Myus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myus
Μυοῦς
Sijainti

Myus
Koordinaatit 37°35′47″N, 27°25′43″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Avşar, Söke, Aydın
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Joonia

Myus (m.kreik. Μυοῦς, Myūs tai Myous, myös Μύης, Myēs; lat. Myus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Jooniassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Se sijaitsi noin kaksi kilometriä koilliseen nykyisestä Aydınin maakunnan Avşarista.[4][5]

Myus oli kreikkalainen siirtokunta ja yksi Joonian liiton kahdestatoista kaupungista (dodekapolis). Se oli kuitenkin niistä pienin ja vähämerkityksellisimpiä. Lopulta kaupunki hylättiin, ja sen asukkaat siirtyivät Miletokseen.[2][3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maiandros-joen suun liettyminen ja rannikon siirtyminen Myuksen, Miletoksen ja Prienen seudulla arkaaiselta kaudelta hellenistiselle kaudelle, myöhäisantiikkiin ja nykyaikaan tultaessa.

Myuys sijaitsi Maiandros-joen (nyk. Büyük Menderes) etelärannalla Jooniassa vanhalla Kaarian alueella, noin 16 kilometriä itäkoilliseen Miletoksesta. Kaupunki oli alun perin rakennettu rannikolle. Myöhemmässä vaiheessa Myus alkoi kärsiä Maiandroksen uoman ja suiston liettymisestä, mikä aiheutti ongelmia myös muun muassa Prienelle ja jätti myös Miletoksen lopulta sisämaahan. Strabonin aikana Myus oli jäänyt liettymisen seurauksena 30 stadioninmitan eli yli viiden kilometrin päähän rannikosta, ja sinne pääsi jokea pitkin ainoastaan pienillä veneillä. Lopulta liettyminen muutti kaupungin edustalla olleen lahdelman laguuniksi ja järveksi.[2][3]

Myusin kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kokoa ei tunneta kovin hyvin, mutta sen kooksi on arvioitu noin 25–100 neliökilometriä. Myusilla oli yhteistä rajaa ainakin Miletoksen kanssa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisen perinteen mukaan Myusin perusti Ateenan kuninkaan Kodroksen poika Kyaretos tai Kydrelos vallattuaan alueen kaarialaisilta.[2][6][7] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Myēsios (Μυήσιος) ja Myēssios (Μυήσσιος),[1] harvemmin Myūsios (Μυούσιος).[3]

Kaupungin varhais- ja arkaaisen kauden historiasta tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Persian kuningas Kserkses antoi Myusin yhdessä Magnesian ja Lampsakoksen kanssa Themistokleelle; Myusin sitä varten, että Themistokles järjestäisi sieltä kuninkaalle kalaa tämän eläkepäivinä.[2][3][8] Myus osallistui Joonian kapinan aikaiseen Laden taisteluun vuonna 494 eaa. kolmella laivalla.[2]

Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Myus kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, vaikkakin se vaikuttaa olleen tuolloinkin Persian alaisuudessa. Kaupunki esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 452/451–430/429 eaa. sekä vielä vuosina 432/431 ja 425/424 eaa.[1] Peloponnesolaissodan aikana kaarialaiset ja anaialaiset hyökkäsivät ateenalaisten kimppuun Myusin lähellä.[3][9] Myus löi omaa hopea- ja pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[1] Kaupungissa tiedetään olleen bule eli neuvosto ja demos eli kansankokous ainakin 300- ja 200-lukujen eaa. taitteessa.[1] Makedonian kuningas Filippos V luovutti haltuunsa saamansa Myusin magnesialaisille hellenistisellä kaudella vuonna 201 eaa.[2][3][10]

Myus oli aina Joonian kreikkalaiskaupungeista pienimpiä, eikä koskaan noussut merkittävimpien joukkoon. Strabonin aikana kaupunki oli taantunut niin paljon, että se oli tullut osaksi Miletoksen polista.[2][3] Kaupunkien yhdistyminen ajoitetaan johonkin vaiheeseen hellenististä kautta. Lopulta viimeistään ensimmäisellä vuosisadalla eaa. myuslaiset hylkäsivät kotikaupunkinsa kokonaan ja siirtyivät Miletokseen.[1][11] Syynä oli jo mainittu Maiandroksen liettyminen, jonka seurauksena kaupunki menetti yhteytensä merelle ja samalla taloudellisen merkityksensä. Pausanias kertoo lisäksi, että alueen muututtua laguunimaiseksi se tuli hyttysten vaivaamaksi ja epäterveelliseksi.[2][3][7]

Kaupungin paikalla on suoritettu arkeologisia tutkimuksia vuosina 1964 ja 1966.[1]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myuksen paikalla on vain vähän muinaisjäänteitä. Paikalla oli kukkula, jonka rinteessä oli kaksi terassipengerrystä. Pengerrysten välissä on niiden tukimuuria. Ylemmällä tasanteella sijaitsi temppeli, joka on tulkittu kaupungin pääjumalalle Apollon Terbintheokselle omistetuksi temppeliksi. Se edusti doorilaista tyyliä. Temppelistä on säilynyt vain osa sen perustuksista.[2]

Alemmalla tasanteella sijaitsi Dionysokselle omistettu temppeli, jonka myös Pausanias mainitsee. Se on ajoitettu arkaaiselle kaudelle 500-luvun eaa. puoleen väliin. Temppeli edusti joonialaista tyyliä, ja se oli tehty valkoisesta marmorista. Temppelin koko oli noin 30 × 17 metriä, ja sen peristasiksessa oli 6 × 10 pylvästä. Sisällä temppelissä oli pronaos ja naos eli cella, mutta ei opisthodomosta.[2][3][7]

Alakaupunki sijaitsi oletettavasti toisella kukkulalla idempänä. Sen paikalta on löydetty joitakin jäänteitä taloista sekä hautoja ja vesisäiliöitä. Kaupungin paikalta ei ole tehty juurikaan esinelöytöjä eikä edes merkittävämpiä löytöjä rakennusten osista, ja siksi asukkaiden oletetaan ottaneen lähes kaiken mukaansa, kun kaupunki hylättiin.[1][2]

Kaupungin paikalla on myös bysanttilaisaikaisen linnan rauniot.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”856 Myous”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k l m Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”MYOUS Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j Smith, William: ”Myus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Myous Pleiades. Viitattu 4.11.2019.
  5. Myous (Caria) 43 Afsar - Μυούς ToposText. Viitattu 4.11.2019.
  6. Strabon: Geografia 14.
  7. a b c Pausanias: Kreikan kuvaus 7.2.
  8. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.138; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.57; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Themistokles 29; Athenaios: Deipnosofistai 1.29; Cornelius Nepos: Kuuluisia miehiä, Themistokles 10.
  9. Thukydides: Peloponnesolaissota 3.19.
  10. Polybios: Historiai 16.24; Athenaios: Deipnosofistai 3.78.
  11. Greaves, Alan M.: ”The Shifting Focus of Settlement at Miletos”. Teoksessa Flensted-Jensen, P. (ed.): Further Studies in the Ancient Greek Polis, s. 57–72. Papers from the Copenhagen Polis Centre 5. Historia Einzelschriften 138. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 1999.