Lodewijk van Heyden
Lodewijk Sigismund Vincent Gustaaf van Heyden (myös Ludowik tai Ludwig; ven. Логгин (Логин) Петрович Гейден, Loggin (Login) Petrovitš Geiden (Heiden); 6. syyskuuta 1772 Haag, Alankomaiden tasavalta – 17. lokakuuta (J: 5. lokakuuta) 1850 Tallinna, Venäjän keisarikunta)[1][2][3][4] oli hollantilaissyntyinen kreivi ja Venäjän keisarikunnan laivaston amiraali.
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lodewijk van Heyden kuului Heydenin vanhaan aatelissukuun, jonka juuret ovat Saksan Westfalenissa. Hänen isänsä Sigismund Pieter Alexander van Heyden sai vuonna 1790 Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan valtakunnankreivin arvon. Heydenin äiti Maria Frederika Reede van Ginkel oli Athlonen 4. jaarlin tytär ja yksi hänen esivanhemmistaan oli Alankomaiden käskynhaltijan Fredrik Henrik Oranialaisen avioton poika, kreivi Frederik van Nassau-Zuylestein.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heyden aloitti sotilasuransa merikadettina Alankomaiden laivastossa vuonna 1782 ja sai luutnantin arvon vuonna 1789.[3][1] Hän osallistui operaatioihin merirosvoja vastaan Välimerellä ja Intian valtamerellä.[2] Ranskan miehitettyä Alankomaat ensimmäisen vallankumoussodan aikana vuonna 1795 Heyden auttoi käskynhaltija Vilhelm V Oranialaisen perheen kalastusaluksella turvaan Englantiin. Palattuaan Alankomaihin Heyden joutui ranskalaisten vangitsemaksi mutta onnistui pakenemaan.[2] Hän värväytyi Venäjän laivastoon, johon hänet otettiin kapteeniluutnanttina marraskuussa 1795.[1][3][4] Hänet sijoitettiin Mustanmeren laivastoon ja vuonna 1797 Nikolajevin satamaan. Heyden osallistui brigantiini Aleksein päällikkönä amiraali Fjodor Ušakovin johtamiin operaatioihin Välimerellä vuosina 1798–1800 ja oli sen jälkeen fregatti Ioann Zlatoustin päällikkönä Mustallamerellä.[3][4]
Vuonna 1803 Heyden siirrettiin 2. luokan kapteeniksi Itämeren laivastoon, jossa hän oli vuodesta 1804 linjalaiva Zatšatije Svjatoi Annyn päällikkönä. Vuosina 1805–1808 hän oli Amiraliteettikollegion laivasto-osaston taloustoimiston päällikkönä. Vuosien 1808–1809 Suomen sodassa Heyden komensi kolmea suomenmaalaista soutulaivaosastoa ja osallistui Turun saaristossa käytyihin taisteluihin Ruotsin soutulaivastoa vastaan, muun muassa Palvan meritaisteluun. Sodan jälkeen hän komensi vuosina 1809–1813 Suomen rannikoita puolustanutta venäläistä soutulaivastoa ja oli vuonna 1812 Turun sataman päällikkönä.[3][4] Hän sai 1808 1. luokan kapteenin ja 1813 komentajakapteenin arvon.[3] Kun Hollannin kuningaskunta vuonna 1810 liitettiin kokonaan Ranskaan, Heyden otti Venäjän kansalaisuuden.[2][4] Napoleonin sotien loppuvaiheessa hän osallistui vuonna 1813 piiritetyn Danzigin saartamiseen mereltä komentaen 63 tykkivenettä ja 13 muuta alusta käsittänyttä laivasto-osastoa.[3][4][1]
Palattuaan Suomeen Heyden oli vuosina 1814–1815 Turun soutulaivaston päällikkönä ja vuosina 1815–1823 Viaporin merilinnoituksen sotilaskuvernöörinä ja sen sotasataman päällikkönä, aluksi virkaatekevänä ja vuodesta 1816 vakituisena.[3][4] Hän sai vuonna 1817 kontra-amiraalin arvon. Heydenin aikana Viaporin linnoitusta parannettiin. Hän perusti sinne musiikkikoulun, sillä hän soitti itsekin viulua kvartetissa. Viaporin aikanaan Heyden vuokrasi Degerön kartanoa Laajasalossa. Vuonna 1823 hänet siirrettiin pois virastaan valheellisen ilmiannon seurauksena ja kutsuttiin Pietariin. Hän joutui olemaan toimettomana vuoteen 1826, jolloin hänet vapautettiin tuomiosta ja nimitettiin Itämeren laivaston 3. divisioonan päälliköksi.[3]
Heyden komensi vuonna 1827 Kreikan vapaussotaan osallistunutta yhdeksän aluksen eskaaderia lippulaivanaan linjalaiva Azov.[2][4][3] Hän teki sujuvaa yhteistyötä brittiläisen amiraali Edward Codringtonin kanssa erityisesti lokakuussa 1827 käydyssä Navarinon taistelussa, jossa saavutettu voitto varmisti Kreikan itsenäistymisen Osmanien valtakunnasta.[2] Heyden ylennettiin vara-amiraaliksi taistelun jälkeisenä päivänä.[3] Vuosien 1828–1829 Venäjän–Turkin sodassa hän komensi edelleen eskadroonaa Välimerellä vastuullaan Dardanellien salmen ja Konstantinopolin merisaarto.[4] Hän myös auttoi Kreikan valtionpäämiehen Ioánnis Kapodístriasin hallintoa torjumaan merirosvousta Egeanmerellä, erityisesti Pohjoisten Sporadien alueella.[2]
Heyden nimitettiin vuonna 1830 Itämeren laivaston 1. divisioonan komentajaksi. Hän sai amiraalin arvon vuonna 1833.[3] Vuodesta 1834 kuolemaansa saakka hän oli Tallinnan sotilaskuvernööri ja vuodesta 1838 samalla Tallinnan sotasataman päällikkö.[1][3][4] Kuoltuaan vuonna 1850 hänet haudattiin Tallinnan Koplin hautausmaalle, joka on sittemmin hävitetty.[3]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heydenin puoliso oli tanskalaissyntyinen Anna Marie Akeleye (1778–1855), jonka isä oli palvellut Venäjän laivastossa. Heille syntyi kolme ja poikaa ja kolme tytärtä. Vanhin poika oli amiraali Ludwig (Loggin) Heiden ja nuorin jalkaväenkenraali Fjodor Heiden, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä.[1][3] Asuessaan Tallinnassa Heyden liitettiin vuonna 1836 jälkeläisineen Vironmaan aateliin. Hän alkoi käyttää nimestään saksankielistä muotoa Ludwig Sigismund Gustav Heyden, ilman van-etuliitettä.[1]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heydenin mukaan on nimetty Tyynellämerellä Marshallinsaarilla sijaitseva Heydenin atolli ja Alaskassa Bristolinlahteen kuuluva poukama Port Heiden,[3] jonka rannalla on samanniminen kaupunki.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Olavi Seitkari: Kenraalikuvernööri kreivi Fedor Logginovits Heiden Genos 18/1947 (Internet Archive). Viitattu 4.7.2023.
- ↑ a b c d e f g Lodewijk van Heiden ( 1772-1850 ) (englanniksi) Walking with the Philhellenes -sivusto, Elliniki Etairia. Viitattu 4.7.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Harry Halén: Viaporin komendantit ja sotilaskuvernöörit 1808–1918, s. 29–31. Unholan aitta 17. Helsinki 2003.
- ↑ a b c d e f g h i j Гейден, Логгин (Логин) Петрович (venäjäksi) Большая российская энциклопедия (2004–2017). Viitattu 4.7.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lodewijk van Heyden Wikimedia Commonsissa
- Lodewijk van Heiden (1773-1850) – Zeeheld en Berend Botje? (hollanniksi) Historiek
| ||||||||||||||
