Halosenlahti
| Halosenlahti | |
|---|---|
 Häyrysenniemen venesatama Halosenlahdella. |
|
| Sijainti | Martinniemi, Oulu |
| Merialue | Perämeri |
Halosenlahti on Perämeren lahti Martinniemen kaupunginosassa Oulun kaupungissa. Vesialue sijaitsee Häyrysenniemen ja Halosenniemen kylien välisellä alueella, noin kahdeksan kilometriä Haukiputaan kirkonkylän ja Kiiminkijoen suiston pohjoispuolella. Halosenlahden etelärannalla sijaitsevat Upin kalasatama sekä Upin merenrantaniittyjen luonnonsuojelualue[1].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Halosenlahdella on ollut höyrysaha 1890–luvun alusta lähtien, jolloin Pirttikarissa aloitti norjalaisen J. A. Fleischerin perustama kaksiteräinen sirkkelisaha. Höyryllä käyvä Pirttikarin saha toimi vuoteen 1902 saakka, jolloin saha suljettiin. Sahan koneet siirrettiin Simoon ja rakennukset myytiin paikallisille taloille.[2] Rauma Woodin omistama Halosenniemen kaksikehäinen saha aloitti 1921. Saha kuitenkin paloi jo seuraavana vuonna. Tuhoutuneen sahan tilalle rakennettiin kolmikehäinen saha, joka tuhoutui perustuksiaan myöten tulipalossa 14. syyskuuta 1922. Vain voimalaitos ja raamit säilyivät palossa. Saha rakennettiin taas uudelleen ja se valmistui 22. tammikuuta 1923.[2]
1930-luvun alkuvuosina sahalaitos kuitenkin joutui Kansallis-Osake-Pankin omistukseen, joka myi sen edelleen Raahe Osakeyhtiölle 1936. Sahaustoiminta jatkui ainakin 1950-luvun alkuun.[3]
Luonnonsuojelutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Halosenlahti on valittu yksityisen vapaaehtoisen Merestä Metsäksi -luonnonsuojelualueen mallialueeksi. Pinta-alaltaan 45 hehtaarin luonnonsuojelualueen perustamiselle on saatu maanomistajien täysi tuki.[4] Alueen rantamaisema on maannousun myötä paljastunutta merenpohjaa, joka asteittain on muuttumassa rantaruovikosta metsäksi.
16. syyskuuta 2004 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus teki luonnonsuojelulain mukaisen rajauspäätöksen Upin merenrantaniitylle. Pinta-alaltaan 38,8 hehtaarin merenrantaniitty sijaitsee Upin sataman molemmin puolin lahden etelärannalla. Niitty on avointa ja matalakasvuista sekä linnustoltaan merkittävää. Niitty on myös yksi Pohjois-Pohjanmaan merkittävimmistä erittäin uhanalaisen ruijanesikon esiintymispaikoista.[1]
Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Halosenlahdella on kymmenkunta pientä saarta. Saaret ovat rannoiltaan kivikkoisia heinäniittyjä ja sisäosiltaan yleensä koivumetsäisiä. Joissain saarissa on jäljellä raunioita ja rakenteita Pirttikarin ja Halosenniemen sahojen ajalta.[5]
Keihäskarissa oleva suuri punainen talo on saareen siirretty Pirttikarin sahan entinen päärakennus. Pensasletto, joka tunnetaan myös nimellä Laivasaari, on noin kolme metriä korkea saari, jossa sijaitsivat Pirttikarin sahan pajat. Rakennelmien jäänteitä on vielä saaressa jäljellä. Muita saaria Halosenlahdella ovat muun muassa Hylkiletto, Häli, Munakari, Pullistaja, Satulaletto eli Hiekkasaari, Selkäletto, Varesletto, Verkkoletto ja Vesiletto.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Haukiputaan Upin merenrantaniitylle luontotyypin rajauspäätös (Internet Archive 30.9.2007) Ymparisto.fi. 16.9.2004. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 3.7.2014.
- ↑ a b Holma, Kari E.A.: Haukiputaan–Iin sahat (Halosenniemen saha ja Pirttikarin saha) KirjastoVirma. Viitattu 19.7.2014.
- ↑ Ymparisto.fi: Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskuksen päätös PPO-2005-Y-333-18 (PDF)
- ↑ Merestä Metsäksi: MESTO-yhteistoimintaverkostohanke (PDF)
- ↑ a b Merilä, Eino ja Vainio, Maarit: Haukiputaan rannikon saarten ja luonnon peruselvitys. Kasvillisuus ja eläimistö aluekuvaukset., s. 6-9. Ympäristöinstituutti Mare Botnicum Ay, 1990.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Halosenlahti Wikimedia Commonsissa
