Ellen Key

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ellen Key

Ellen Karolina Sofia Key (11. joulukuuta 1849 Sundsholm, Ruotsi26. huhtikuuta 1926 Strand, Omberg, Ruotsi[1]) oli ruotsalainen kirjailija, opettaja ja yhteiskunnallinen keskustelija naisasian piirissä.[2] Keyn tunnetuin teos on Barnets århundrade (1900, suom. Tulevaisuuden kasvatus, 1907)[3].

Key oli kirjallisuuspsykologi ja ajattelija. Hän toimi vuodesta 1883 luennoitsijana Tukholman työväenopistossa ja piti lisäksi esitelmiä niin koti- kuin ulkomaillakin yhteiskunnallisista, siveysopillisista ja kirjallishistoriallisista kysymyksistä.[4]

Elämä ja ajatukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori Ellen Key

Keyn vanhemmat olivat valtiopäiväedustaja Emil Key (1822–1892) ja kreivitär Sofia Ottiliana Posse (1824–1884).[5]

Vanhempien menetettyä varallisuutensa Key ansaitsi elantonsa opettajana ystävänsä yksityiskoulussa. Hänen oma koulutuksensa oli kotiopettajan ja muutaman vuoden koulunkäynnin perua. Ruotsissa ei yksityiskoulujen opettajilta kuitenkaan vaadittu muodollista koulutusta. Hän opetti myös yleissivistävässä Arbetar-instituutissa.[2]

Key ei edustanut vakiintunutta feminististä ajattelua ja joutui siksi vastakkain feministien kanssa niin Ruotsissa kuin kansainvälisestikin. Hänen ajatuksensa oli että rakkaus oli yhteiskuntaa muovaava voima, ja hän katsoi, että ajan naisliike oli vaatimuksillaan tuhoamassa tämän naisellisen voiman.[2]

Key kiersi Euroopassa pitämässä suosittuja puhetilaisuuksia, joissa häntä ihailtiin, mutta hänen näkemyksiinsä suhtauduttiin myös hyvin kriittisesti: hänen katsotiin tuhoavan perinteisiä arvoja ja olevan vaaraksi nuorisolle. Feministien mukaan hän yritti ujuttaa äitiyden ihanteen feminismin keskiöön.[2]

Anna-Maria Tallgren kirjoittaa Tietosanakirjaan laatimassaan artikkelissa, että puhujana Key oli mukaansatempaava, ja kirjoissaankin hän on usein ennen kaikkea puhuja. Kirjallisuuspsykologisissa teoksissaan hän tähdentää esitettävissä henkilöissään usein jotakin erikoista, itseään lähellä olevaa puolta voidakseen sen kautta puhua omien aatteidensa puolesta. Ensimmäisen hänen elämäkertansa aiheena on Ernst Ahlgrenin elämäntyö (1889), muita ovat Sonja Kovalevski (1892), Anne-Charlotte Leffler (1893), Sveriges modernaste diktare (1897), tutkielmat Browningin puolisoista ja Goethestä (Människor 1899), Rahel Varnhagen (1908).[4]

Tallgrenin mukaan Keyn maine perustuu ensisijaisesti kuitenkin naiskysymykseen, jota käsitellessään hän herätti voimakasta ihastusta ja yhtä voimakasta vastustusta ja suuttumusta. Hän oli radikaali individualisti, joka vaati henkilökohtaiselle vapaudelle täydet oikeudet, eli yksilöllistä siveyttä yleisen siveyden sijaan. Keyn mielestä naiskysymyksen esitaistelijat olivat jättäneet vaille huomiota naisen eroottisen vapautuksen ja taistelleet yksinomaan kansalaisoikeuksien puolesta. Key tähdentää, että naisen oikea kutsumus on äitiys, sillä luontaisten eroavaisuuksien vuoksi nainen ei voi kilpailla miesten kanssa eri työaloilla. Eroottinen kysymys onkin näin ollen Keylle naisasian keskeinen asia. Hän vaati naiselle täydellistä, velvollisuustunteen tukemaa vapautta. Ainoastaan molemminpuolinen rakkaus pyhittää miehen ja naisen suhteen. Se on siveellinen heti kun tämä tunne on olemassa, muuten se on siveetön. Avioeron saantia hän vaati siksi helpommaksi, joskin elämänkestävää, rakkauteen perustuvaa yksiavioisuutta hän kuitenkin piti ihanteena. Maailmankatsomuksensa Key esittää tärkeimmissä teoksissaan Missbrukad kvinnokraft (1891), Barnets århundrade I–II (1900), Kvinnofrägan (1909), Tankebilder I–II (1898), Lifslinjer I–III (1903-06).[4]

Tallgren kirjoittaa, että Key oli kauneudenpalvoja: hän uneksi uudesta, kauniista ihmiskunnasta ja luotti järkähtämättömästi kehitykseen. Hän uskoi, että uudet sukupolvet voivat toteuttaa sen, mitä silloinen ei voinut. Mutta Keyn ihailijatkin joutuvat tunnustamaan hänen monet heikkoutensa, joihin hänen vastustajansa vetoavat: hänen todistelujärjestelmänsä ei ole tieteellisesti koulittu, hänen perustelunsa ja teoriansa ovat usein yksipuoliset. Hän rakastaa liiaksi paradokseja ja on, kuten useat lyyriset intoilijat, liian superlatiivinen voidakseen harkita ja ottaa lukuun äärimmäisiä johtopäätöksiä.[4]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • E. C. S. [= Ellen Key], I Finland och i Ryssland: några intryck. Stockholm: Bonnier, 1900. (Sarja: Ur det moderna samhällslifvet 20)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Naidun naisen omistus-oikeudesta ja täysivaltaisuudesta: kaksi luentoa Helsingissä 16 ja 17 p. Syyskuuta 1887. Helsinki: Holm, 1888. . (Public domain)
    • Alkuteos: Om eganderätt och myndighetet för den gifta kvinnan: tvänne föredrag, hållna i Helsingfors d. 16 och 17 sept. 1887. Helsingfors: Finsk kvinnoförening, 1888..
  • Kauneus kodeissa. Suomentanut M:a H:n. Kuopio. Kuopion uusi kirjapaino, 1899..
  • Tulevaisuuden kasvatus ( Barnets århundrade ). Suomentanut H. Arina. Helsinki: Vihtori Kosonen, 1907. (20 s.).
  • Tulevaisuuden koulu ( Barnets århundrade ). Suomentanut H. Arina. Helsinki: Vihtori Kosonen, 1908. (40 s.).
  • Ajatuksia: (otteita kirjailijattaren teoksesta: Elonuria) . 1–3. Suomentanut tekijän luvalla Aina Honkavaara. Eura: Kustannusliike Osmo, 1909..
  • Kauneutta: kolme esitelmää. Suomentanut Aina Honkavaara. Eura: Kustannusliike Osmo, 1909..
  • Sivistys: muutamia näkökohtia. Suomentanut Olga Tainio. Turku: Sosialistin kirjapaino, 1909..
  • Yhteiskuntakauneus: (poimintoja). Suomentanut Aina Honkavaara. Eura: Kustannusliike Osmo, 1909..
  • Ihmissuvun lapsuuden ajoilta. Suomentanut Uuno Talvio. Turku: Sosialistinen kirjapaino-osuuskunta, 1910..
  • Individualismi ja sosialismi: joitakin ajatuksia harvalistosta ja enemmistöstä. Suomentanut toisesta tarkastetusta painoksesta O. N.. Turku: Sosialistinen kirjapaino-osuuskunta, 1908..
  • Vuosisatain unelmia: (poimintoja). Suomentanut Aina Honkavaara. Eura: Kustannusliike Osmo, 1910..

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellen Key, Britannica, viitattu 19.3.2015
  2. a b c d Ihailtu ja kiistelty eurooppalainen feministi, Klassikkogalleria, viitattu 19.3.2015
  3. Om Ellen Key Ellen Keys Strand. Viitattu 7.10.2017.
  4. a b c d Key. 2. Ellen Karolina Salia K, Tietosanakirja osa 4, palsta 783, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1912
  5. Barndomsaren 1849–1865 Ellen Keys Strand. Viitattu 7.10.2017. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jarno Paalasmaa: ”Lapsen vuosisata ja vapauspedagogiset periaatteet – Ellen Keyn radikaalit ajatukset ja lempeät kasvatusmenetelmät”, Maailman parhaat kasvatusajatukset. Into Kustannus, 2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]