Lasse Liemola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lasse Liemola joulukuussa 1958.
Lasse Liemola vuonna 1960.

Lars-Erik ”Lasse” Olavi Liemola (s. 5. syyskuuta 1937 Helsinki)[1] on suomalainen iskelmälaulaja. Hän voitti vuonna 1957 kykyjenetsintäkilpailut ja pääsi levyttämään singlen ”Sininen kuu” / ”Kadun aurinkoisella puolella”. Liemola nousi nuorisoidoliksi samana vuonna levytetyllä laulullaan ”Diivaillen”[2] (alun perin brittiläisen Lonnie Doneganin skiffle ”Puttin’ on the Style”). Muita Liemolan menestyskappaleita olivat ”Anna pois” (yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä singleistä[3], alun perin ”Hand Me Down”), Paul Anka -suomennos ”Diana” ja alun perin Cliff Richardin ”Living Doll”. Suosionsa myötä Liemola pääsi myös mukaan muutamaan elokuvaan kuten Iskelmäketju vuodelta 1959.

1960-luvun alussa Liemola levytti viimeiset menestyslevynsä Me nuoret (The Young Ones vuonna 1960) ja No niin, Mary Lou (Hello Mary Lou 1961), mutta sen jälkeen hänen suosionsa alkoi hiipua. Hän päätti lopettaa laulajauransa ajettuaan keikkamatkalla kolarin vuonna 1966 ja oltuaan toipumassa sairaalassa puolitoista kuukautta.[4] Hän ryhtyi opiskelelmaan ekonomiksi.

Hän aloitti kaupallisen uransa 1960-luvulla äänilevykauppiaana, toimi lyhyen aikaa makeistehtaan toimitusjohtajana ja sittemmin siirtyi vanhempiensa tapaan vihannes- ja kalatukkualalle. Myöhemmin hän on esiintynyt skiffle-tapahtumissa laulamassa.

Vuonna 1961 Liemola sai yhdysvaltalaisen Rat Pack -ryhmän innoittamana ajatuksen vastaavanlaisesta, suomalaisten kärkilaulajien esiintyjäryhmästä, jonka jäseniksi olisivat hänen lisäkseen tulleet Eino Grön, Kai Lind, Matti Heinivaho ja Olavi Virta. Tästä joukosta Lind ja Heinivaho olivat juuri tuolloin suosionsa huipulla ja pisimmän uran tehnyt, äskettäin Scandialle siirtynyt Virta oli tehnyt paluun iskelmälistojen kärkeen. Suunnitelmiin kuuluivat myös televisiotuottaja Jukka Virtasen kirjoittama kehyskertomus ja kapellimestari Pentti Lasasen kokoama suuri taustaorkesteri. Ajatus kaatui kuitenkin pian omaan suureellisuuteensa, koska se olisi vaatinut tavallisia tanssilavakeikkoja paljon mittavammat puitteet, jollaisiin ei 1960-luvun alun Suomessa olisi ollut mitään mahdollisuuksia.[5]

Liemola on ollut Helsingin kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen, Nuorsuomalaisten, RKP:n ja sitoutumattomien ehdokkaana.

Myös Lasse Liemolan veli Georg Liemola toimi pitkään laulajana; hän ei levyttänyt vaan keskittyi live-esityksiin ja hänen yhtyeensä olikin tanssilavojen kestosuosikkeja. Myös Georg Liemola vetäytyi 1970-luvulla musiikista ja siirtyi vihannestukkualalle, jossa hänestä tuli monien Helsingin kaupungin laitosten vakiohankkija.

Liemola on ollut naimisissa Sirje-vaimonsa kanssa vuodesta 1981, ja heillä on kaksi poikaa ja yksi tytär.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lasse Liemola (1959)
  • Anna pois (1974)
  • Lasse Liemolan parhaat (1980)
  • Living doll (1987)
  • 20 suosikkia – Anna pois (1996)
  • Kadun aurinkoisella puolella (2007)
  • Jäbä kelaa (2017 single)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rautiainen, Reima: Idoli savikiekkojen ajalta. Kaleva, 5.9.2017, nro 242, s. 31. Oulu: Kaleva365 Oy. ISSN 0356-1356.
  2. ÄKT:n myydyimpien suomalaisten singlejen tilastossa jaetulla sijalla 37, myyty 20 000 kpl
  3. ÄKT:n myydyimpien suomalaisten singlejen tilastossa jaetulla sijalla kaksitoista, myyty 30 000 kpl
  4. 60-luvun nuorisoidoli Lasse Liemola 80 vuotta – lopetti uransa huipulla ja perusti vihannestukun Ilta-Sanomat. 5.9.2017. Viitattu 6.9.2017.
  5. Erola, Lasse: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 154–155. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]