Kauhu (lajityyppi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyttözombi syömässä uhriaan kauhuelokuvassa Elävien kuolleiden yö (1968).

Kauhu on kansanperinteen, mytologian, fiktion ja muun viihteen lajityyppi, joka pyrkii herättämään kauhun tunteita.[1]

Kansanperinne ja mytologiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monella nykyisin tunnetulla kauhutarinalla ja -hahmolla on juurensa vanhassa kansanperinteessä. Näistä yleisimpiä eri kulttuureissa ovat olleet esimerkiksi tarinat eläimiksi muuttuvista ihmisistä kuten ihmissusista sekä vampyyreistä ja kuoleman jälkeen liikkuvista vainajista kuten kummituksista. Kauhutarinoita on kerrottu paitsi tosissaan, myös pelottelemisen, opettamisen, varoittamisen ja viihdyttämisen tarkoituksissa.[2] Kauhutarinoiden yksi yleinen tarkoitus ympäri maailmaa on ollut estää lapsia menemästä esimerkiksi yksin veteen tai metsään.[3]

Muinaisissa mytologioissa esiintyi useita kauhistuttavia hirviöitä esimerkiksi pahuuden ja kaaoksen edustajina. Raamatussa kuvatuista hirviöistä tärkeimpiä ovat Leviatan ja Behemot.[4]

Nykyajan kauhufiktio ja kauhuviihde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyajan fiktiivisen kauhun suosituimpia muotoja ovat kauhukirjallisuus, kauhuelokuva ja kauhupelit. Yleisiä teemoja kauhufiktiossa ovat esimerkiksi epäkuolleet, muodonmuuttajat, pelottavat eläimet, yliluonnollinen, vaarallinen tiede, sarjamurhaajat ja psykopaatit, avaruuden uhka sekä katastrofit ja dystopiat.[5] Musiikin piirissä kauhuaihetta käytetään etenkin punkissa, rockissa ja metallimusiikissa.[6] Kauhua hyödynnetään myös esimerkiksi pakohuoneissa, kauhukierroksissa ja kauhumatkailussa. Kauhufiktioon liittyviä yhteisöllisiä ja joskus leikkisiä muotoja ovat esimerkiksi Halloween, goottipukeutuminen, vampyyrifanius ja zombikävelyt.[7]

Kauhun viehätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin tutkijoiden mukaan kauhu on viihdyttävää siitä syystä, että jännityksen laukeaminen ja vaaran väistyminen aiheuttaa katarsiksen, puhdistumisen tunteen. On myös arveltu, että tarkastellessaan kauhun hirviötä katselija tarkastelee itse asiassa omaa pimeää puoltaan. Kauhun harrastajat korostavat usein kauhun tarjoamaa mahdollisuutta saada kokea vaarallisia asioita ja pelätä turvallisesti. Kauhun kokeminen ja sen sisällön käsitteleminen yhdessä on myös yhteisiä siteitä vahvistava sosiaalinen tapahtuma.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leppälahti 2018, s. 8–9.
  2. Leppälahti 2018, s. 17–18.
  3. Leppälahti 2018, s. 38.
  4. Leppälahti 2018, s. 26–27.
  5. Leppälahti 2018, s. 5–6.
  6. Leppälahti 2018, s. 285.
  7. Leppälahti 2018, s. 7.
  8. Leppälahti 2018, s. 10.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]