Suuri viikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjassa "Semana Santa" on yksi vuoden merkittävimmistä uskonnollisista juhlista. Paraati Valladolidissa
Ortodoksisessa perinteessä Kristuksen hautakuvaa kannetaan kirkon ympäri.

Hiljainen viikko eli Suuri viikko (ort.) on pääsiäistä edeltävä viikko, joka alkaa palmusunnuntaista ja päättyy pääsiäiseen eli Kristuksen ylösnousemusjuhlaan.

Luterilaisessa kirkossa ja muissa läntisissä kirkkokunnissa viikosta käytetään nimityksiä hiljainen viikko, kärsimysviikko tai piinaviikko, muissa kielissä myös muun muassa pyhä viikko (engl. Holy Week, esp. semana santa). Nykyään käytetään usein virheellisesti nimitystä pääsiäisviikko, joka oikeastaan tarkoittaa pääsiäissunnuntaista alkavaa viikkoa.

Ortodoksisessa kirkossa käytetään nimitystä Suuri viikko, ja jokaiselle arkipäivällekin on annettu etuliite suuri: suuri maanantai, suuri tiistai... Suurta maanantaita, tiistaita ja keskiviikkoa kutsutaan sulhaspäiviksi tai yljänpäiviksi.[1]

Ortodoksisessa kirkossa Suuri viikko liittyy 40-päiväiseen suureen paastoon eli pääsiäispaastoon heti sen jatkoksi. Suuren viikon aika on ortodoksisessa kirkossa ankaran paaston aikaa.

Roomalaiskatolisessa ja samaa perinnettä seuraavissa protestanttisissa kirkoissa hiljainen viikko lasketaan mukaan suureen paastoon, ja paaston kannalta tärkein päivä on pitkäperjantai, joka on katolilaisilla toinen vuoden velvoittavista paastopäivistä tuhkakeskiviikon ohella.

Hiljaisen viikon päivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisessa perinteessä käytetään hiljaisen viikon päivistä seuraavia nimityksiä[2]:

Ensimmäisestä pääsiäispäivästä käytetään nimitystä sukkasunnuntai tai pääsiäissunnuntai. Se ei kirkollisen kalenterin mukaan kuulu hiljaiseen viikkoon eikä paastonaikaan, vaan aloittaa uuden viikon, pääsiäisviikon.

Suuri viikko ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisen kirkon piirissä suuren viikon päivien teemat ovat[3]:

  • Maanantai: Viikunapuun kuivattaminen ja patriarkka Joosef (Jaakobin poika)
  • Tiistai: Hiljainen odotus
  • Keskiviikko: Jeesuksen kavaltaminen
  • Torstai: Viimeinen ateria ja ehtoollisen asettaminen
  • Perjantai: Ristiinnaulitseminen ja Jeesuksen hautaaminen
  • Lauantai: Kristuksen kuolema ja tuonelassa käynti
  • Sunnuntai: Kristuksen ylösnousemus

Suuren viikon jumalanpalveluksissa seurataan viikon tapahtumia. Viikon alkupuolen palveluksissa muistetaan päivän teemaa osana tavallisia jumalanpalveluksia (aamupalvelus, liturgia, ehtoopalvelus), kun taas viikon loppupuolen palvelelukset usein nimetään kuvattavan tapahtuman mukaan. Loppuviikon palveluksia ovat [4]:

  • Jalkojenpesupalvelus (torstai)
  • Kristuksen 12 kärsimysevankeliumia (torstai-ilta tai perjantai-aamu)
  • Hautakuvan esiinkanto (perjantai)
  • Kristuksen hautauspalvelus (perjantai-ilta tai lauantai-aamu)
  • Suuren lauantain liturgia, jossa katekumeenien kirkkoon liittäminen (lauantai-aamu tai -iltapäivä)
  • Pääsiäisyön aamupalvelus ja Liturgia (alkaa lauantai-iltana 23:30, ja jatkuu aamuyöhön)

Viikon kohokohtana oleva Pääsiäisyöpalvelus on ortodoksisen kirkon tärkein yksittäinen jumalanpalvelus. Pääsiäisyön palvelus alkaa hämärässä kirkossa, jossa vain alttarissa palaa yksi valo. Palveluksen alussa kirkossa olijat sytyttävät kantamansa tuohukset (kynttilät) ja niitä kantaen kierretään kirkko ristisaatossa. Kirkon portailta pappi julistaa Kristuksen ylösnousseen ja jonka jälkeen siirrytään takaisin sisälle kirkkoon. Kirkossa luetaan pääsiäiseen liittyviä raamatun kohtia, kuoro laulaa pääsiäiskanonin, ja toistetaan pääisäistervehdystä: "Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi". Palvelus päättyy ehtoolliseen.

Tämän palveluksen jälkeen joissakin kirkoissa vietetään yhteistä pääsiäisateriaa sunnuntai-aamuun asti. Vaihtoehtoisesti osa ihmisistä palaa koteihinsa mukanaan kirkossa siunattua ruokaa.

Hiljaisen viikon vietto luterilaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luterilaisessa kirkossa hiljaista viikko vietetään kokoontumalla kirkkoon seuraamaan Kristuksen kärsimyshistorian tapahtumia. Kärsimyshistoria on perinteisesti jaettu kuuteen lukuun eli ahtiin. Hiljaisen viikon päivinä pidettiin kirkossa sanajumalanpalvelus, jossa saarnat päivän Raamatunkohdasta. Näitä tilaisuuksia on nimitetty ahtisaarnoiksi. Nykyisessä Evankeliumikirjassa niiden sijasta on katkelmat Luukkaan, Johanneksen ja Matteuksen evankeliumeista.

Nykyisin ovat tulleet suosituiksi erilaiset kärsimysnäytelmät. Näissä Via Dolorosa- tai Via Crucis -näytelmissä, joita voidaan järjestää kirkossa tai ulkona julkisilla paikoilla, esitetään Kristuksen kärsimystien tapahtumia draaman keinoin. Yleinen on myös esimerkiksi lauluihin, näyttelyyn ja kuvaelmiin perustuva Aamujen aamu -pienoismusikaali ja muut vastaavat tuotannot.

Monissa seurakunnissa on alettu pitää myös vanhoja Ristin tien rukoushetkiä. Niissä pysähdytään rukoillen ja mietiskellen Kristuksen kärsimystien vaiheita esittävien kuvien ääreen.

Hiljaisen viikon torstai on nimeltään kiirastorstai. Se on pyhän ehtoollisen asettamisen päivä. Kiirastorstain iltana vietetään seurakunnissa messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Kiirastorstain messun päätteeksi alttari tyhjennetään, violetti liturginen väri vaihdetaan mustaan ja ehtoollispöytä verhotaan mustaan. Kirkon edessä voidaan polttaa Jeesuksen ja opetuslasten kynttilöitä, joista sammutetaan ensin "Juudaksen kynttilä" ja sitten muiden opetuslasten kynttilät.

Kiirastorstaita seuraava päivä on pitkäperjantai, Kristuksen ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja hautaamisen päivä. Pitkänäperjantaina jumalanpalvelus on yksinkertainen ja karu. Yleensä virret lauletaan ilman urkujen säestystä eikä kirkonkelloja soiteta. Myöskään sakramentteja tai muita kirkollisia toimituksia ei vanhan kristillisen perinteen mukaan vietetä pitkäperjantaina eikä lankalauantaina. Liturginen väri on musta, murheen ja kuoleman väri. [5]

Hiljaisen viikon tapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteen mukaan hiljaisella viikolla on tarkoitus hiljentyä ja valmistautua Pääsiäisen viettoon. Perinteinen ruoka on yksinkertaista paastonajan ruokaa.

Pitkänäperjantaina ei ollut lupa käydä kylässä ja liikkumista vältettiin. Päivä vietettiin hiljaisuudessa.

Lankalauantaina Pohjanmaalla on ollut tapana polttaa rovioita, pääsiäiskokkoja, joiden on alun perin kansanuskon mukaan ajateltu karkottavan pahoja henkiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suuri viikko Ortodoksi.net. Viitattu 12.3.2008.
  2. Yrjö Karilas: Pikku Jättiläinen, s. 53, 19. painos, WSOY 1964
  3. http://www.ortodoksi.net/index.php/Suuri_viikko
  4. http://helsinginortodoksinenseurakunta.fi/www/fi/Kirkot_toiminta-alueet/Helsinki/UspPalvelukset.php#Palvelukset
  5. Hiljainen viikko www.evl.fi/sanasto. Viitattu 11.4.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]