Marina (Kreikan ja Tanskan prinsessa)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kreikan ja Tanskan prinsessa Marina, Kentin herttuatar
Kreikan ja Tanskan prinsessa Marina, Kentin herttuatar, vuonna 1934 maalattu kuva.
Kreikan ja Tanskan prinsessa Marina, Kentin herttuatar, vuonna 1934 maalattu kuva.
Henkilötiedot
Syntynyt 13. joulukuuta 1906
Ateena, Kreikka
Kuollut 27. elokuuta 1968 (65 vuotta)
Kensingtonin palatsi, Lontoo, Iso-Britannia
Kansalaisuus kreikkalainen, englantilainen
Arvonimi Kreikan ja Tanskan prinsessa, Kentin herttuatar
Puoliso Kentin herttua Georg
Lapset prinssi Edward (1935–), prinsessa Alexandra (1936–) ja prinssi Michael (1942–)
Vanhemmat Nikolaos, Kreikan ja Tanskan prinssi
Jelena Vladimirovna Romanova, Venäjän suuriruhtinatar
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Kreikan ja Tanskan prinsessa, Kentin herttuatar Marina (13. joulukuuta 190627. elokuuta 1968) oli Kentin herttua Georgin puoliso vuodesta 1934 alkaen. Hänen isänsä Kreikan ja Tanskan prinssi Nikolaoksen isä oli Kreikan kuningas Yrjö I. Hänen äitinsä suuriruhtinas Jelena Vladimirovna Romanovan isoisä oli Venäjän keisari Aleksanteri II.

Lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa prinsessa Olga vietti Kreikassa. Elämä muuttui ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Sodan aikana hän oleskeli pitkiä aikoja äitinsä kotona Venäjällä Pietarissa tsaarin hovissa. Vuonna 1917 hänen isänsä prinssi Nikolaos perheineen joutui lähtemään vanhemman veljensä kuningas Konstantinin maanpakolaisuuden myötä myös maanpakoon. Asuinpaikkana heillä oli Sveitsi ja Ranska, jossa asuinpaikkana oli Pariisi. Seuraavaksi kuninkaaksi tullut hänen setänsä Konstantinin poika Aleksanteri kuoli tapaturmaisesti syksyllä 1920. Niinpä Konstantin palasi kuninkaaksi Kreikkaan, ja veli Nikolaos perheineen myös palasi takaisin Kreikkaan. Tätä aikaa Kreikassa kesti vain kaksi vuotta, jolloin Marina Kreikan kuningashuoneen jäsenenä joutui lähtemään jälleen maanpakolaisuuteen.[1]

Prinsessa Marinalla oli jo lapsuudessa ollut läheiset suhteet Englannin kuningashuoneeseen. Useat Euroopan kuningashuoneiden jälkeläiset olivat kuningatar Viktorian jälkeläisiä, jonka vuoksi suhteet Englannin kuningashuoneeseen olivat perhesiteitä. Pakolaisuudessa silloin elänyt prinsessa Marina kihlautui kuningas Yrjö V:n pojan, Kentin herttua Georgin kanssa vuonna 1934. Häät pidettiin Lontoossa Westminster Abbeyssä marraskuun lopulla 1934. Häät ovat näihin päiviin asti viimeisimmät, joissa Englannin kuningashuoneen jäsen avioituu ulkomaisen prinsessan kanssa.

Kentin herttuapari vuonna 1934.

Prinsessa Marina, häiden jälkeen Kentin herttuatar, oli läheinen kuningasparin kanssa, erityisesti anoppinsa kuningatar Maryn kanssa. Aviopuoliso Kentin herttua Georg toimi tällöin Britannian armeijan palveluksessa. Kentin herttuaparille syntyi kolme lasta:

  • prinssi Edward (1935–),
  • prinsessa Alexandra (1936–) ja
  • prinssi Michael (1942–)

Toisen maailmansodan syttyeesä Kentin herttua siirtyi asepalvelukseen Britannian ilmavoimiin (RAF). Elokuussa 1942 työmatkalla Reykjavikiin kuljetuskone, jolla herttua matkusti, tuhoutui Skotlannin Ylämaalla. Herttuaparin nuorin lapsista, prinssi Michael, oli syntynyt juuri kolme viikkoa aiemmin.

Herttuatar Marinan lähipiirissä tapahtui myös maailmansodan kestäessä suuria muutoksia, sillä vanhin sisko Olga, Jugoslavian prinssihallitsija Paulin puoliso, joutui poistumaan Jugoslaviasta saksalaisten hyökättyä maahan maaliskuussa 1941. Prinssi Paul vangittiin ja siirrettiin Kreikan kautta brittien haltuun. Puoliso prinsessa Olga ja kolme lasta seurasivat brittien valvomaa maanpakolaisuutta. Sisar-Olgan perhe siirrettiin ensin Keniaan ja syksyllä 1943 Etelä-Afrikkaan. Prinssi Paulin katsottiin siinä vaiheessa olevan Hitlerin johtaman Saksan myötäilijä.[1] Pakolaiseksi joutunutta prinssi Paulia ei päästetty Britanniaan, vaikka perhe ja heidän kuninkaalliset sukulaiset olisivat sitä halunneet. Prinsessa Olga pääsi käymään Britanniassa syksyllä 1942 sisarensa tukena, sillä nuorimman sisaren Marinan puoliso Kentin herttua Edward oli kuollut lento-onnettomuudessa elokuussa 1942.[2]

Brittiläinen Kultarannikko itsenäistyi maaliskuussa 1957 ja otti nimeksi Ghana. Itsenäisyysjuhlallisuuksissa Britanniaa edusti Kentin herttuatar Marina, joka kuvassa tapahtumien tanssitilaisuudessa Ghanan johtajan, pääministeri Kwame Nkrumahin kanssa.

Aviomiehensä kuoleman jälkeen herttuatar Marina jatkoi kuninkaallisten edustustehtäviensä hoitamista. Näkyvänä tehtävänä oli edustaa kuningashuonetta Wimbledonin tennisturnauksessa. Herttuatar Marina edusti kuningashuonetta Brittiläisen kansainyhteisön afrikkalaisvaltioiden, kuten Ghanan[3] ja Botswanan[4], itsenäistyessä 1950-luvun lopulla. Maailmansodan jälkeen hänen edesmenneen miehensä veljen tytär, tuleva kuningatar Elisabet II, avioitui Marinan serkun Prinssi Philipin kanssa.

Kentin herttuatar Marina elämä päättyi 61-vuotiaana elokuussa 1968. Kuolisyynä oli aivokasvain. Hän asui siinä vaiheessa Kensingtonin palatsissa. Hänet on haudattu Englannin kuninkaallisille varattuun Frogmoren alueelle lähellä Windsorin linnaa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Neil L. Balfour: Obituary: Princess Paul of Yugoslavia 3.11.1997. independent.co.uk/. Viitattu 15.4.2020. (englanniksi)
  2. Bojana Barlovac: Serbia Says Farewell to Controversial Regent 10.10.2012. Balkan Insight. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)
  3. Lydia Starbuck: Fifty years on: The death of Princess Marina, Duchess of Kent 27.8.2018. British Royals. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)
  4. Buz Trevor: Fireworks at Midnight 30.9.2016. The British Empire. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)
  5. 1968: Princess Marina laid to rest 30.8.1968. BBC Home. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]