Lucien Greaves
| Lucien Greaves | |
|---|---|
 Greaves maaliskuussa 2016. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet |
Doug Mesner, Douglas Misicko[1] |
| Syntynyt | 1975/6 Detroit, Michigan, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | Yhteiskuntaaktivisti |
| Titteli | Puhemies |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Harvardin yliopisto |
| Järjestö | The Satanic Temple |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Lucien Greaves (oikealta nimeltään Doug Mesner; s. 1975/6 Detroit, Michigan) on yhdysvaltalainen ateistinen satanisti ja aktivisti.[2][3][4] BBC luonnehti häntä toukokuussa 2023 Yhdysvaltain näkyvimmäksi satanistiksi.[5]
Greaves oli mukana perustamassa The Satanic Templea, ja hänestä tuli sen puhemies vuonna 2013. Hän ja järjestö tulivat nopeasti tunnetuiksi ”anarkisiksi” kuvatuista toimintatavoistaan.[6]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Greavesin äiti oli protestantti, joka vei hänet lapsena pyhäkouluun.[7] Hän opiskeli Harvardin yliopistossa. Greavesia on sanojensa mukaan aina kiehtonut satanismi. Hän on kertonut varttuneensa Yhdysvalloissa 1980-luvulla puhjenneen saatananpalvontapaniikin varjoissa. Tuolloin eräät kristilliset ryhmät pyrkivät kieltämään heavy metalin ja Dungeons & Dragons -pelin saatananpalvontasyytösten varjolla. Eräissä tapauksissa ihmisiä jopa vangittiin yliluonnollisten syytösten pohjalta. Greaves katsoi näiden tapahtumien ilmentävän noitavainomaista pyrkimystä pakottaa ihmiset elämään konservatiivisten arvojen mukaisella tavalla. Kokemukset vaikuttivat vahvasti hänen aatteelliseen kehitykseensä.[2]
Greaves tutustui todelliseen satanismiin Anton LaVeyn sisäpiiriin kuuluneiden satanistien kautta.[2] Sanojensa mukaan hän ei pitänyt tarpeellisena ateistisen satanisminsa markkinointia ennen kuin alkoi nähdä aihetta aktivismiin sen pohjalta.[8]
Toiminta Satanic Templessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Greaves perusti ystävänsä Malcolm Jarryn kanssa Satanic Temple -järjestön. Hän aloitti toiminnan sen puhemiehenä vuonna 2013.[5][6] Heinäkuussa 2013 Greaves suoritti eräiden muiden liikkeen kannattajien kanssa ”pinkiksi messuksi” kutsutun seremonian Fred Phelpsin äidin haudalla. Phelps oli perustanut Westboron baptistikirkon ja usein järjestänyt hautajaisissa mielenosoituksia, joissa kannetuissa kylteissä korostettiin Jumalan vihaa homoseksuaaleja kohtaan.[9][10] Greaves ja Satanic Temple saivat huomiota myös pyrkimyksestä pystyttää Baphometin patsas Oklahoma Cityn Ten Commandments Monumentin viereen.[2]
Vuonna 2019 Greaves esiintyi Penny Lanen ohjaamassa Hail Satan? -elokuvassa, joka on Satanic Templea esittelevä dokumentti. Suvereenien kansalaisten liike kohdisti Greavesin toimintaan voimakasta vastustusta. Vuonna 2021 Greaves sai liikkeen kannattajalta viestin, jonka mukaan hänet tultaisiin ajamaan ulos Yhdysvalloista. Greaves kaappasi ryhmän Zoom-kokouksen ja otti siinä puheenjohtajan paikan. Hänet onnistuttiin poistamaan kokouksesta, mutta Greaves väitti, että hänestä annettiin pian tämän jälkeen 100 000 dollarin tapporaha. American Herald -sivusto väitti Greavesin olevan kansainvälinen terroristi ja julisti, että hänet haluttaisiin elävänä tai kuolleena.[6]
Greaves perusti Satanic Planet -yhtyeen, jossa ovat toimineet Dave Lombardo, Luke Henshaw ja Justin Pearson.[11]
Ajattelu ja näkemykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Greaves vastustaa näkemystä Saatanasta kaiken pahan lähteenä, sillä hänen mukaansa Saatanan pitäminen pahana antaa Jeesuksen seuraajille auktoriteetin määritellä sen, mitä milloinkin pidetään moraalisesti oikeutettuna.[8] Greavesin satanismi korostaa rationaalista, kriittistä ajattelua ja vastustaa yliluonnollisia uskomuksia sekä taikauskoa.[6][2] Greaves ei usko Saatanaan kirjaimellisena, demonisena hahmona vaan pitää Saatanaa kapinan ja antiautoritaarisuuden symbolina.[6] Greaves on korostanut demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan tärkeyttä.[8]
Greaves kannattaa yksilönvapauksia[12], väkivallattomuutta[3] sekä naisten oikeuksia ja homojen oikeuksia.[2] Hän kannattaa sananvapautta, aborttioikeutta ja sekularismin vaalimista kouluissa.[6] Greaves suhtautuu myönteisesti uskonnonvapauteen ja kriittisesti kristinuskon vaikutukseen lainsäädäntöön.[5] Hän on kritisoinut kognitiivista dissonanssia uskonnonvapautta koskevissa kysymyksissä ja todennut, ettei hallinnolla tulisi olla oikeutta sanella sitä, mikä on soveliasta uskonnollista itseilmausta.[8] Greaves kirjoitti vuonna 2017 teoksen Church of Satan vs. Satanic Temple (2017), jossa tarkastellaan Saatanan kirkon ja Satanic Templen eroavaisuuksia. Satanic Temple harvemmin käyttää Saatanaa maallisten nautintojen ja egoismin symbolina. Sen sijaan Greaves hahmottaa Saatanan sorrettujen puolesta käytävää kamppailua symboloivaksi.[13]
Vuonna 2017 Greaves kritisoi kristillisiä ajattelijoita, jotka syyttivät Unite the Right Rallya ja valkoisen ylivallan kannattajia saatanallisuudesta. Greaves näki voimakkaan yhteyden kristillisen teologian ja orjuuden välillä. Hän viittasi myös kristillisen ajattelun osuuteen Ku Klux Klanin arvomaailmassa. Greaves piti Saatanaa kristittyjen ikuisena syntipukkina. Hän kertoi pitävänsä Saatanaa valistuksen arvojen metaforana ja ateistista satanismia rasististen aatteiden antiteesinä. Greaves totesi kristittyjen syyttäneen saatanallisuudesta eri aikoina pakanoita, juutalaisia, Amerikan alkuperäiskansoja ja mustia orjia.[12]
Greaves on voimakkaasti arvostellut joidenkin tiedotusvälineiden esittämiä arvioita, joissa Satanic Templea on väitetty huomionhakuiseksi pilaksi uskonnolliseksi toiminnaksi naamioituna. Greaves on myöntänyt turvautuneensa satiiriin ja shokkiarvoon, mutta hänen mukaansa järjestön toiminnassa ei ole missään vaiheessa ollut kyse vitsistä.[5]
Vuonna 2019 Greaves piti Mike Pencea vaarallisempana kuin Donald Trumpia. Hänen mukaansa Pencella oli selkeä teokraattinen visio Yhdysvaltain tulevaisuudesta. Hänen mukaansa Trumpilta puuttui varsinainen aatteellinen visio. Greaves arvosteli Pencea kreationismista ja homofobiasta.[3]
Greaves on saanut monia tappouhkauksia, jonka takia Greaves ei käytä hänen virallista nimeään, jotta hänen perheensä välttää vastaalaiset uhkaukset.[2][14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Julie Manganis Staff Writer: Satanic Temple cries foul over Twitter treatment Salem News. 30.5.2018. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Lucien Greaves of the Satanic Temple Detroit Metro Times. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Marlow Stern: Satanic Temple Leader: ‘Mike Pence Really Scares Me’ The Daily Beast. 30.1.2019. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Andrew Lapin, 'Hail Satan?': Documentary Examines Protest Group That Bedevils Religious Conservatives NPR 18.4.2019, viitattu 25.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d The Satanic Temple: Think you know about Satanists? Maybe you don't bbc.com. 19.5.2023. Viitattu 25.7.2024. (englanti)
- ↑ a b c d e f Adam Gabbatt: Friend of Satan: how Lucien Greaves and his Satanic Temple are fighting the religious right The Guardian. 4.1.2023. Viitattu 25.7.2024. (englanti)
- ↑ Sally Morrow: After School Satan? Church-state group plays devil’s advocate in public schools Religion News Service. 18.10.2016. Viitattu 25.7.2024. (englanti)
- ↑ a b c d Filmmaker And Satanic Temple Leader Talk New Documentary 'Hail Satan?' NPR 27.4.2019, viitattu 25.7.2024 (englanniksi)
- ↑ Russell Goldman, Satanists Perform 'Gay Ritual' at Westboro Gravesite ABC News 18.7.2013, viitattu 25.7.2024 (englanniksi)
- ↑ Helen Lewis, A Satanic Rebellion The Atlantic 1.10.2023, viitattu 25.7.2024 (englanniksi)
- ↑ The Satanic Templen pääpiru pisti bändin kasaan, mukana mm. Dave Lombardo – tsekkaa musavideo Inferno.fi. 27.7.2021. Viitattu 25.7.2024.
- ↑ a b Perspective | I’m a founder of the Satanic Temple. Don’t blame Satan for white supremacy. Washington Post. 28.10.2021. Viitattu 25.7.2024. (englanti)
- ↑ Fredrik Gregorius, Manon Hedenborg White, Lucien Greaves (The Satanic Temple), “Church of Satan vs. Satanic Temple” (2017) Oxford University Press 08/2023, viitattu 25.7.2024 (englanniksi)
- ↑ Joseph P. Laycock: Speak of the Devil: How the Satanic Temple Is Changing the Way We Talk about Religion. Oxford University Press, 17.2.2020. ISBN 978-0-19-094849-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.7.2024). (englanniksi)
|
