Kurtinhauta
Kurtinhauta on kyläalue ja kalasatama Martinniemen kaupunginosassa Haukiputaalla Oulussa Kiiminkijoen suupuolella, joen pohjoisrannalla. Perimätiedon mukaan kylä on saanut nimensä nykyisin soistuneeseen Pieneen satamajärveen taannoin hevosineen hukkuneesta Kurtti-nimisestä miehestä. Pieni satamajärvi sijaitsee Satamajärventien ja entisen proomutelakan välissä.
Kurtinhaudan rakennuskanta muodostuu pääasiassa eri-ikäisistä omakotitaloista, joista vanhimmat on rakennettu alueen teollistumisen ja kalastuselinkeinon myötä 1920–1930-luvuilla. Viime vuosina alueen rakennuskanta on nopeasti uusiutunut vilkkaan muuttoliikkeen ansiosta. Aiemmin kylän väestö sai toimeentulonsa Martinniemen satamasta, Rauma-Repolan tehtailta ja kalastuksesta. Nykyisin työpaikat ovat kauempana, Haukiputaan taajamassa tai Oulussa. Alueella on asukkaita yli 1 000.
Tunnettuja kurtinhautalaislähtöisiä ovat laulaja Lea Laven, kirjailija Joni Skiftesvik, rikosjuristi-kirjailija Kari Eriksson, painin maailmanmestari Eero Tapio ja muusikko-sanoittaja Jukka Takalo.
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kurtinhaudan luonnonkaunis ranta-alue on metsän peittämää muinaista merenrannan hiekkadyynialuetta. Nykyisin virkistys- ja retkeilykäytössä oleva 12 hehtaarin laajuinen Kurtinhaudan rantametsä on yksi harvoja Perämeren rannikolla olevista dyynimetsistä. Haukiputaan kunta hankki alueen omistukseensa vuonna 1979.
Rantametsän alueella on hyvä polkuverkosto ja kaksi uimarantaa. 1980-luvulla kunta suunnitteli kaavoittavansa rantametsän omakotitalotonteiksi, mutta aktiivisen kansalaisliikkeen ansiosta metsäalue säilyi virkistyskäytössä. Vuonna 2006 Martinniemen osayleiskaavan luonnokseen rantametsän alueelle kaavoitettiin 38 asuintonttia; pienkerrostaloja, rivitaloja sekä omakotitaloja. Alueen virkistyskäytössä säilyttämisen puolesta ryhtyi työskentelemään kansalaisliike Pro Kurtinhauta.
Asukkaat reagoivat hyvin voimakkaasti Kurtinhaudan rantametsän luonnontilaisena säilyttämisen puolesta. Kaavaehdotuksesta jätettiin noin 250 muistutusta ja ihmiset vastustivat metsän rakentamista yli 3 000 nimen kansalaisadressilla. Liikehdintä sai valtakunnallista huomiota.
Kahden vuoden prosessin jälkeen Haukiputaan kunnanvaltuusto teki kesäkuussa 2008 päätöksen, jossa rantametsä päätettiin säilyttää rakentamattomana.
Martinniemen kyläyhdistys on ehdottanut Kurtinhaudan rantametsän alueelle Martinniemen vapaa-ajankeskuksen perustamista. Pienvene- ja kalasatamaa kaavaillaan yhdistyksen suunnitelmassa laajennettavaksi ja vanhalle telakka-alueelle suunnitellaan vierassatamaa ja pienveneiden telakkaa. Mustankarin saarta kaavaillaan matkailukäyttöön.
Dyynimetsään on rakennettu yli kaksi kilometriä pitkä kulttuuri- ja luontopolku, jossa esitellään paikkakunnan historiaa, alueen luontoa, Kiiminkijokea sekä Joni Skiftesvikin kirjojen ja Jukka Takalon laulujen taustana olevaa seutua ja maisemaa.
Martinniemessä toimii aktiivinen kyläyhdistys, joka järjestää kesäisin suuren suosion saaneen kesäjuhlan Kurtinhaudan kalasatamassa ja talvella talviriehan Ukkolan rannassa. Rantaan ja rantametsään sijoittuva kulttuuritapahtuma Maaginen Martinniemi on uusin yleisötilaisuus.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaveistämö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martinniemen ensimmäinen teollinen yritys oli nykyisen Kurtinhaudan kalasataman tienoilla sijainnut oululaisen Carl Fredrik Engmanin omistama laivaveistämö, joka sai toimilupansa vuonna 1782. Veistämö rakensi jopa valtameriliikenteen purjelaivoja. Nelimastoinen fregatti Superbe rakennettiin vuonna 1814 Kurtinhaudalla. Carl Magnus Engman oli 1800-luvun alussa Oulun suurin laivanvarustaja. Superbe oli kolmimastoinen tasasaumainen puufregatti, jonka kantokyky oli 203 lästiä. Aluksessa ei koskaan käytetty konevoimaa. Alus oli varustettu rakennusvaiheessa Suomen sodan jälkeisen epävakaan ajan takia rannikoiden puolustamista varten neljällä kanuunalla. Aluksella kuljetettiin muun muassa malmia. Aluksen kapteeneina on mainittu muun muassa viipurilainen Ohlsen vuonna 1835 ja viipurilainen Widgren vuosina 1834–1845. Aluksessa olivat osakkaina Carl M. Engman ja Carl E. Junnelius. Alus myytiin Kokkolaan vuonna 1822. Myöhemmin laivatelakan paikkeilla sijaitsi Rauma-Repolan omistama proomutelakka.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joni Skiftesvik: Lapsuuteni Martinniemi; artikkeli Haukipudas-kirjassa 1986, kustantaja Haukiputaan kunta.
- T. A. Könönen: Martinniemen saha 75 vuotta, 1981.
- Raili Rytkönen: Suur-Iin historia I–II.
- Haukiputaan päristin, Haukipudas-seura 50 vuotta.
- Muistelmia ja tarinoita Haukiputaalta, Haukipudas-seura 2008.
- Muistojen saha, A. Santaholma Oy Jokirannan saha 1915–1968.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pro Kurtinhauta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Wikipedia: Superbe (fregatti)