Lesbo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simeon Solomon, Sapfo ja Erinna Mytilenen puutarhassa, 1864.
Lesbopari.

Lesbo on naispuolinen homoseksuaali eli nainen, joka kokee seksuaalista tai tunnepohjaista vetovoimaa ainoastaan naisiin. Sanalla "lesbo" kuvataan joskus myös sellaisia naisia, jotka ovat romanttisissa tai seksuaalisissa suhteissa muiden naisten kanssa riippumatta siitä, mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on.

Lesbous on nykyisenä käsitteenä vasta 1900-luvulla länsimaissa yleistynyt, eikä lesboutta ole tutkittu yhtä mittavasti kuin miesten homoseksuaalisuutta. Tämän takia lesboudesta ei voida sanoa paljoa sellaista, mikä nojautuu vahvasti tutkimustuloksiin. Lisäksi lesboutta on ajateltu historian saatossa useasti harmittomampana tai mitättömämpänä asiana kuin miesten homoseksuaalisuutta, joten se ei ole saanut välttämättä samaa yhteiskunnallista huomiota. Homoseksuaalisuus yleensä leimattiin pitkään mielenterveyden häiriöksi, mutta leimaus on osoitettu myöhemmin vääräksi maailman tiedeyhteisöjen toimesta.

Lesbo-sanan etymologia liittyy Lesboksen saareen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin Kreikassa lesbous oli ilmeisesti vähän keskusteltu asia kontrastina miesten väliseen homoseksuaaliseen käytökseen. Ajalta ei ole löydetty juuri ollenkaan kirjallisuutta, jossa puhuttaisiin naisten välisistä romanttisista tai seksuaalisista suhteista.[1] Tämä saattaa johtua siitä, että antiikin käsitys seksuaalisuudesta ja himosta liittyi vahvasti miehuuteen.[2]

Siitä huolimatta nykyaikana tunnetaan ainakin kaksi kreikkalaista runoilijaa, jotka kirjoittivat naistenvälisestä rakkaudesta. Alkman kirjoitti hymneissään nuorten naisten välisistä tunteista, jotka historioitsijat tulkitsevat eroottisiksi tai seksuaalisiksi. Sapfo oli Lesboksella asuva naisrunoilija, jonka takia lesbous on nimetty saaren mukaan. Esimerkiksi hänen työssään Oodi Afroditelle runoilija pyytää apua Afroditelta naisen viettelemiseen.

Kreikan mytologiassa Kalliston tarinan nähdään viittaavan siihen, että Kallisto ja Artemis olivat rakastajia. Jotkut historioitsijat arvelvat amatsonien olevan allegoria homoseksuaalisille naisille.

Plutarkhos kertoi Lykurgos Spartalaisen elämänkerrassa spartalaisten vanhempien naisten muodostaneen suhteita nuorten naisten kanssa samaan tyyliin kuin ajan vanhemmat miehet muodostivat suhteita nuorten miesten kanssa.

Roomassa viittaukset lesboihin olivat myös harvassa, mutta sen perusteella mitä tiedetään, roomalaiset luultavasti paheksuivat lesboutta. Muodonmuutosten yhdeksännessä kirjassa kuvataan rakkaustarina Iphiksen ja Ianthen välillä. Iphis syntyy äidille, jonka aviomies sanoo tappavansa lapsen jos tämä syntyy tytöksi. Kun äiti synnyttää tytön, hän yrittää piilottaa lapsen sukupuolen antamalla tälle neutraalin nimen Iphis. Iphiksen ollessa 13 ja eläessä poikana isä valitsee hänelle Ianthe-nimisen tytön vaimoksi. Avioliiton lähestyessä Iphis perääntyy pitäen rakkautta hirviömäisenä ja ennenkuulumattomana. Isis-jumalatar muuttaa Iphiksen lopulta pojaksi.

Varhainen kristinusko tuomitsi kaiken homoseksuaalisuuden ja osa kristinuskoisista ajattelee homoseksuaalisuutta edelleen syntinä, sillä Raamattu kieltää sen.[3]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan Euroopassa kristityllä kirkolla oli ankara näkemys homoseksuaalisuutta kohtaan. Toisaalta näkemys rajoittui usein vain homomiehiin, eikä lesboista ollut aina mainintaa. Jos lesboista oli maininta, oli mahdollista että heidän rikoksensa nähtiin vähäisempänä kuin homomiesten. Britteinsaarilla neuvottiin esimerkiksi, että naisten välinen seksuaalinen toiminta pitäisi hyvittää kolmella vuodella katumusta.[4] Miehille vastaava rikos tuotti neljä vuotta katumusta.

Hieman ennen 1300-lukua Ranskassa julkaistiin lakitutkielma, jossa viitataan lesbojen rankaisemiseen samalla mitalla kuin homomiesten. Ensimmäisellä kahdella rikoskerralla rikollisen keholle tehtiin väkivaltaa ja kolmannella kerralla rikollinen poltettiin kuoliaaksi.[5] Myös Espanjassa, Italiassa ja Rooman valtakunnassa naisten kanssa seksiä harrastaneita naisia poltettiin kuoliaiksi.

Tunnetaan muutamia naisia, jotka olivat lesboja keskiajalla. Kaikki näistä naisista tunnetaan siksi, että he joutuivat ajan rikosoikeuteen. Esimerkiksi eräs tyttö Saksassa tunnetaan siksi, että hänet teloitettiin hukuttamalla vuonna 1477 homoseksuaalisen teon vuoksi.[6] Kaikkia tällaisia naisia ei kuitenkaan tuomittu niin ankarasti, vaan osa selvisi vankeudella ja pääsi jopa vapaaksi myöhemmin. Aikaisella 1400-luvulla Laurence Poitevin tuomittiin vankeuteen, koska hän oli salasuhteessa Jehanne-nimisen naisen kanssa aviomiehensä selän takana. Hän selvisi kuudella kuukaudella vankeutta, sillä hän kertoi Jehannen aloittaneen sen ja sanoi katuvansa syntejään.[7] 1600-luvulta taas tunnetaan nunna, joka harrasti seksiä toisen nunnan kanssa luostarissa. Benedetta Carlinin sanottiin olevan mieshengen riivaama ja hänet tuomittiin loppuelämäkseen vankeuteen.[8]

Keskiajalla arabimaissa lesbouden ajateltiin johtuvan häpyhuulten lämpenemisestä, jota nainen yrittäisi helpottaa hieromalla niitä toisen naisen sukuelimiä vasten.[9] Ajateltiin myös, että nainen voi syntyä lesboksi, jos hänen syntymässään avustava sairaanhoitaja syö tiettyjä ruokia kuten selleriä.[10] Ajan kirjallisuudesta löytyy tarina, jossa kuvataan eroottista rakkautta arabinaisen ja kristityn naisen välillä. Sen on kirjoittanut Ali ibn Nasr al-Katib ja se on aikaisin tunnettu maininta lesboista arabikirjallisuudessa.

Keskiajan juutalaiset kielsivät lesbouden, sillä he pitivät sitä Egyptissä harjoitettuna tapana, ja Vanha testamentti kielsi heitä toimimasta egyptiläisten tapaan. [11] Lesboille ei kuitenkaan seurannut fyysistä rangaistusta. Vaimon aviomiehen tuli tarkistaa, ettei nainen harrastaisi seksiä naisten kanssa.

Varhainen uusi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa naisten homoseksuaalisuus sai hieman lisää näkyvyyttä. Kulttuuri ei tuominnut sitä yhtä vahvasti kuin miesten homoseksuaalisuutta, ja naiset eivät esimerkiksi Englannissa joutuneet oikeudessa syytteeseen siitä. Laki Englannissa jätti lesbouden suurilta osin huomiotta, mutta sosiaalinen stigma lesbouden ympärillä oli olemassa.[12] Osa historioitsijoista on sitä mieltä, että lesboutta ei jätetty huomiotta hyväksynnän takia, vaan koska kulttuuri ei tahtonut myöntää sen olemassaoloa.[13]

Ajan kirjallisuudessa yritettiin selvittää lisää lesboudesta. "Oikeiden" lesbojen ajateltiin olevan ulkonäöltään maskuliinisia ja eroavan muista naisista anatomiallaan.[14] Ei kuitenkaan saatu luotua täysin selkeää kuvaa siitä, miten lesbo eroaisi muista naisista varmasti.

Amerikassa ehdotettiin joitakin lakeja homoseksuaalisuutta vastaan, mutta näitä lakeja ei pääasiassa toteutettu. Vuonna 1649 oikeuteen joutuivat naiset Mary Vincent Hammon ja Sarah White Norman epäsiveästä käytöksestä toistensa kanssa sängyssä. Hammon selvisi nuhtelulla koska oli alle 16 ja Norman tuomittiin myöntämään tekonsa julkisesti. Tämä on ainoa lesbouteen liittyvä tuomio Yhdysvaltojen historiassa.[15]

Ajalla oli myös homoseksuaalisuutta kohtaan hyväksyvää kirjallisuutta, mutta se kuului pieneen alakulttuuriin, johon ei kuulunut jäseniä ylemmistä yhteiskuntaluokista. [16] Todennäköisesti ainakin Pariisissa 1700-luvulla ja 1800-luvun alulla tanssijoilla ja prostituoiduilla oli keskenään homoseksuaalisten naisten alakulttuuri.

1800-luvun loppu ja 1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henri de Tolouse-Lautrecin maalaus avoimesti lesbosta viihdyttäjästä 1890-luvulta

1800-luvun lopulla eurooppalaiset seksologit kuvasivat lesboiksi naisia, joiden käyttäytyminen ei vastannut jollakin tavalla odotuksia naisen sukupuoliroolista yhteiskunnassa. Käyttäytymisen ei tarvinnut liittyä kaikissa tapauksissa seksiin muiden naisten kanssa. Tänä aikana sukupuoliroolit olivat hyvin joustamattomat, ja arvellaan, että osittain siksi naiset päätyivät viettämään paljon aikaa keskenään. Samoissa yhteiskuntaluokissa olevat naiset muodostivat paljon läheisiä ystävyyssuhteita.[17] Tällainen loi tilaa myös homoseksuaaliselle käytökselle. Tunnetaan esimerkiksi kaksi naista, jotka olivat avioliitoissa miesten kanssa, mutta jotka pitivät keskenään yllä suhdetta, jonka tulkitaan olleen romanttinen ja seksuaalinen.[18] Tällainen on saattanut olla yleistä lesboilla tänä aikana. 1800-luvun lopulla ja aikaisella 1900-luvulla suosioon nousivat Yhdysvalloissa myös "Boston-avioliitot" joissa kaksi romanttisesti toisistaan kiinnostunutta naista muuttivat yhteen ja elivät ilman miehen rahallista tukea. Naiset tapasivat toisiaan usein vain naisille tarkoitetuissa yliopistoissa.

Lesbot tulivat julkisesti näkyviin Ranskassa samoihin aikoihin. Fin de siecle-yhteisöön kuului kahviloita, ravintoloita ja baareja, jotka olivat lesbojen omistamia ja joissa lesbot usein kävivät. Tällaiset paikat vetivät puoleensa paljon naistaiteilijoita ja -kirjailijoita, jotka olivat lesboja tai biseksuaaleja. 1901 julkaistiin naisen kirjoittama bestseller, joka kertoi lesbosuhteesta (kirjan nimi on ranskaksi l'Idylle Saphique). Näkyvimmät lesbot olivat näyttelijöitä ja viihdyttäjiä. Ajan turistioppaatkin kertoivat lesbojen vakituisista paikoista.

Toisaalta siis ilmapiiri oli paikoittain hyvinkin avoin, mutta toisaalta 1800-luvun lopulla lesbous määriteltiin mielenterveyden häiriöksi, koska sitä ei ymmärretty kunnolla tieteellisestä näkökulmasta. Lisäksi lesboudella oli stigma myös avoinmielisissä yhteiskunnissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa homoseksuaalisuutta alettiin pitää rangaistavana. Kiristyneen ilmapiirin seurauksena kehittyi verkostoja, joiden avulla lesbonaiset tapasivat toisiaan. Lesboutta pidettiin uhkana yhteiskunnalle, sillä uskottiin, että lesbo voisi käyttäytyä maskuliinisesti ja vaatia miesten oikeuksia.

1960-luvulla uuden feminismin aallon mukana syntyi poliittinen lesbous. Feministit ajattelivat heteroseksuaalisuuden olevan patriarkaalisen yhteiskunnan tärkeä rakenne ja päättivät pysyä erossa miehistä, jotta he eivät saa poliittista ylivaltaa.[19] Poliittinen lesbous on lesboudesta erotettavissa siinä, että poliittinen lesbo ei ole välttämättä homoseksuaali.

Vuonna 1969 Stonewallin mellakat New Yorkissa laittoivat liikkeelle koko HLBT-yhteisön ja siten myös lesbojen pääsyn nykyiseen hyvään asemaan länsimaisessa yhteiskunnassa.

Homoseksuaaliset teot poistettiin rikoslaista Suomessa vuonna 1971. Vuonna 1981 homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta. Vuonna 1999 suojaikärajat homoseksuaaliselle ja heteroseksuaaliselle kanssakäymiselle asetettiin samaksi ja poistettiin kielto kehottaa ihmisiä julkisesti homoseksuaalisiin tekoihin. Vuonna 2017 laillistettiin lesbo- ja homoavioliitot.

Eläintutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettu eläinkunnassa lesboutta käsittelevä Huntin ja Huntin tutkimus on julkaistu vuonna 1977. Siinä tutkittiin Etelä-Kalifornian edustalla sijaitsevan Santa Barbaran saaren amerikanmerilokkien (Larus occidentalis) käyttäytymistä. Tutkijat tutkivat lintuja kolme vuotta, yhteensä 1200 lintuparia, ja huomasivat sattumalta, että noin 14 prosenttia linnuista muodosti lesbopariskuntia. Tutkijat kutsuivat löytöä ensimmäiseksi linnuilla havaituksi homoseksuaalisuuden tapaukseksi.[20] Vuonna 1984 Huntin ja muut julkaisivat toisen tutkimuksen merilokkien lesbopariskuntiin liittyen[21]. Vuonna 1993 seksuaalitutkija Simon LeVay ei löytänyt todisteita merilokkien lesbopariskunnista. LeVayn tarkoituksena oli käyttää merilokkien lesbopariskuntia havainnollistamaan sitä että homoseksuaalisuus on luonnollista.[22]

Lesbojen aivot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivojen kuvausten perusteella tiedetään, että lesbojen ja heteromiesten aivojen rakenteet muistuttavat toisiaan.[23][24] Lesbojen ja heteromiesten oikea aivopuolisko on vasempaa suurempi, ja hermoyhteyksiä on enemmän oikeassa mantelitumakkeessa.[25][23]

Lesbonaiset pärjäävät spatiaalisessa tietoisuudessa paremmin kuin heteronaiset.[26]

Yleisissä kognitiivisissa testeissä lesbot suoriutuvat kuten heteronaiset, mutta verbaalista sujuvuutta (eng. verbal fluency) mittaavassa testissä lesbot suoriutuvat kuten heteromiehet eli heteronaisia huonommin.[27]

Selityksiä lesbouden kehittymiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesbouden kehittymisen biologiset selitysmallit liittyvät androgeeneihin eli mieshormoneihin sekä kilpirauhasen toimintaan. Eräässä nuorisopsykiatrian potilaita koskeneessa tutkimuksessa 15 lapsen äideillä oli kilpirauhasongelmia raskausaikana. Nuorisopsykiatrian potilaista löytyi 16 homoseksuaalista nuorta. 12 tapauksessa homoseksuaalinen nuori oli kilpirauhasongelmista raskausaikana kärsineen naisen lapsi. Yhteys oli merkitsevä molemmilla sukupuolilla.[28] Väestötasolla homoseksuaalisuuden ja kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys ovat samaa luokkaa[29].

Androgeenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesbolaisuuden taustalla on arveltu olevan hormoniepätasapaino: kohonnut androgeenipitoisuus.[30] Korkea androgeenipitoisuus sikiövaiheessa voi tehdä lesboksi. Tätä tukee se havainto, että lesboilla vasemman käden sormet ovat tyypillisesti korkeasta sikiövaiheen androgeenialtistuksesta kertovasti sellaiset, että etusormi on lyhyempi kuin nimetön sormi, jota altistus pidentää.[31]

Naisilla liiallinen androgeenituotanto johtaa miehisten piirteiden ilmaantumiseen eli virilisoitumiseen.[32]

Yleisin virilisoitumisen syy naisilla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), joka aiheuttaa parrankasvua ja hedelmättömyyttä. PCOS-sairauteen liittyy lisäksi aknea, kehon liikakarvoitusta (hirsutismi) [33], ylipainoa ja hyperinsulinemiaa[34]. PCOS-sairaus on naisilla yleinen, ja liiallisesta androgeenituotannosta kärsivistä yli 80 prosentilla syynä on tämä sairaus[35]. PCOS-naisilla lesbolaisuus on yli kaksi kertaa todennäköisempää[36]. Eräässä tutkimuksessa hedelmällisyysklinikalla käyneistä 612 naisesta 254 kuvaili itseään lesboksi, ja näistä 80 prosentilla oli PCOS-sairaus.[37]

Naisilla on testosteronia pieniä määriä tuottavat lisämunuaiset, joiden adrenogenitaalinen oireyhtymä (CAH) johtaa virilisoitumiseen[38]. CAH-sairautta sairastavista naisista 37 prosenttia on lesboja tai biseksuaaleja.[39] CAH-naisille on tyypillistä olla lesboja, hylätä äitiys ja valita maskuliininen ura. CAH-sairautta sairastava äiti voi ottaa deksametasonia, jotta tyttärestä ei tulisi lesbo.[40]

Yksi erittäin harvinainen naisilla virilisoitumista sikiövaiheessa aiheuttava sairaus on aromataasin puutos, joka myös voi aiheuttaa myöhemmin PCOS-sairauden.[41]

Kilpirauhasen toiminta ja levotyroksiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypotyreoosiin liittyvässä selitysmallissa epäillään äidin raskausajan aikaista kilpirauhasen vajaatoimintaa ja äidin kilpirauhasen autoimmuunisairautta. Tähän liittyvät kilpisrauhashormonien puute ja Hashimoton tauti.[42] Raskaus vaatii äidin kilpirauhaselta tavallista suurempaa ponnistelua, mihin se tavanomaisesti vastaa kasvattamalla hormonituotantoa[29]. Äidin kilpirauhasen toiminnalla on vaikutusta sikiön neurologiseen kehitykseen[43]. Tässä selitysmallissa kilpirauhasen hormonitoiminta on riittämätön ja tietyt aivojen alueet jäävät kehittymättä[28].

Myös hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta vaikuttaa hormonitasoihin. Naisilla kilpirauhasen liikatoiminta, kuten Gravesin tauti, johtaa korkeampaan testosteronipitoisuuteen.[44] Miehillä kilpirauhasen liikatoiminnan on todettu kasvattavan dihydrotestosteronin pitoisuutta 8–10-kertaiseksi normaaliin verrattuna.[45]

Kilpirauhasen toimintaan liittyvää selitystä tukee löytö jossa äidin ottama kilpirauhaslääkitys on yhteydessä tyttären lesbolaisuuteen.[46] Kilpirauhasen vajaatoimintaa lääkitään levotyroksiinilla[28], joka oli vuonna 2015 Yhdysvalloissa kaikkein eniten määrätty reseptilääke.[47] Levotyroksiinia käytetään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon myös raskausaikana ja imetysaikana[48].

Lesbojen esitys mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mediassa ja populaarikulttuurissa lesbot esitetään usein stereotyyppisinä joko maskuliinisina naisina tai feminiinisinä ja perinteisesti kauniina. Mediassa näkyvät lesbot eivät kuitenkaan todenmukaisesti kuvasta lesboja ja lesbosuhteita.[49]

Lesboutta on myös pidetty vain "ilona" miehille ja lesbo- sekä biseksuaalisia naisia seksuaalistetaan, mikä on haitallista lesboyhteisölle[50], sillä se vähentää lesbosuhteiden vakavuutta ja antaa uskoa, että lesboparit eivät ole niin vakavastiotettavia kuin heteroparit tai homoparit.

Lesbon stereotyyppi liittyy naisurheilijoihin.[51] Erityisesti lesboja arvellaan olevan koripallossa[52] ja jalkapallossa[53].

Populaarikulttuurissa lesbot usein muuttavat yhteen nopeasti, U-hauling esitetään niin että toiseen deittikertaan sisältyy muuttoauto.[54]

Lesbot yhteiskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesbot ovat korkeammin koulutettuja kuin heteronaiset. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa aineistoon kuuluvista lesboista 54 prosentilla oli kandidaatin- tai maisterintutkinto, kun taas aineistoon kuuluvista heteronaisista 22,5 prosentilla.[55]

Työntekijöinä lesbot ansaitsevat enemmän palkkaa kuin heteronaiset.[56]

Yleisin ammatti lesboilla on psykologi.[57]

Lesboista tutkittua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tieteellinen merkintä naisen homoseksuaalisuudesta on psykologi Sigmund Freudin vuodelta 1920, kun hänellä oli itsemurhaa yrittänyt potilas. Freud katkaisi hoitosuhteen potilaan miesvihan vuoksi.[58]

Tutkimuksen mukaan 22 prosenttia lesbonaisista on ollut lapsuudessa naisen taholta tulevan (homo)seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, kun taas heteronaisilla prosentti on vain yksi.[59] Lapsuudessa ja nuoruudessa 30 prosenttia lesbonaisista on ollut ruumiillisen väkivallan uhreja.[60]

Lesbosuhteissa kumppaniin kohdistettu lähisuhdeväkivalta on melko yleistä. 17–45 prosenttia lesboista on joutunut naiskumppanin vähintään yhden väkivallanteon kohteeksi. 30 prosenttia lesboista on tullut naiskumppaninsa seksuaalisesti hyökkäämäksi tai raiskaamaksi.[61]

Erään tutkimuksen mukaan lesboista 79,7 prosenttia on ollut psykoterapiassa tai sentyyppisessä ammattiavussa. Heteronaisilla prosentti oli 31,5. Lesbojen käyttämät psykologipalvelut eivät kuitenkaan ole yhteydessä lapsuudessa koettuun seksuaaliseen hyväksikäyttöön.[62]

Vuonna 1988 psykoanalyytikko Elaine Siegel tutki 12 lesboa, joilta hän löysi sankan joukon henkisiä ongelmia: kehonkuvan vaillinaisuutta, vakaiden objektisuhteiden puuttumista, heikosti kehittynyttä sukupuoli-identiteettiä, itsemurhayrityksiä, sadomasokistista interpersonaalista vuorovaikutusta ja mikropsykoottisia episodeja. Siegel spekuloi että homoseksuaalinen suuntautuminen on näillä naisilla vakavan psykopatologian seurausta.[63]

Lesboilla esiintyy läheisriippuvuutta.[64]

Lesbo-sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fresko Sapfosta.

Sana on lyhentymä ilmaisusta lesbolainen rakkaus, joka juontuu Kreikan Lesbos-saaresta, jolla tytöillä ja naisilla oli merkittäviä oikeuksia, esimerkiksi erityisiä kouluja. Antiikin aikana tällaisessä koulussa nuoria tyttöjä opetti naisrunoilija Sapfo. Sapfon säilyneissä runoissa on eroottisia viittauksia naisiin ja monet hänen rakkausrunoistaan on omistettu naisille. Runot kertovat naisten päivittäisistä rituaaleista, suhteista sekä heidän kauneudestaan. Runojen keskeisimpiä aiheita oli kuitenkin Sapfon tuntema rakkaus ja halu naisia kohtaan sekä naisten erityinen viehkeys.

Päteviä todisteita Sapfon ja hänen oppilaidensa välisestä eroottisesta kanssakäymisestä ei kuitenkaan ole. Nykyään Sapfon kuitenkin laajalti arvellaan olleen tosiasiassa lesbo, vaikka kristinuskon uskotaankin yrittäneen salata asiaa, ja Sapfoa pidetään nykyyän usein naisten välisen rakkauden ja halun symbolina, ja häntä on myös epävirallisesti kutsuttu lesbojen pyhimykseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dover, Dalton James (1978). Greek Homosexuality. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. p. 171. ISBN 978-0-7156-1111-1.
  2. Downing, Christine (1994). "Lesbian Mythology". Historical Reflections. 20 (2): 171.
  3. http://skepticsannotatedbible.com/gay/long.htm
  4. Paenitentiale Umbrense, 2.12
  5. Li livres de jostice et de plet
  6. Crompton, Louis. "The Myth of Lesbian Impunity. Capital Laws from 1270 to 1791". Journal of Homosexuality. The Haworth Press. 6 (1/2): 11–25. doi:10.1300/j082v06n01_03.
  7. Bennett, Judith M. (2000). ""Lesbian-like" and the Social History of Lesbianisms". Journal of the History of Sexuality. 9 (1): 18–19.
  8. Randall, Frederika (19 January 1986). "Divine Visions, Diabolical Obsessions". The New York Times. New York.
  9. Amer, Sahar (2009). "Medieval Arabic Lesbians and Lesbian-Like Women". Journal of the History of Sexuality. 18 (2): 217.
  10. Amer, Sahar (2009). "Medieval Arabic Lesbians and Lesbian-Like Women". Journal of the History of Sexuality. 18 (2): 217.
  11. http://www.mechon-mamre.org/i/5121.htm
  12. Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 413.
  13. Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 409.
  14. Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 415.
  15. Bullough, Vern; Bullough, Bonnie (1977). "Lesbianism in the 1920s and 1930s: A Newfound Study". Signs. 2 (4): 895. doi:10.1086/493419.
  16. Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 22 (3): 413.
  17. Smith-Rosenberg, Carroll (1975). "The Female World of Love and Ritual: Relations between Women in Nineteenth-Century America". Signs. 1 (1): 1–29. doi:10.1086/493203. JSTOR 3172964.
  18. Hansen, Karen V (1995). "No Kisses Is Like Youres': An Erotic Friendship between Two African-American Women during the Mid-Nineteenth Century". Gender and History. 7: 153–182. doi:10.1111/j.1468-0424.1995.tb00019.x
  19. Bunch, Charlotte. "Lesbians in Revolt". The Furies: Lesbian/Feminist Monthly. Retrieved 12 May 2014.
  20. https://www.nytimes.com/1977/11/23/archives/extensive-homosexuality-is-found-among-seagulls-off-coast-of.html
  21. https://www.jstor.org/stable/1367032?origin=JSTOR-pdf&seq=1#page_scan_tab_contents
  22. Stein, Edward. The Mismeasure of Desire: The Science, Theory, and Ethics of Sexual Orientation. s. 170
  23. a b Gay Men, Straight Women Have Similar Brains news.nationalgeographic.com.
  24. Gay brains structured like those of the opposite sex newscientist.com.
  25. Scans see 'gay brain differences' BBC News. 16.6.2008. Viitattu 19.8.2016.
  26. Gay men and heterosexual women have similarly shaped brains, research shows theguardian.com. 16 June 2008.
  27. http://blogs.nature.com/london/2008/01/11/of-sexual-and-spatial-orientations
  28. a b c https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4620281/
  29. a b https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4926038/
  30. https://www.webmd.com/sex-relationships/news/20000329/pointing-finger-androgen-cause-homosexuality
  31. https://www.berkeley.edu/news/media/releases/2000/03/03-29-2000a.html
  32. http://www.tohtori.fi/?page=6625671&search=virilisoituminen
  33. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1028455914001867
  34. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15149566
  35. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3872139/
  36. http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/3032454.stm
  37. http://www.dailymail.co.uk/health/article-186777/Lesbian-link-PCOS.html
  38. http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1993/6/duo30078
  39. Homosexuality and Biology theatlantic.com.
  40. http://www.newsweek.com/anti-lesbian-drug-74729
  41. "Human models of aromatase deficiency" (April 2008). J. Steroid Biochem. Mol. Biol. 109 (3-5): 212–8. doi:10.1016/j.jsbmb.2008.03.026. PMID 18448329. 
  42. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5661141/
  43. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21471776
  44. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1807335/
  45. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1807335/
  46. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0191886904001047
  47. https://www.webmd.com/drug-medication/news/20150508/most-prescribed-top-selling-drugs
  48. https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=3494&i=ORION+PHARMA_THYROXIN
  49. Lesbians are Not Being Properly Represented in Hollywood Study Breaks. 14.4.2018. Viitattu 27.6.2018. (englanniksi)
  50. The Sexualization of Lesbian & Bisexual Women - Flight & Scarlet Flight & Scarlet. 13.4.2016. Viitattu 27.6.2018. (englanniksi)
  51. https://www.theguardian.com/commentisfree/2014/feb/12/sportswomen-stereotyped-gay-coming-out-casey-stoney
  52. https://nypost.com/2017/02/21/retired-wnba-star-i-was-tormented-for-not-being-gay/
  53. https://www.outsports.com/2011/6/27/4051452/lesbian-panic-in-womens-soccer
  54. https://www.bustle.com/articles/157064-is-u-hauling-real-heres-whats-behind-the-lesbian-stereotype
  55. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3320670/
  56. https://www.economist.com/finance-and-economics/2016/02/13/girl-power
  57. http://blogs.lse.ac.uk/businessreview/2016/01/18/there-may-be-some-truth-to-the-gay-jobs-stereotype/
  58. http://www.apadivisions.org/division-39/publications/reviews/desire.aspx
  59. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11501300
  60. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3912575/
  61. https://pandys.org/articles/lesbiandomesticviolence.html
  62. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3320670/
  63. Downey & Friedman. Female homosexuality: Classical psychoanalytic theory reconsidered
  64. http://psycnet.apa.org/record/1988-05118-001

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaskisaari, Marja: Lesbokirja: Vieras, minä ja moderni. Tampere: Vastapaino, 1995. ISBN 951-9066-90-X.
  • Parkkinen, Marja-Leena (toim.): Ulos kaapista: Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-096-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lesbo.