Luuranko (kansanperinne)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luuranko
Tanssivia luurankoja, Kuoleman Tanssi (1493)
Tanssivia luurankoja, Kuoleman Tanssi (1493)
Ominaisuudet
Kansanperinne
Samanlaiset
olennot
Viikatemies

Luuranko on eräänlainen elävä kuollut, jota esiintyy useimmiten fantasia-, goottilaisessa ja kauhufiktiossa sekä myyttisissä taiteissa. Luurangot ovat yleensä ihmisen luurankoja, mutta voivat olla myös minkä tahansa muun olennon luurankoja. Jotkut ihmisluurangot voivat myös ratsastaa luurankohevosella.

Myytit ja kansanperinteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Viikatemies

Ihmisen luurankoa on käytetty kuoleman henkilöitymänä viikatemiehenä Länsimaisessa kulttuurissa Keskiajalta lähtien. Tähän on saattanut vaikuttaa Hesekielin kirjan luvun 37 profetia.[1]

Viikatemies kuvataan usein hupulliseksi luurangoksi, jolla on viikate ja joskus myös tiimalasi.

Kuolema on yksi Raamatun ilmestyskirjan ratsastajista.

Tanssivat luurangot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grimmin veljesten sadussa "Tarina pojasta, joka halusi oppia pelkäämään" poika nimeltä Hans liittyy tanssivien luurankojen kehään.

Japanilaisessa kansanperinteessä Makurabe vierittää kalloja, joilla on silmämunat ja jotka uhkaavat Taira No Kiyomoria.[2]

Luurankosoturit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luurankosoturit
Luurankosoturi
Luurankosoturi
Ominaisuudet
Nimen etymologia Kyse on luurangoista, jotka kamppailevat myyttisissä taisteluissa
Status elävä kuollut
Tuntomerkit Ihmisen luurankoja, joilla on käsissään erilaisia aseita
Esiintyminen Kaikkialla pahan velhon vaikutuspiirissä
Kansanperinne
Kansanperinteen
alkuperä
Muinaisen Rooman tarustot

Muinaisen Rooman mytologiassa tavallisesti häijy velho on taikuuden avulla herättänyt henkiin todellisissa taistelussa kuolleiden maalliset jäännökset ja vanginnut heidän sielunsa kultaisiin amuletteihin ja näin hallitsi heitä. Näitä luurankoja kutsutaan luurankosotureiksi.

Luurankosoturit taistelevat samalla raivokkuudella kuin eläessään, mutta ovat nyt yliluonnollisen voimakkaita. Jotkut niistä ratsastaa luurankohevosella ja jotkut ovat jopa sulautuneet niihin. Luurankosoturit käyttävät taisteluissa perinteisiä sodankäynnin aseita ja puolustusvälineitä, kuten miekkoja, tikareita, keihäitä, kypäriä ja kilpiä. Jotkut luurankosotureita hallitsevat velhot opettavat joillekin luurankosotureille taikoja.

Luurankosoturien raivoa lisää se, etteivät ne velhon toimien vuoksi pääse henkimaailmaan. Kun ne eivät ole taistelemassa, ne yrittävätkin etsiä amuletteja, joissa heidän sielunsa on vangittuna päästäkseen henkimaailmaan.

Luurankosoturit haluavat kiihkeästi taistella paikoilla, joilla kuolivat. Ne tappavat kenet tahansa, joka alueella rohkenee liikkua.

Vanhoissa kertomuksissa luurankosoturien ilmestyminen taistelukentille tiesi usein kuolemaa sotilaille. Monesti yksinäinen luurankosoturi ratsasti taistelukentän poikki ja surmasi molempien osapuolten sotilaita. Nämä kertomukset ovat ehkä sulautuneet muinaisiin samantapaisiin, yleisesti tunnettuihin taruihin. Siten on syntynyt taru viikatemiehestä, luurangosta, joka ilmaantuu kuoleville ihmisille.

Modernissa fiktiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fantasiaroolipelissä Dungeons & Dragons yksi heikoimmista vihollisista on luuranko. Sillä on yleisesti keskiaikaisia aseita ja joskus myös panssari. Kun pelaaja on korkeammalla tasolla, luurangolle tulee parempi kestävyys ja taistelutaito sekä kyky taikoa ja kommunikoida.[5]
  • Playstationin toimintaseikkailupelissä MediEvil päähenkilö on luurankoritari nimeltään Sir Daniel Fortesque.[6]
  • Vuoden 1999 kulttiklassikossa Planescape: Torment Morte on hahmo, joka liittyy päähenkilön seuraan seikkailuun tavoitteensa takia ja on lähinnä aistiva ja levitoiva ihmisen kallo ehjällä silmämunilla. Hän taistelee puremalla.[7]
  • Vuoden 2009 videopelissä Minecraft on viidenlaista luurankoa: luuranko, hornaluuranko, kulkuri, luurankohevonen ja näivettäjä.
Luurangot ovat pelin yksiä vihollisia, joita syntyy öisin ja pimeisiin paikkoihin sekä pelin toiseen maailmaan Hornaan. Ne kuolevat auringonvaloon paitsi, jos ne ovat vedessä tai niillä on kypärä. Luurangoilla on jousipyssy, joilla ne ampuvat pelaajia. Niillä on joskus myös panssareita. Ne voivat ilmestyä myös hämähäkin, luolahämähäkin tai luurankohevosen selässä.
Hornaluuranko (ennen näivettäjäluuranko) on musta vähän luurankoa pidempi luuranko. Luurangoista poiketen ne käyttävät kivimiekkaa. Osuessaan pelaajaan ne näivettävät. Hornaluurankoja löytää vain pelin toisesta ulottuvuudesta Hornasta. Poiketen luurangoista Hornaluurangot selviävät auringonvalossa. Ne voivat kuollessaan myös pudottaa kallonsa, josta voi tehdä yhdessä sieluhiekan kanssa pelin toisen päävihollisen näivettäjän. Hornaluurangot voivat ilmestyä myös hämähäkin tai luolahämähäkin selässä.
Kulkuri on luuranko, jolla on yllään harmaat repaleiset vaatteet. Luurankojen tavoin kulkureilla on jousipyssy, mutta kun luurangot ampuvat tavallisia nuolia, kulkurit ampuvat hitausnuolia. Vaikka kulkurit ampuvat hitausnuolia, voivat ne kuollessaan pudottaa myös tavallisia nuolia. Kulkureita syntyy kylmiin biomeihin ja luurankojen tavoin nekin palavat auringonvalossa. Kulkurit voivat ilmestyä myös hämähäkin tai luolahämähäkin selässä.
Luurankohevonen syntyy, kun salama osuu hevoseen. Tämän jälkeen syntyy kolme muutakin luurankohevosta ja kaikkien selkään rautakypärillä varustetut luurangot. Luurangot voi tappaa niiden selistä ja hevoset ottaa itselleen. Niillä voi ratsastaa ilman satulaa. Luurangoista poiketen Luurenkohevoset selviävät auringonvalossa.
Näivettäjä on pelin toinen päävihollisista. Se voidaan luoda sieluhiekalla ja hornaluurangon kalloilla. Näivettäjä on hornaluurangon näköinen, mutta suurempi ja kolmipäinen sekä sillä ei ole käsiä eikä jalkoja. Se ampuu päistään tulevilla niiden näköisillä objekteilla. Osuessaan pelaajaan se näivettää. Kun sitä on satutettu tarpeeksi, se alkaa regeneroimaan itseään.
  • Videopelissä Fable III on olemassa vihollislaji, joita kutsutaan "ontoiksi miehiksi". Tämä laji on esillä koko pelin ajan.
  • Luurankoveljesten duolla on tärkeä rooli Undertale roolipelissä. Heidän nimensä on Sans ja Papyrus. Heidän puheensa on kirjoitettu Comic Sans ja Papyrus kirjasintyypeillä, joista heidän nimensä on tullut.[8]
  • Kickstarter-kampanjan aikana tehdyn kyselyn jälkeen Larian Studios lisäsi pelattavan luurankorodun sekä muinaisen luurankohahmon nimeltä Fane vuoden 2017 RPG Divinity: Original Sin II -peliinsä.[9]
  • Minecraft Dungeonsissa on monia samoja olentoja kuin alkuperäisessä Minecarftissa. Siellä on myös luurankoja. Luurangoilla on normaalisti jousipyssy, mutta ei panssareita. Vahvemmilla luurangoilla on rautakypärä päässään. Pelissä on mukana myös muunlaisia luurankoja.
  1. Kim Paffenroth, John W. Morehead: The Undead and Theology. Wipf and Stock Publishers, 21.9.2012. ISBN 978-1-61097-875-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2021). (englanti)
  2. Mekurabe | Yokai.com yokai.com. Viitattu 31.8.2021. (englanti)
  3. Murray Leeder: The Modern Supernatural and the Beginnings of Cinema. Springer, 10.1.2017. ISBN 978-1-137-58371-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2021). (englanti)
  4. Ray Harryhausen, the visual effects master famed for skeleton battle The Independent. 8.5.2013. Viitattu 31.8.2021. (englanniksi)
  5. Skeletal Mage D&D Beyond. Viitattu 31.8.2021. (englanti)
  6. Sir Daniel returns in 4K in MediEvil Remaster for PlayStation 4 VG247. 9.12.2017. Viitattu 31.8.2021. (englanniksi)
  7. Morte (Character) Giant Bomb. Viitattu 31.8.2021. (englanniksi)
  8. Chris Schilling: The making of Undertale PC Gamer. 5.5.2018. Viitattu 31.8.2021. (englanti)
  9. Andy Kelly: The joys of being dead in Divinity: Original Sin 2 PC Gamer. 26.9.2017. Viitattu 31.8.2021. (englanti)