Maria Montessori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maria Montessori
Montessori vuonna 1913.
Montessori vuonna 1913.
Henkilötiedot
Syntynyt31. elokuuta 1870
Chiaravalle, Italia
Kuollut6. toukokuuta 1952 (81 vuotta)
Noordwijk, Hollanti
Koulutus ja ura
Oppilaat Helma Trass
Tutkimusalue Pedagogiikka

Maria Tecla Artemisia Montessori (31. elokuuta 1870 Chiaravalle, Italia6. toukokuuta 1952 Noordwijk, Hollanti) oli italialainen lääketieteen tohtori (1896) ja pedagogi, joka kehitti omalla nimellään varustetun montessoripedagogiikan 1900-luvun alussa. Montessori keskittyi erityisesti varhaiskasvatukseen. Hän korosti lapsen omaehtoisuutta ja luontaista uteliaisuutta. Montessorin menetelmissä kiinnitetään huomiota ihanteellisiin ajankohtiin kehityksen eri osa-alueille ja vaiheille. Hän määritteli ihmisille neljä kuuden vuoden mittaista herkkyyskautta, joissa rajataan optimaaliset aikakehykset taitojen ja ominaisuuksien oppimiseksi.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montessori syntyi Chiaravallessa, Anconan maakunnassa Italiassa varakkaaseen keskiluokkaiseen perheeseen. Isä Alessandro oli sotilas ja äiti Renilde paljon kirjallisuutta lukenut, koulutettu ja poliittisesti aktiivinen nainen. Montessorin setä oli runoilija, luonnontieteilijä ja yliopiston geologian professori. Montessorista kasvoi ajatuksiltaan liberaali ja luonnontieteellisesti suuntautunut nainen, joka pyrki löytämään yhteyden uskonnon ja luonnontieteiden välille.[1]

Montessori oli erityisen kiinnostunut luonnontieteistä ja matemaattisista aineista. Perheen muutettua isän työn perässä Roomaan Maria pääsi siellä teknilliseen kouluun ainoaksi naispuoliseksi oppilaaksi. Maria jatkoi kiinnostuksiensa parissa Rooman yliopistossa matematiikan, fysiikan ja luonnontieteiden opiskelun yhteydessä. Lopulta hän kiinnostui kuitenkin lääketieteestä. Hän sai monien vaiheiden jälkeen vastustuksesta huolimatta lääketieteen opiskeluluvan, vaikka se oli silloin naisilta kielletty ala. Montessori väitteli vuonna 1896 Italian historian ensimmäisenä naisena lääketieteen tohtoriksi. Hän työskenteli kahden vuoden ajan useissa Rooman sairaaloissa ja usein mieleltään vaurioituneiden lasten parissa. Sairaaloissa työskentelyn lisäksi Montessori jatkoi luennointia yliopistossa ja matkusteli paljon. Järkyttyneenä lasten kohtelusta Montessori päätti omistautua lasten olojen parantamiselle. Montessori näki kehitysongelmaisten lasten kasvatuksen pedagogisena eikä lääketieteellisenä ongelmana ja alkoi työskentelynsä ohessa kehittää uudenlaista pedagogiikkaa.[1]

Montessori valittiin mielenterveysongelmista kärsiville lapsille perustetun instituutin johtajaksi. Vuonna 1904 hänet nimitettiin antropologian ja terveysopin professoriksi. Montessori hyväksyi Jean Marc Gaspard Itardin ja Édouard Séguinin näkemyksen lasten aistien harjoittamisen tärkeydestä ja kokeili Seguinin opetusmateriaaleja käytännössä. Hän kehitti erityislapsille välineistöä, joka stimuloi aisteja oppimisen edistämiseksi. Tätä välineistöä alettiin myöhemmin käyttää valtavirran lastenopetuksessa. Kirjoituksissaan Montessori siteerasi paljon esimerkiksi Johan Amos Comeniuksen, Jean-Jacques Rousseaun, Johann Heinrich Pestalozzin, Ellen Keyn ja John Deweyn filosofisia ja pedagogisia ajatuksia.[1]

Ensimmäinen montessorikoulu Hollannin Haagissa vuonna 1915.

Varsinainen pedagoginen ura Montessorille avautui, kun hän vuonna 1907 huhtikuussa avasi Rooman San Lorenzon slummialueella Case dei Bambini (’lasten talo’) -nimisen koulun 3–6-vuotiaille lapsille. Hänestä tuli koulun johtaja, ja hän alkoi soveltaa opetuksessa omia ajatuksiaan kasvatuksesta. Siten hänellä oli myös mahdollisuus saada havaintoihin perustuvaa tietoa menetelmiensä toimimisesta käytännössä. Koulu osoittautui menestykseksi. Koulutusohjelmaan osallistuneet lapset osoittivat keskittymiskykyä ja spontaania itsekuria.[1] San Lorenzon alueella avattiin samana vuonna toinen koulu ja seuraava Milanossa vuonna 1908.[2]

Vuonna 1909 Montessori järjesti uuden menetelmänsä ensimmäisen opettajakoulutuskurssin Città di Castellossa sadalle opiskelijalle. Samana vuonna Montessori julkaisi ensimmäisen pedagogisen teoksensa Il metode della pedagogia scientifica (’Tieteellisen kasvatusopin menetelmä’).[1][2]

Montessorin ajatukset ja aikaansaannokset alkoivat herättää kiinnostusta maailmanlaajuisesti. Montessorin tekstejä julkaistiin käännöksinä ja niiden suosio kasvoi nopeasti. Vuoden 1911 loppuun mennessä montessoripedagogiikkaa alettiin virallisesti käyttää Italian ja Sveitsin julkisissa kouluissa. Vuonna 1912 Montessorin kouluja avattiin muun muassa Ranskan Pariisiin, Itävaltaan Wieniin, sekä Sveitsiin Geneveen.[2]

Italian lisäksi Montessori asui Englannissa ja Hollannissa, joka oli vapaamielisempi ja koulun uudistamiselle suopeampi kuin fasistinen Italia. Kun montessorilaiset eivät suostuneet fasistisen propagandan levittäjiksi, diktaattori Mussolini lakkautti montessorikoulut ja Montessori joutui maanpakoon. Toisen maailmansodan ajan Montessori asui Intiassa.[1] Seuraavat 40 vuotta Montessori matkusteli ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja luennoiden, kirjoittaen ja kehittäen opettajien harjoitusohjelmia.[2]

Joihinkin Montessorin kirjoituksiin sisältyi rotubiologisia käsityksiä, joita pidetään nykyisessä antropologiassa näennäistieteenä.[3][4]

Montessori kuoli vuonna 1952 Hollannissa. Hänellä oli avioton poika erään lääkärikollegansa kanssa. Poika kasvatettiin lastenkodissa, ja Montessori tunnusti hänet vasta toisen maailmansodan aikana Intiassa saadakseen hänet vapautettua uhkaavalta vankilalta.[1]

Pedagogiset ajatukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Montessoripedagogiikka

Maria Montessori kehitti montessoripedagogiikan, joka on lapsilähtöistä luontaisen uteliaisuuden sekä intuition saattelemaa. Montessori näki lapsen oman persoonallisuutensa luojana. Hän korosti lapsen havainnointia ja kehitti uusia opetusvälineitä ja menetelmiä nimenomaan tekemällä tarkkoja havaintoja lapsista.[5]

Montessoripedagogiikkaan kuuluu vapaavalintaisuus ja ohjattu vapaus. Kasvatus tapahtuu tarkkaan mietityssä ympäristössä, joka ohjaa lapsia käsillä tekemiseen, rakenteluun ja omaehtoiseen tutkimiseen. Aikuinen puuttuu suhteellisen vähän lapsen tekemiseen. Montessoripäiväkodissa aikuinen toimii vain ohjaajana eikä puutu lasten leikkiin. Lapsen oppiminen pohjautuu hänen luontaiseen uteliaisuuteensa ja tiedonhaluunsa.[5]

Montessori korosti, että lapsella ja nuorella on yksilöllisiä herkkyyskausia, jotka määrittävät sen, milloin hänelle tulee opettaa tiettyjä asioita. Montessori nimesi neljä tällaista herkkyyskautta, joista jokainen on kuuden vuoden mittainen.[5]

Montessoripedagogiikka on levinnyt eri puolille maailmaa. Suomeen se juurtui 1980-luvulla.[5]

Montessori-koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montessorin kouluissa sovelletaan montessoripedagogiikkaa. Montessori pyrki erityisesti koulutettujen opettajien avulla kehittämään lasten luovuutta virikkeitä antavassa ympäristössä, jossa lapsilla oli mahdollisuus liikkua vapaasti opettajien ohjauksen ja oman kiinnostuksensa mukaisesti. Havainnoinnin tulosten perusteella lapset viihtyivät montessori-kouluissa pelien ja leikkien parissa paljon paremmin kuin aikaisemmissa kouluissaan.[2]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montessorin kuva oli Italian 200 liiran kolikossa ja tuhannen liiran setelissä ennen maan siirtymistä euroon.[1] Vuonna 2020 Italia julkaisi kahden euron kolikon, jonka kuva-aiheena on Maria Montessori hänen syntymästään kuluneiden 150 vuoden kunniaksi.[6] Maria Montessori- ja Montessori-nimillä toimivia kouluja on painettu postimerkkeihin Hollannissa, Pakistanissa, Sri Lankassa, Italiassa sekä Malediiveillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Paalasmaa 2016, s. 98–102.
  2. a b c d e Forsius, Arno: Maria Montessori (1870—1952) — lääkäri ja varhaiskasvattaja saunalahti.fi. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 9.3.2020.
  3. Pesci, Furio: ”... The Good Italian Race”. Aspects of Maria Montessori’s Relationships with Fascism. Rivista di Storia dell’ Educazione, 2019, 6. vsk, nro 2, s. 133–152. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.4.2024. (italiaksi)
  4. Fallace, Thomas: The racism of Maria Montessori Journal of Curriculum Studies. 20.8.2023. Viitattu 12.4.2024. (englanniksi)
  5. a b c d Paalasmaa 2016, s. 102–106.
  6. 2€ Italia 2020 – Maria Montessori 150 vuotta Kolikot.com. Viitattu 22.10.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]