Matka Pyhälle maalle
| Matka Pyhälle maalle | |
|---|---|
| Itinerarium Egeriae | |
 Teoksen englanninkielisen käännöksen kansi vuodelta 1919. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Egeria |
| Kieli | latina |
| Genre | matkakertomus, itinerarium |
| Julkaistu | 381–384 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Anni Maria Laato |
| Kustantaja | Suomen patristinen seura |
| Julkaistu | 2021 |
| ISBN | 978-952-69567-1-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Matka Pyhälle maalle (lat. Itinerarium Egeriae, ”Egerian matkat”, joskus myös Itinerarium peregrinatio, Peregrinatio Aetheriae tai Peregrinatio ad Loca Sancta) on Egerian vuosina 381–384 kirjoittama matkakertomus pyhiinvaelluksesta Pyhälle maalle.[1][2] Se on tärkeä lähde alueen tuon aikaisen tilanteen tuntemiselle, ja arvokas paitsi matka- ja ajankuvauksena myös aikansa kansanlatinan dokumenttina.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Egeria oli roomalainen nainen, joka teki yhdessä pienen seurueensa kanssa pyhiinvaellusmatkan Pyhälle maalle vuosina 381–384. Matka kulki Egyptin, Palestiinan, Syyrian ja Mesopotamian kautta Konstantinopoliin. Jerusalemissa seurue viipyi pitkän aikaa, ilmeisesti useita vuosia. Egeria kirjoitti matkalla näkemästään tarkkoja muistiinpanoja. Syntynyt matkapäiväkirja oli osoitettu hänen naisten piirilleen, ”sisarille ja rouville”, kotimaassa.[1] On arveltu, että Egeria olisi saattanut olla jonkun luostarin abbedissa.[3]
Teoksen teksti on säilynyt vaillinaisena käsikirjoituksena, joka on peräisin Monte Cassinon luostarista 1000-luvulta. Sen löysi Gian Francesco Gamurrini Confraternita dei Laicin kirjastosta Arezzosta vuonna 1884. Hän julkaisi sen vuonna 1888.[2][4]
Gamurrini laittoi teoksen Silvia Aquitanialaisen nimiin. Tämä oli Theodosius Suuren ja Arcadiuksen alaisen pretoriaaniprefekti Rufinuksen sisar. Siksi teksti tunnettiin aiemmin nimellä Sanctae Silvae Aquitanae peregrinatio. Marius Férotin esitti kuitenkin vuonna 1903, että kirjoittaja olisi ollut ”Aetheria”. Tämän jälkeen siitä käytettiin nimeä Peregrinatio Aetheriae.[2][4] Myöhempi tutkimus on todennut kirjoittajan oikeaksi nimimuodoksi ”Egeria”, ja tämän kotiseuduksi joko Etelä-Gallian tai Hispanian Gallaecian. Nämä tiedot perustuvat Monte Cassinon luostarin apottina vuonna 1137 toimineen Petrus Diakonin teokseen Liber de Locis Sanctis sekä munkki Valeriuksen 600-luvulla El Vierzon luostarin luostariveljilleen kirjoittamaan kirjeeseen.[4]
Egerian teos on harvinaislaatuinen dokumentti omalta ajaltaan ja ylipäätään yksi harvoja tuon aikaisia naisten kirjoittamia kirjoja. Se on nykyisinkin hyödyllinen lähde muun muassa 300-luvun itäisen Rooman valtakunnan maantieteen, pyhiinvaelluskohteiden ja Jerusalemin tuolloisen jumalanpalveluselämän tuntemisen kannalta.[1][5] Egerian teoksen lisäksi tunnetaan myös toinen vastaava kuvaus, Itinerarium Burdigalense eli Itinerarium Hierosolymitanum, joka on vanhin kristillinen itinerarium ja ajoittuu vuosiin 333–334.[4]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Egerian teos on kirjoitettu kirjemuodossa. Tekstistä puuttuu sen alkuosa sekä loppu. Siinä on myös kaksi suurta aukkokohtaa.[4] Teoksen sisältö voidaan jakaa kahteen osaan, jotka eroavat selvästi paitsi sisällöltään myös tyyliltään. Ensimmäinen osa (luvut I–XXIII) kuvaa Egerian matkoja Pyhällä maalla. Ainakin säilynyt teksti alkaa Siinailta ja päättyy Konstantinopoliin. Matka on kuvattu aikajärjestyksessä matkareitin mukaisesti. Egeria kuvaa neljä erillistä matkaa, joista kolme hänen seurueensa teki Jerusalem tukikohtanaan, ja neljäs oli kotimatka. Egeria osoittaa halunneensa nähdä pyhät paikat itse ja rukoilla niillä.[5] Paikkoja kuvatessaan Egeria kertoo usein niihin liittyvistä Raamatun tapahtumista.[1]
Teoksen toinen osa (luvut XXIV–XLIX) kuvaa Jerusalemin jumalanpalveluselämää, johon Egeria oli tutustunut kaupungissa ollessaan.[5] Kaupungissa vietettiin jumalanpalveluksia ja rukoushetkiä päivittäin Jeesuksen elämään liittyneillä pyhillä paikoilla. Kaupungin jumalanpalveluselämää kuvaakin se erikoispiirre, että tapahtumia voitiin muistella juuri niiden alkuperäisillä tapahtumapaikoilla. Tämän vuoksi jumalanpalveluksiin kuului paljon kulkueita, ja kaupungissa oli paljon pieniä ja suurempiakin kirkkoja, jotka oli sijoitettu pyhille paikoille ja reittien varsille. Egeria kuvaa liturgioiden kulkua yksityiskohtaisesti. Erityisen tarkkaan hän kuvaa paastonaikaa ja pääsiäisen viettoa. Samalla hän antaa tärkeitä tietoja pyhien paikkojen ulkoasusta tuohon aikaan. Esimerkiksi Pyhän haudan kirkko oli vielä tuolloin hyvin erinäköinen kuin nykyisin ja koostui useista erillisistä rakennuksista.[1]
Egerian kuvausta on luonnehdittu eloisaksi. Hänen kielessään on havaittavissa kansanlatinan piirteitä ja latinankielisen raamatunkäännöksen vaikutusta.[1][5] Teos osoittaa, että tuon ajan kansanlatinassa oli vielä suhteellisen vähän paikallisia eroja.[3]
Teoksen sisältö luvuittain on:
Matka Jerusalemiin
- Lähestyminen Siinainvuorta (luvut I–II)
- Nousu Siinainvuorelle (III)
- Hooreb (IV.1–4)
- Palava pensas (IV.5–IV.8)
- Kohteet laaksossa ja paluu Faraniin (V)
- Faranista Klysmaan (VI)
- Klysmasta Arabian kaupunkiin (Fakussai?)[6] (VII)
- Ramses (VIII)
- Loppiainen Arabian kaupungissa. Paluu Jerusalemiin (IX)
- Vierailu Jordanin laaksoon (X–XI)
- Nebo-vuori (XII)
- Vierailu Ausitikseen (XIII)
- Melkisedekin kaupunki (XIV)
- Ainon (XV)
- Elian kaupunki, Keritinpuro (XVI)
- Jobin hautapaikka. Paluu Jerusalemiin (XVI)
- Matka Mesopotamiaan (XVII)
- Antiokiasta Mesopotamiaan. Eufrat-joen ylitys (XVIII)
- Edessa (XIX.1–XIX.7)
- Kertomus kuningas Abgarista (XIX.8–XIX.19)
- Kharrai (Harran) (XX)
- Raakelin kaivo. Paluu Antiokiaan (XXI)
- Antiokiasta Tarsokseen (XXII)
- Vierailu Theklan kirkossa Seleukeiassa. Paluu Konstantinopoliin (XXIII)
Jerusalemissa
- Päivittäiset jumalanpalvelukset (luvut XXIV–XXV)
- Sunnuntain jumalanpalvelukset (XXV)
- Loppiainen (XXV–XXVI)
- Paastonaika (XXVII–XXIX.1)
- Suuri viikko ja pääsiäinen (XXIX.2–XLII)
- Helluntai (XLIII–XLIV)
- Kaste (XLV–XLVII)
- Kirkkojen vihkimisten vuosijuhlat (XLVIII–XLIX)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Laato, Anni Maria: ”Egerian matka itään”, Matres ecclesiae, s. 97–103. Kauniainen: Perussanoma. ISBN 978-951-888-585-9.
- ↑ a b c Itinerarium of Egeria Encyclopedia of Medieval Pilgrimage. Brill. Viitattu 6.4.2020.
- ↑ a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Itinerarium Egeriae”, Antiikin käsikirja, s. 237. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c d e Corsi, Cristina: Topographical issues in the Itinerarium Egeriae : An essay on the modalities of travel in the fourth century AD hospitam.hypotheses.org. Viitattu 6.4.2020.
- ↑ a b c d Egeria, Itinerarium of Encyclopedia.com. Viitattu 6.4.2020.
- ↑ Mayerson, Philip: The Port of Clysma (Suez) in Transition from Roman to Arab Rule. Journal of Near Eastern Studies, Apr., 1996, 55. vsk, nro 2, s. 119–126. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Egeria: Matka Pyhälle maalle. Studia Patristica Fennica 12. Suomentanut Anni Maria Laato. Turku: Suomen patristinen seura ry, 2021. ISBN 978-952-69567-1-8.
Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Férotin, M.: Le véritable auteur de la 'Perigrinatio Silvae', la vierge espagnole Éthérie. Revue des Questions Historiques, 1903, 30. vsk, s. 367–397.
- Gamurrini, C. P.: S. Silvae Aquitaine; Perigrinatio ad Loca Sancta. Studi e documenti di Storia e Diretto, 1888, 9. vsk, s. 97–147.
- Gingras, G. E.: Egeria: Diary of a Pilgrimage. Ancient Christian Writers 38. New York: , 1970.
- Hunt, E. D.: Holy Land Pilgrimage in the Later Roman Empire A.D. 312–460. Oxford: Clarendon Press, 1982.
- Maraval, Pierre: Égérie: Journal de Voyage (Itinéraire). Sources Chrétiennes 296. Paris: Les Éditions du Cerf, 1982.
- Väänänen, Veikko: Le Journal-Epitre d'Égérie (Itinerarium Egeriae): Étude linguistique. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1987.
- Wilkinson, J.: Egeria's Travels to the Holy Land. Revised edition. Jerusalem: Ariel Publishing House, 1981.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Pilgrimage of Etheria. Christian Classics Ethereal Library. (englanniksi)
- Itinerarium peregrinatio. The Latin Library. (latinaksi)