän ajamista siinä, vaan pelkkä käyttöjärjestelmä- tai ohjelmistorajapinnan toteutus riittää. Esimerkiksi Wine ja Cygwin eivät ole varsinaisia emulaattoreita vaan lähinnä yhteensopivuusrajapintoja. On myös suoritinemulaattoreita, joilla esimerkiksi x86-arkkitehtuurille käännettyjä Linux-ohjelmia voi ajaa muunlaista suoritinta käyttävissä Linux-koneissa.

Monissa käyttöjärjestelmissä on itsessään jonkinlainen emulaattori tai rajapinta, joka mahdollistaa vanhempien ohjelmien käytön uudella järjestelmällä. Esimerkiksi Windowsit pystyvät jonkintasoiseen DOS-emulaatioon ja klassinen Mac OS pystyy ajamaan PowerPC-koneilla vanhoja 68000-arkkitehtuurin ohjelmia. Lisäksi Intel-pohjaisissa Macintosheissa voi ajaa emulaatiorajapinnan avulla PowerPC-arkkitehtuurille suunniteltuja ohjelmia.

Emulaattorit on suunniteltu suorittamaan eri suorittimelle tehtyjä ohjelmia toisella laitteistoalustalla, kun taas virtualisointi voi käyttää laitteen omaa käskykantaa.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chapter 1. Introduction to Bochs bochs.sourceforge.net. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]