Taistelu kultaisesta taljasta (vuoden 1963 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taistelu kultaisesta taljasta
Jason and the Argonauts
Jason and the argonauts, englanninkielinen elokuvajuliste.
Jason and the argonauts, englanninkielinen elokuvajuliste.
Ohjaaja Don Chaffey
Käsikirjoittaja Jan Read
Beverley Cross
Tuottaja Charles H. Schneer
Ray Harryhausen
Säveltäjä Bernard Herrmann
Kuvaaja Wilkie Cooper
Leikkaaja Maurice Rootes
Lavastaja Ray Harryhausen (erikoistehosteet)
Pääosat Todd Armstrong
Nancy Kovack
Honor Blackman
Gary Raymond
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Tuotantoyhtiö Morningside Productions
Ensi-ilta 19.6.1963
20.3.1964 (Suomi)
Kesto 101 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Taistelu kultaisesta taljasta (engl. Jason and the Argonauts, engl. työnimi Jason and the Golden Fleece) on amerikkalais-brittiläistä independent-tuotantoa oleva fantasiaelokuva vuodelta 1963. Elokuvan jakelijana toimi Columbia Pictures, sen tuotti Charles H. Schneer ja ohjasi Don Chaffey. Elokuvan pääosia esittivät Todd Armstrong, Nancy Kovack, Honor Blackman ja Gary Raymond. Elokuva tehtiin yhteistyössä stop motion -ekspertti Ray Harryhausenin kanssa. Elokuva tunnetaan myyttisistä hahmoistaan ja erityisesti argonauttien ja luurankoarmeijan välisestä taistelukohtauksesta. Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 20. maaliskuuta 1964.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pelias tulkitsee väärin ylijumala Zeuksen ennustuksen, ja kaappaa Thessalian valtaistuimen. Hän tappaa velipuolensa kuningas Aisonin ja liki kaikki tämän perheenjäsenet. Yksi Aisonin sotilaista kuitenkin kuljettaa salaa pois kuninkaan vastasyntyneen pojan Iasonin. Pelias surmaa yhden kuninkaan tyttäristä jumalatar Heran temppelissä. Hera raivostuu temppelinsä häpäisystä ja varoittaa Peliasta miehestä, "jolla on vain yksi sandaali". Hera pyytää Zeukselta, että saisi olla Iasonin suolelija, mutta hän saa luvan auttaa Iasonia vain viisi kertaa.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hera aiheuttaa sen, että Pelias on hukkumaisillaan jokeen. Iason pelastaa Peliaksen. Samalla Iasonin toinen sandaali katoaa, ja Pelias tunnistaa Iasonin. Iason kertoo että hän aikoo lähteä etsimään legendaarista kultaista taljaa. Pelias yllyttää ja rohkaisee Iasonia matkaan. Peliaksen poika ihmettelee, miksei isä suoraan surmannut Iasonia. Pelias vastaa että ennustuksen mukaan se koituisi hänenkin turmakseen. Siksi Pelias toivoo, että Iason kohtaa loppunsa reissullaan.

Valeasuinen Hermes kuljettaa Iasonin Olympos-vuorelle tapaamaan Zeusta ja Heraa. Iason kieltäytyy Zeuksen tarjoamasta avusta, sillä hän aikoo rakentaa aluksen ja kerätä miehistön Kreikan urhoollisimmista miehistä. Hera neuvoo Iasonia etsimään kultaista taljaa maasta nimeltä Kolkhis. Miehet kilpailevat kunniasta päästä Iasonin miehistöön. Aluksen nimeksi tulee Argo rakentajansa Argoksen mukaan, ja niin miehistöä kutsutaan argonauteiksi. Heihin kuuluvat muun muassa Herakles, Hylas ja Akastos. Akastos pyrkii sabotoimaan miehistön matkaa, sillä hän on itse asiassa Peliaksen poika.

Talos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hera ohjaa Iasonin täydentämään laivan varastoa saarelta, mutta sieltä on lupa ottaa ainoastaan muonaa ja vettä. Uteliaat Herakles ja Hylas tunkeutuvat aarrekammioon, jonka päällä on sitä vartioiva valtava Taloksen patsas. Herakles rikkoo kieltoa ja ottaa kammiosta keihään kokoisen kultaisen rintakorun neulan. Varkauden seurauksena patsas herää henkiin, ja se hyökkää argonauttien kimppuun. He yrittävät turhaan paeta, ja Iason pyytää apua Heralta. Heran neuvosta Iason irrottaa tulpan Taloksen kantapäästä, ja niin höyryävän kuuma elämänneste valuu metallijättiläisestä ulos. Talos alkaa sortua ja miehet juoksevat pakoon. Herakleksen varastama kultaneula tippuu maahan, eikä hän huomaa kuinka Hylas ryntää takaisin noutamaan sitä. Talos romahta maahan, ja epäonnekas Hylas hautautuu sen alle. Miehet korjaavat Taloksen särkemän Argon. Herakles uskoo että Hylas on yhä elossa, ja hän kieltäytyy lähtemästä saarelta. Toverit eivät voi hylätä Heraklesta, eikä matka jatku. Iason joutuu pyytämään viimeisen kerran apua Heralta. Hera ilmoittaa argonauteille, että Hylas on kuollut. Herakles jää silti saarelle etsimään Hylasta.

Fineus ja harpyijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argonautit saapuvat kuningas Fineuksen kuningaskuntaan. Fineus on rikkonut jumalia vastaan. Rangaistukseksi hän on sokea. Lisäksi hänen on paettava aina kun hän yrittää syödä: harpyijat syöksyvät hänen kimppuunsa ja ahmivat hänen ruokansa. Kuningas lupaa neuvoa tien Kolkhisiin, jos miehistö auttaa häntä harpyijain kanssa. Harpyijat saadaan ansaan verkolla ja vangitaan häkkiin. Ne joutuvat Fineuksen armoille ja saavat vain hänen ruokansa jämät. Fineus kehottaa purjehtimaan Symplegadien eli liikkuvien kallioiden välistä – mutta yksikään alus ole vielä päässyt salmesta läpi. Siitä pahoillaan hän ottaa amuletin kaulastaan ja antaa sen Iasonille.

Symplegadit ja Medeia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapeassa salmessa liikkuvat kalliot (Symplegadit) iskevät toisiaan vasten, ja alas vierivät järkäleet tuhoavat salmessa kulkevat laivat. Argo seisoo salmen suulla, ja miehistö näkee, kuinka vastaantuleva alus murskaantuu kallioiden väliin. He soutavat salmeen, mutta yritys vaikuttaa tuhoon tuomitulta. Iason heittää Fineukselta saamansa amuletin vihoissaan veteen. Silloin meren jumala Triton nousee aalloista ja pitelee kallioita erossa toisistaan. Toisesta aluksesta on jäänyt veden varaan Medeia, jonka argonautit pelastavat. Medeia osoittautuu Hekaten temppelin papittareksi Kolkhisista.

Kolkhis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu Hydraa vastaan.

Akastos kyseenalaistaa Iasonin arvovallan ja haastaa hänet taisteluun. Akastos menettää aseensa, hyppää mereen ja katoaa. Kolkhisin satamassa Iason miehineen kutsutaan kuningas Aietesin juhliin. Argonautit eivät tiedä, että Akastos on selvinnyt hengissä ja varoittanut kuningasta, että Iason havittelee heidän arvokasta taljaansa. Juhlista argonautit joutuvat vankilaan. Medeia auttaa heitä pakenemaan. Tällävälin Akastos yrittää anastaa taljan. Sitä vartioiva hydra surmaa hänet; Iason taas tappaa pedon. Aietes lähtee takaa-ajoon. Hän kylvää hydran hampaat maahan ja rukoilee jumalatar Hekatelta apua: kohta maasta nousee luurankoarmeija (spartit). Medeia ja Argos pääsevät Argoon taljan kanssa sillävälin kun Iason, Kastor ja Polydeukes pidättelevät luurankosotureita. Taistelu pitkittyy ja Iasonin toverit saavat surmansa. Iason pelastautuu hyppäämällä kalliolta mereen. Iason, Medeia ja jäljelle jääneet argonautit palaavat Thessaliaan.

Esiintyjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa mainitussa järjestyksessä

Elokuvamusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvamusiikin sävelsi Bernard Herrmann, joka työskenteli yhdessä Ray Harryhausenin kanssa myös muun muassa fantasiaelokuvissa Sindbadin uudet seikkailut (1958), Gulliverin matkat (1960) ja Salaperäinen saari (1961). Herrmann sävelsi musiikin myös tieteiselokuviin Uhkavaatimus Maalle (1951) ja Matka maan keskipisteeseen (1959). Toisin kuin Herrmannin viuluvoittoinen sävellys elokuvaan Psyko, Kultaisen taljan musiikki on tehty painottaen torvi- ja lyömäsoittimia, joilla esitetään sankarillisia fanfaareja. Puupuhaltimet ja muut lisäinstrumentit, kuten harppu, korostavat rauhallisempia ja romanttisempia kohtia.

Poikkeamat klassisesta mytologiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan kerronta ja kreikkalainen mytologia poikkeavat toisistaan useilla tavoilla.

  • Mytologian mukaan argonautit kohtaavat Taloksen paluumatkalla, kun he ovat jo saaneet kultaisen taljan. Medeia loihtii Taloksen. Näin se vetää itse nilkastaan irti pronssinaulan ja elämänneste virtaa ulos. Mytologiassa Talos vartioi Kreetan saarta ja suojaa prinsessa Europaa.
  • Elokuvassa Hylas kuolee Taloksen sortuvan vartalon alle. Herakles jää saarelle etsimään Hylasta, jonka uskoo olevan elossa. Mytologiassa Hylaksen sieppaa Mysiassa lähteen nymfi. Tämä rakastuu vettä juomaan tulleeseen mieheen.
  • Tarussa harpyijat häätävät pois Boreadit Kalais ja Zetes, joilla on siivet nilkoissaan.[2]
  • Elokuvassa Triton pelasti Argon, kun se kulki liikkuvien kallioiden ohi. Homeroksen Odysseiassa Kirke kertoo Odysseukselle, että Hera vauhditti Argon matkaa.[3]
  • Tarustossa Iason vaati kultaista taljaa avoimesti kuningas Aietesilta. Kuningas lupaa antaa taljan, jos Iason suorittaa kolme mahdotonta tehtävää. Iason selviytyy koitoksista Medeian avulla.
  • Legendan mukaan taljaa vartioi lohikäärme, joka ei koskaan ummista silmiään. Harryhausen piti lohikäärmettä liian keskiaikaisena. Hän korvasi sen hydralla, josta teki seitsenpäisen.[4]
  • Tarun mukaan Aietes antaa Iasonille kolme tehtävää. Yhdessä tehtävässä Iasonin täytyy itse kyvää lohikäärmeen hampaat maahan. Iason saa luurankoarmeijan (spartit) taistelemaan keskenään ja ne tuhoavat toisensa.
  • Elokuvassa spartit tappavat Kastorin. Kreikkalaisessa mytologiassa hän menettää henkensä vasta myöhemmin vihanpidossa Idaksen ja Lynkeuksen kanssa.
  • Elokuvasta on jätetty pois mm. kohtaaminen kuningas Kyzikoksen kanssa ja seikkailut Lemnoksen saarella.[5]
  • Mytologiassa Medeia surmaa veljensä Absyrtoksen, jotta Iason ja argonautit pääsevät pakoon.[5]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alkuperäistä työnimeä Jason and the Golden Fleece eli "Iason ja kultainen talja" ei voitu käyttää: saman niminen elokuva oli jo olemassa.

Elokuva kuvatiin pääosin Englannissa Sheppertonin studioilla sekä Italiassa, josta löytyi kreikkalaistyylisiä rakennuksia sekä runsaasti kohtauksiin sopivia rantoja. Filmiryhmiä oli tosin välillä ruuhkaksi asti.[1][4] Alkujaan ilmiselvä valinta kuvauspaikaksi olisi ollut Kreikka. Tuohon aikaan kreikkalaisia raunioita ei juuri ollut restauroitu, eivätkä ne sopineet edes harpyija-kohtauksiin, joissa on raunioituneita rakennuksia.[4]

Taloksen malli oli vain noin 30 cm korkea. Siksi oli rakennettava täysikokoinen jättiläisen jalka, jotta Iasonina esittävä Todd Armstrong saattoi käydä kantapään kimppuun ja irrottaa siitä tulpan. Ulos virtaava jumalten elämänveri (engl. ichor) oli kaurapuurosta ja värjätystä vedestä valmistettu keitos. Taloksen esikuvana Harryhausen käytti mittasuhteiltaan sopivaa Rodoksen kolossia. Se oli ikään kuin käänteis-kolossi, joka seisoi hajareisin luonnonsatamassa ja esti laivaa pakenemasta.[4]

Symplegadit-kohtaus tuotti ongelmia. Tritonin osaan löytyi lopulta riittävän pitkäkätinen näyttelijä, joka oli myös uimari. Triton pitää liikkuvia kallioita erossa toisistaan pienoismallilavasteissa Sheppertonin studioille rakennetussa vesialtaassa. Kallioiden väliin jäävä välimatka oli silti kohtalaisen suuri. Itse kalliot tehtiin kipsillä päällystetystä styroksista. Kalliot kelluivat vedessä, joten ne oli korvattava kokonaan kipsistä tehdyillä versioilla.[4]

Harryhausenilla oli valmiina vain yksi noin 25 cm pitkä luurankomalli elokuvaa varten. Sitä oli käytetty aiemmin elokuvassa Sindbadin uudet seikkailut, (1958). Hänen piti rakentaa kuusi uutta luurankoa, ja kesti neljä ja puoli kuukautta saada valmiiksi legendaarinen taistelukohtaus luurankoarmeijaa vastaan. Luurankosoturien kilvissä on Harryhausenin luomien olentojen kuvia, kuten mustekala ja Ymirin pää elokuvasta Veenuksen valloittajat vuodelta 1957. Luurankojen surmaaminen oli pulma, koska ne ovat jo kuolleita. Ongelma ratkaistiin niin, että Iason hyppää kallioilta mereen: ”Arvelimme etteivät luurangot osaa uida”. Kuvausryhmä heitti luurankomallit kalliolta veteen, ja tämä voitiin tehdä vain yhdellä otolla, sillä luurankoja ei voinut saada takaisin. ”Siellä ne makaavat edelleenkin, merenpohjassa”, Harryhausen kertoi.[4]

Elokuvan vastaanotto ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu kultaisesta taljasta sai kiittävät arvostelut kriitikoilta ja sitä pidetään yhtenä kulttielokuvien klassikkona. Verkkosivu Rotten Tomatoesin mukaan elokuva on ”erikoinen ja mukaansa tempaava pala nostalgiaa, jonka todellinen tähti on Ray Harryhausenin mestarillinen stop motion -animointi”.[6] Huhtikuussa 2004 aikakauslehti Empire arvioi, että Talos on kaikkien aikojen paras elokuvahirviö heti King Kongin jälkeen.[7]

Columbia Pictures asetti elokuvan ehdolle Yhdysvaltain elokuva-akatemian parhaiden erikoistehosteiden -sarjan Oscar-palkinnon saajaksi. Palkinnon sai elokuva Kleopatra. Joku elokuva-akatemian jäsen totesi myöhemmin Harryhausenille, ettei hänen elokuvassaan ollut mitään niin kovin erikoista. Harryhausen ihmetteli perustetta, koska mitään vastaavaa ei ollut siihen aikaan tehty elokuvissa.[4] Vuoden 1992 Oscar-gaalassa kunnioitettiin Harryhausenia Gordon E. Sawyer -palkinnolla hänen pitkästä elämäntyöstään.[8] Tilaisuudessa näyttelijä Tom Hanks sanoi, että hänen mielestään paras koskaan tehty elokuva ei ole Casablanca tai Citizen Kane vaan Taistelu kultaisesta taljasta.[9]

Harryhausen itse piti tätä parhaana elokuvanaan.[4] Columbia sai Kultaisen taljan monen yhdysvaltalaisen A-luokan elokuvateatterin esityslistalle itsenäisenä elokuvana. Harryhausenin aiemmat filmit olivat yleensä ottaen päässeet vain B-luokan teattereihin yhteisesityksenä jonkun toisen elokuvan kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jason and the Argonauts Internet Movie Databasessa
  2. Argonautica, book II; Ovidius XIII, 710; Vergilius III, 211, 245
  3. The Odyssey, Book XII, 80
  4. a b c d e f g h Model Heroes The Guardian. 20.12.2003. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  5. a b In an Interview with John Landis, John said "I noticed you left out Medea"; Ray responded "We had to"
  6. Fandango and Flixster: Jason and the Argonauts Rotten Tomatoes. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  7. "King Kong tops movie Monster poll", BBC, April 3, 2004. 
  8. Gordon E Sawyer Award Awards and Shows. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)
  9. Lyons, Patrick J.: Ray Harryhausen, Whose Creatures Battled Jason and Sinbad, Dies at 92 The New York Times. 7.5.2013. Viitattu 12.5.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jason and the Argonauts (1963 film).