Martinniemen puuhiomo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Laitakarin puuhiomo)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martinniemen entinen puuhiomo voimalaitoksineen. Puuhiomo purettiin vuonna 2011, voimalaitos ja piippu vuonna 2017.

Martinniemen puuhiomo eli Laitakarin puuhiomo oli Haukiputaan Martinniemessä Laitakarin saarella toiminut Raahe Oy:n ja sittemmin Rauma-Repola Oy:n puuhiomo, joka toimi vuosina 1927–1964. Puuhiomon yhteydessä toimi myös samaan aikaan rakennettu höyryvoimalaitos, jonka toiminta jatkui lähes muuttumattomana 1980-luvun lopulle saakka Martinniemen sahan tarpeita varten.

Pääartikkeli: Martinniemen saha

Tiiliset puuhiomo- ja voimalaitosrakennukset ovat savupiippuineen edelleen käyttämättöminä pystyssä. Puuhiomon koneisto on purettu, mutta voimalaitoksen koneisto on paikallaan melko kokonaisena, mutta ilkivallasta kärsineenä. Hiomoon liittynyt puinen hiokepaalivarasto on purettu. Hiomossa valmistettiin koko sen tuotannon aikana 435 852 tonnia hioketta. Hiomotoiminnan päättymisen jälkeen rakennus muutettiin höyläämöksi vuonna 1976. Myös höyläämön toiminta on sittemmin päättynyt.

Rakennukset ovat käyttämättöminä, ja ne omistaa UPM-Kymmene Oyj. Rakennukset on suojeltuja. Puuhiomon höyryvoimalaitoksessa on suurelta osin 1920-luvun asussa oleva turbiinisali ja kattilahuone, jotka ovat harvinaisia säilyneitä esimerkkejä tuon aikakauden teollisuusarkkitehtuurista. Vaikka koneet ja laitteet ovat kärsineet ilkivallasta, olisi ne mahdollista kunnostaa näyttelykelpoisiksi kohtuullisen vaivattomasti. Etenkin turbiini ja turbiinisalin lattia ovat arvokkaita esimerkkejä 1920-luvulla rakennetun teollisuuden koneista ja materiaaleista.

Hiomohallin kattorakenteet syttyivät tuleen aamulla 21. helmikuuta 2011. Aamulla havaittu tulipalo tuhosi kattoa noin 500 neliömetrin alalta, ja palavat rakenteet putosivat betonirakenteisen yläpohjan päälle. Tulipalolle ei löydetty luonnollista syttymissyytä, sillä rakennus on jo pitkään ollut virraton ja käyttämätön.[1] Hiomohallin purkaminen alkoi elokuussa 2011.

Hiomo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puu tuli tehtaalle uittamalla, ja sen jälkeen ne katkaistiin sopivan mittaisiksi. Puut kuljetettiin 500 metrin teräsköysikuljettimella, jonka nostoteho oli 600–700 kuutiometriä vuorokaudessa. Hiomoon tulevat paperipuut kuorittiin kuorimarummussa, jonka oli valmistanut raahelainen Ruona Oy Granvikin sahan höyrykattilan lieriöstä. Tämä kuorimarumpu korvattiin vuonna 1949 A. Ahlströmin valmistamalla Hillboman-kuorimakoneella ja edelleen vuonna 1952 Andersson-merkkisellä.

Kuorimon jälkeen puupöllit siirtyivät hiomakoneille. Hiomossa oli aluksi kolme hiomakonetta, mutta vuonna 1933–1934 asennettiin neljäs hiomakone. Tämän uudistuksen avulla Martinniemen puuhiomon kapasiteetti oli noin 20 000 t hioketta vuodessa. Hiomon tuotanto vaihteli 6095 t/a – 17003 t/a. Voimaa hiomo kulutti 815–1050 kW/tonnia kohti ja noin 2 500 000 kWh kuukaudessa. Puun kulutus oli 200 kuutiometriä vuorokaudessa ja 50 000 pinokuutiometriä vuodessa.

Hiomakoneen jälkeen olevassa seulassa massasta erotettiin suuremmat tikut, ja sihtimiesten hoitamat lajittelijat erottelivat loput. Tämän jälkeen massa siirtyi saottajiin, jotka sijaitsivat massavaraston molemmilla puolilla. Saottajissa massasta erotettiin vesi, ja massa jäi veden pinnalle. Lopuksi hioke kuivattiin Kamyr-kokoojakoneessa.

Tämän jälkeen levyt leikattiin 60 x 80 cm kokoisiksi levyiksi ja pinottiin ja puristettiin verkkojen avulla. Tämän jälkeen verkot poistettiin ja levyt ladottiin paaleiksi. Hiokkeen kuivuus oli 60 %. Hiokevaraston pohjalla oli käsin työnnettäviä vaunuratoja, joilla paalit siirrettiin varastoon. Varastoon mahtui 120 000 paalia. Massaan lisättiin erilaisia kemikaaleja pilaantumisen estämiseksi.

Hiomakoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiomon koneet on poistettu 1960- ja 1970-luvuilla rakennuksen höyläämöksi muuttamisen vuoksi.

Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Käyttövoima Teho Kapasiteetti
Hiomakone 1 1927–1964 Sähkö 1200 kWh/kk
Hiomakone 2 1927–1964 Sähkö 1200 kWh/kk
Hiomakone 3 1927–1964 Sähkö 850 kWh/kk
Hiomakone 4 Tampella 1934–1964 Sähkö 400 kWh/kk

Höyryvoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiomon voimalaitos

Voimalaitoksella oli kolme kattilaa ja yksi höyryturbiini generaattoreineen. Puuhiomo kulutti noin 90 % voimalaitoksen tuottamasta sähköenergiasta. Voimalaitoksella käytettiin polttoaineena puujätettä, joka saatiin Martinniemen ja läheiseltä Halosenniemen sahalta ja syötettiin kattiloihin kauhalla. Voimalaitos tuotti 11–14 miljoonaa kWh sähköä vuodessa. Voimalaitoksessa työskenteli kuusi miestä vuorossaan. Voimalaitos ja piippu purettiin vuonna 2017.[2]

Voimalaitoksen kattilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalassa oli kolme kattilaa, jotka olivat rakennuksessa vielä vuoteen 2017 asti kunnes voimala purettiin. Kattilat ja voimalaitoksen ohjaus uusittiin osittain 1970-luvulla höyläämön rakentamisen yhteydessä.

Kattila Valmistaja Toiminnassa vuosina Teho Polttoaineet
Kattila 1 Babcock & Wilcox 1927–198x tulipinta 340 m² Sahan puujäte
Kattila 2 1927–198x Sahan puujäte
Kattila 3 1927–198x Sahan puujäte

Turbiini ja generaattori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turbiini ja generaattori ovat edelleen rakennuksessa.

Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Käyttövoima Teho
Turbiini 1 Stal-Laval 1927–198x Höyry 70 hv
Generaattori 1 Asea 1927–198x Höyryturbiini

Yhteys muihin sähköverkkoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuhiomon laajennuksen yhteydessä valmistui voimalinja Halosenniemen sahalta. Martinniemen voimalaitokselta on vuonna 1955 valmistunut 120 kV:n voimalinja Pohjolan Voima Oy:n verkkoon Isohaaran voimalaitokselle Kemijokeen. Aiemmin Martinniemestä oli vuonna 1948 valmistunut 35 kV:n voimalinja Merikosken voimalaitokselle Ouluun, jonka käyttö kuitenkin lopetettiin vuoden 1954 marraskuussa. Voimalinja on edelleen olemassa 110 kV linjana ja sitä on suunniteltu käytettävän mm. merelle sijoitettavien tuulivoimaloiden voimansiirtoverkkona.

Pumppuasema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitoksen läheisyydessä on pumppuasema (syöttövesilaitos), jolla on pumpattu syöttövesi voimalaitoksen kattiloihin. Myös pumppurakennus on suojeltu.

Merkittäviä vuosilukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1926–1927: puuhiomo ja voimalaitos rakennetaan
  • 1938: rautatie rakennettaan
  • 1940–1946: jatkuvaa hiokkeentuotantoa
  • 1946–1964: ajoittaista, rajoitettua hiokkeentuotantoa
  • 1964: puuhiomo suljetaan kannattamattomana
  • 1976: puuhiomo muutetaan höyläämöksi
  • 1986: rautatie lakkautetaan
  • 198x: voimalaitos suljetaan vanhentuneena - tosin voimalaitos syötti lämmitysvettä aina vuoteen 2002 asti mantereen puolelle kunnes sinne rakennettiin uusi laitos
  • 1999: rautatie puretaan
  • 2000-luku: voimalaitoksen, piipun ja puuhiomorakennuksen purkamisesta tai säilyttämisestä kiistellään
  • 2005 alue puhdistetaan saastuneista maa-alueista teollisuusalue tasoon, vanha teollisuuskaatopaikka kapseloidaan ja suljetaan (UPM)
  • 2/2011: hiomohallin kattorakenteet vahingoittuvat pahoin tulipalossa
  • 8/2011: hiomohallin purkaminen on alkanut
  • 10-11/2017 voimalaitoksen purkaminen alkanut
  • 11/2017 voimalaitoksen piipun purkaminen alkanut

Rautatie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Martinniemen rata

Vuonna 1938 avattiin liikenteelle myös sivurata Haukiputaan asemalta Martinniemeen. Sahalla ja puuhiomolla oli tehdasalueen sisäisessä käytössä myös oma veturi, Deutz 22909/1938 ja myöhemmin Saalasti Otso1 70/1970. Radan pituus oli 7,2 kilometriä.

Paperitehdassuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kajaani Oy suunnitteli 1960-luvun alussa paperitehtaan rakentamista Martinniemeen tai Laitakariin yhdessä Rauma-Repolan kanssa. Kajaanin Tihisenniemi todettiin kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kantonen, Timo (1996) Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennushistorian osasto. Helsinki.
  • Putkonen, Lauri. (1988) Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Ympäristöministeriö. Helsinki.
  • Könönen, Terho A. (1981) Martinniemen saha 75 vuotta. Pohjois-Karjalan kirjapaino. Joensuu.
  • Sakari Virtanen (1985) Puusta elävä. Kajaani Oy:n vaiheita vuodesta 1946.(75-vuotisjuhlajulkaisu) Kajaani Oy 1907–1982. Toinen osa. Helsinki.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jälkisammutus jatkuu Haukiputaalla, tutkintavastuu poliisille Oulu: Kaleva. Arkistoitu 24.2.2011. Viitattu 21.2.2011.
  2. Kärjä, Anu-Maija: Martinniemen maamerkki katoaa – his­to­rial­li­nen piippu murenee tiili tiileltä Kaleva Oy. 22.11.2017. Viitattu 22.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]