L-3 Frunzenets

L-3 Frunzenets
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Itämeren telakka, Leningrad
Kölinlasku	6. syyskuuta 1929
Laskettu vesille	8. heinäkuuta 1931
Palveluskäyttöön	5. marraskuuta 1933
Loppuvaihe	myyty romutettavaksi 1959
Tekniset tiedot
Uppouma	989 t (pinnalla) 1 276 t (sukellus)
Pituus	78,0 m
Leveys	7,2 m
Syväys	3,96 m
Koneteho	2 × 42BM6-dieselmoottoria, 2 200 bhp (pinnalla) 2 × PG-84/50-sähkömoottoria 1 300 hv
Nopeus	16,5 solmua (pinnalla) 9,0 solmua (sukellus)
Toimintamatka	1 000 nm@15,5 solmua (pinnalla) 150 nm@3 solmua (sukellus)
Miehistöä	55
Aseistus
Aseistus	6 × torpedoputkea 1 × B-2-tykkiä 1 × 37 mm 11-K -ilmatorjuntatykki
Infobox OK

L-3 Frunzenets (ven. Фрунзенец) oli Neuvostoliiton laivaston vuoden 1926 laivasto-ohjelmassa tilattu Leninets-luokan sukellusvene, jolla tehtiin toisessa maailmansodassa Itämerellä kahdeksan partiomatkaa.

Valmistus

Pääartikkeli: Leninets-luokka

Sukellusvene tilattiin vuoden 1926 laivasto-ohjelmassa Leningradista Itämeren telakalta, missä köli laskettiin 6. syyskuuta 1929 telakkanumerolla 197. Vene laskettiin vesille 8. heinäkuuta 1931 ja otettiin palvelukseen 5. marraskuuta 1933.

Palvelus

Lokakuussa 1939 alus oli Tallinnassa 1. sukellusveneprikaatin 12. divisioonassa, jonka muut alukset olivat L-1 Leninets ja L-2 Stalinets.

Vene oli 22. kesäkuuta 1941 Kuurinmaalla Liepājan laivastotukikohdassa 1. sukellusveneprikaatin 3. divisioonassa, kun Saksan ilmavoimat hyökkäsivät kello 03.40 tukikohtaan. Saksan maavoimien hyökkäys alkoi seuraavana aamuna. Tukikohta oli saarrettu maanpuolelta 24. kesäkuuta iltaan mennessä ja vallattu aamulla 29. kesäkuuta.

Alus poistui Liepajasta 22. kesäkuuta kello 19.22, jolloin sen tehtävänä oli päivystää Akmenragsin majakalla. Alus sai 26. kesäkuuta määräyksen miinoittaa Memelin edustan, jonne se laski 20 miinaa seuraavana päivänä. Alus saapui 2. heinäkuuta Kihelkonnan lahdelle Saarenmaan länsipuolelle, mistä se siirrettiin seuraavana päivänä Saarenmaan pohjoisrannalle Triigin satamaan. Alus lähti 4. heinäkuuta Triigistä Tallinnaan, jonne se saapui seuraavana päivänä.

Aluksen toinen sotaretki alkoi 15. heinäkuuta Tallinnasta miinoittamaan Danziginlahtea, jonne se saapui 19. heinäkuuta. Alus lähti 27. heinäkuuta paluumatkalle. Vielä samana yönä alus joutui Akmenragsin majakalla raivaajan syvyyspommihyökkäykseen, jolloin se kärsi lieviä vaurioita. Alus pakeni ja paikansi itsensä Hoburgin majakan mukaan. Se kohtasi 30. heinäkuuta Ristnan majakan lähellä saattajansa. Alus sai Soelansalmen suussa pohjakosketuksen, jolloin peräsin rikkoutui. Vaurioista huolimatta se pääsi Triigiin vielä samana iltana.

Alus siirrettiin edelleen Tallinnan kautta Kronstadtiin, missä se siirrettiin 5. elokuuta telakalle korjattavaksi. Alus vapautui telakalta jo kaksi päivää myöhemmin, minkä jälkeen viimeisteltiin aluksen siirtoa Vienanmeren-Itämeren kanavaa pitkin Pohjoiseen laivastoon. Saksalaisten eteneminen Nevalle esti lopulta siirron.

Veneen kolmas partiomatka alkoi 30. syyskuuta Kronstadtista. Seuraavana päivänä se saapui Suursaaren edustalle, missä vene aloitti etuvartiotehtävänsä mahdollisen Saksan Itämeren laivaston hyökkäyksen varalta. Aluksen ollessa Suurkylän lahdella hyökkäsivät 1. lokakuuta Suomen laivaston moottoritorpedoveneet Sisu ja Nuoli ankkuripaikalle. Yksi hyökkääjien torpedoista räjähti 15 metrin päässä sukellusveneestä. Samalla ankkuripaikalla sukellusveneen polttoaine- ja sukellustankit vaurioituivat, kun myrskyn nostattama aallokko hakkasi 16. lokakuuta aluksia toisiinsa. Alus palasi 18. lokakuuta Kronstadtiin Saksan Itämeren laivaston uhan poistuttua. Alus siirrettiin 21. lokakuuta Kronstadtista edelleen Leningradiin, missä se oli loppuvuoden.

Alus lähti neljännelle sotaretkelleen 9. elokuuta 1942 Kronstadtista toiminta-alueelleen Bornholmin länsipuolelle. Matkalla alus upotti 18. elokuuta ruotsalaisen malmilaivan C. F. Liljevalchin (5 513 brt). Hyökkäyksen jälkeen sukellusvene joutui saattajina olleiden Ruotsin merivoimien hävittäjien HMS Nordenskjöld ja HMS Norrköping syvyyspommihyökkäykseen. Sukellusvene joutui uudelleen Ruotsin merivoimien hävittäjien maaliksi Karlskronan edustalla ennen saapumistaan toiminta-alueelleen 24. elokuuta.

Alus laski 25. elokuuta miinoitteen Trelleborgin edustalle, jonne laskettiin vain kuusi miinaa seitsemännen jumittuessa miinakuiluun. Miinan irrottua laskettiin alueelle vielä kaksi pientä miinoitetta. Alus lähti paluumatkalle 2. syyskuuta. Alus saapui 9. syyskuuta Lavansaareen, mistä se jatkoi matkaansa seuraavana päivänä. Alus saapui Kronstadtiin 10. syyskuuta.

Viidennelle partiomatkalleen vene lähti 27. lokakuuta Kronstadtista. Se laski 2. marraskuuta miinoitteen Utön eteläpuolelle ja toisen Nidan majakan luoteispuolelle 5. marraskuuta. Alus teki kaksi tuloksetonta hyökkäystä, joista jälkimmäisessä molemmat periskoopit vaurioituivat. Vaurioista huolimatta vene laski 13. marraskuuta miinoitteen Akmenragsin majakan lounaispuolelle. Alus lähti tämän jälkeen paluumatkalle saapuen 18. marraskuuta Lavansaareen. Alus saapui Kronstadtiin vielä samana päivänä. Aluksen Utön edustalle laskemassa miinoitteeseen ajoi 17. marraskuuta saksalainen sotavankeja kuljettanut rahtialus Hindenburg (7 880 brt), joka katkesi Turkuun hinattaessa Korppoon ja Nauvon välisessä salmessa.

Alus lähti 1. lokakuuta 1944 kuudennelle partiomatkalleen Kronstadtista Helsingin kautta Utöhön, josta se jatkoi matkaansa 5. lokakuuta. Alus saapui 9. lokakuuta toiminta-alueelleen Bornholmin koillispuolelle, mistä se kuitenkin jatkoi Arkonan majakan pohjoispuolelle 10.-11. lokakuuta. Alus sai 21. lokakuuta määräyksen siirtyä idemmäs Liepājan lounaispuolelle, jonne se saapui 23. lokakuuta. Alus palasi Utön kautta Hankoon, jonne se saapui 16. marraskuuta. Alus siirtyi seuraavana päivänä edelleen huollettavaksi Turkuun, mistä se palasi Hankoon 8.-9. tammikuuta 1945.

Aluksen seitsemäs sotaretki alkoi 23. tammikuuta Lohmin luotsiasemalta, mistä se siirtyi avomerelle Nyhamnin kautta. Alus saapui 25. tammikuuta toiminta-alueelleen Ventspilsin edustalle, jonne se laski seuraavana päivänä kymmenen miinaa. Alus määrättiin 1. helmikuuta Büsterortin majakan edustalle, missä sen tuli iskeä puna-armeijaa ampuvia Saksan laivaston aluksia vastaan. Seuraavana päivänä alueelle saapuessaan sukellusveneestä havaittiin hävittäjien suojaama raskas risteilijä Prinz Eugen, jota vastaan ei voitu hyökätä liian matalan merialueen vuoksi. Sukellusvene laski saksalaisalusten mahdolliselle poistumistielle kaksi miinaa. Alus palasi 23. maaliskuuta Turkuun.

Alus lähti 23. maaliskuuta Turusta kahdeksannelle sotaretkelleen suomalaisen jäänmurtajan saattamana ja saapui 26. maaliskuuta toiminta-alueelleen Danziginlahdelle, jonne se laski kaksi miinoitetta. Alukselta havaittiin 17. huhtikuuta kolmen rahtialuksen ja neljän saattajan saattueen Rixhöftin majakan pohjoispuolella. Sukellusvene laukaisi kolme torpedoa, joista kaksi osui saksalaiseen rahtialus Goyaan (5 320 brt). Rahtialuksella olleista 7 000 matkustajasta ja miehistönjäsenestä menehtyi 6 666 ja pelastui ainoastaan 334. Alus teki vielä kaksi tuloksetonta hyökkäystä saattueita vastaan ennen paluutaan Turkuun 25. huhtikuuta.

Alus myytiin 1959 romutettavaksi.

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Budzbon, Przemyslaw & Radziemski, Jan: The Beginnings of Soviet Naval Power. Warship 2020, 2020, s. 82- 101. Osprey Publishing. ISBN 978-1-4728-4071-4. (englanniksi)
• Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
• Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.

Viitteet

Leninets-luokan sukellusveneet

II sarja	L-1 - L-2 - L-3 - L-4 - L-5 - L-6
XI sarja	L-7 - L-8 - L-9 - L-10 - L-11 - L-12
XIII sarja	L-13 - L-14 - L-15 - L-16 - L-17 - L-18 - L-19
XIIIbis sarja	L-20 - L-21 - L-22 - L-23 - L-24 - L-25

Edeltäjä: Dekabrist-luokka – Seuraaja: Štšuka-luokka