Leninets-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leninets-luokka
Leninets-luokan sukellusvene L-4 Garibaldijets
Leninets-luokan sukellusvene L-4 Garibaldijets
Naval Ensign of the Soviet Union (1935–1950).svg
Tekniset tiedot
Uppouma 989 t (pinnalla)
1 276 t (sukellus)
Pituus 78,0 m
Leveys 7,2 m
Syväys 3,96 m
Koneteho 2 × 42BM6-dieselmoottoria, 2 200 bhp (pinnalla)
2 × PG-84/50-sähkömoottoria 1 300 hv
Nopeus 15,5 solmua (pinnalla)
9,0 solmua (sukellus)
Miehistöä 55
Toimintamatka 1 000 nm@15,5 solmua (pinnalla)
150 nm@3 solmua (sukellus)
Aseistus
Meritorjunta 6 × torpedoputkea
1 × B-2-tykkiä
Ilmatorjunta 1 ×37 mm 11-K -ilmatorjuntatykki

Leninets- tai L-luokka oli Neuvostoliiton laivaston 25 miinanlaskukykyisen sukellusveneen muodostama alusluokka, jonka veneet voidaan jakaa neljään alaluokkaan. Alaluokat olivat II, XI, XIII ja XIIIbis sarjat, joista ensimmäisen II sarjan tilaus vahvistettiin vuoden 1926 laivasto-ohjelmassa, sarjat XI ja XIII kuuluivat toiseen viisivuotissuunnitelmaan ja XIIIbis kolmanteen viisivuotissuunnitelmaan.[1]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokka perustui edeltävään Dekabrist-luokkaan, joka sai vaikutteita Britannian kuninkaallisen laivaston L-luokan sukellusveneestä HMS L55, joka upposi Itämerellä osuttuaan miinoihin Neuvosto-Venäjän laivaston alusten takaa-ajamana ympärysvaltojen hyökättyä Venäjälle. Neuvostoliittolainen kalastustroolari löysi sukellusveneen hylyn vuonna 1926 ja sukellusveneiden pelastusalus Kommuna nosti hylkyä huhtikuusta elokuuhun 1928. Alus kunnostettiin Itämeren telakalla Leningradissa yleisöltä kerätyn rahaston turvin ja otettiin punalippuiseen laivastoon nimellä L-55 elokuussa 1931. Alus sai nimen Bezbožnik (”Jumalaton” tai ”Ateisti”).[2]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallin mukaan ja edeltäviin venäläisiin ja neuvostoliittolaisiin sukellusveneisiin perustuen rakennettiin 25 venettä neljässä ryhmässä vuosina 1931–1941 Itämerellä ja Mustallamerellä. Ykkös- ja kakkosryhmän veneet nimettiin eri vallankumous- ja bolševikkisankarien mukaan.

Luokan erikoisuus oli miinanlaskukyky, joka oli perintöä Krab-veneeltä. Veneissä ei ollut täydellistä kaksoisrunkoa, vaan satulanmuotoinen tankki polttoaineelle ja painolastille molemmilla puolilla painerunkoa.

Leninets-luokka II-sarja[3][4]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
Leninets myöh. L-1 (Ленинец) Itämeren telakka, Leningrad 6. syyskuuta 1929 28. helmikuuta 1931 22. lokakuuta 1933 Saksan tykistön upottama Nevalla lokakuussa 1941
Stalinets ex- Marksist myöh L-2 (Сталинец) Itämeren telakka, Leningrad 6. syyskuuta 1929 21. toukokuuta 1931 24. lokakuuta 1933 uponnut osuttuaan miinaan 14. marraskuuta 1941
Frunzenets ex- Bolševik myöh L-3 (Фрунзенец) Itämeren telakka, Leningrad 6. syyskuuta 1929 8. heinäkuuta 1931 5. marraskuuta 1933 myyty romutettavaksi 1959
Garibaldijets myöh L-4 (Гарибальдиец) Nikolajevin eteläinen telakka, Nikolajev 15. maaliskuuta 1930 31. elokuuta 1931 8. lokakuuta 1933 alusluettelosta 1958
Tšartist myöh L-5 (Чартист) Nikolajevin eteläinen telakka 15. maaliskuuta 1930 5. kesäkuuta 1932 30. lokakuuta 1933 alusluettelosta 1950-luvulla
Karbonari myöh. L-6 (Карбонарий) Nikolajevin eteläinen telakka 15. maaliskuuta 1930 3. marraskuuta 1932 9. toukokuuta 1933 upotettu 18. huhtikuuta 1944

Vladivostokissa valmistetun XI-sarjan veneiden osat valmistettiin Itämeren telakalla Leningradissa, minkä jälkeen ne siirrettiin kasattavaksi Vladivostokiin.

Leninets-luokka XI-sarja[4]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
Vorošilovets myöh. L-7 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1935 kadonnut 1941-1942
Dzeržinets myöh L-8 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1935 alusluettelosta 1950-luvulla
Kirovets myöh L-9 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1935 alusluettelosta 1950-luvulla
L-10 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1936 alusluettelosta 1950-luvulla
L-11 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1936 alusluettelosta 1950-luvulla
L-12 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1936 alusluettelosta 1950-luvulla

Vladivostokissa valmistetun XIII-sarjan veneiden L-13 - L-16 osat valmistettiin Itämeren telakalla Leningradissa, L-17 sekä L-18 Nikolajevin eteläisellä telakalla ja sarjan viimeinen L-19 Sevastopolin telakalalla. Osat siirrettiin kasattavaksi Vladivostokiin.

Leninets-luokka XIII-sarja[4]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
L-13 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1937 kadonnut 1941-1942
L-14 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1937 alusluettelosta 1950-luvulla
L-15 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1938 alusluettelosta 1950-luvulla
L-16 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1938 upotettu 11. lokakuuta 1942
L-17 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1938 alusluettelosta 1950-luvulla
L-18 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1938 alusluettelosta 1950-luvulla
L-19 Dalzavodin telakka, Vladivostok 1938 alusluettelosta 1950-luvulla


Leninets-luokka XIIIbis-sarja[4]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
L-20 Itämeren telakka, Leningrad 1940 romutettu 1950-luvulla
L-21 Itämeren telakka, Leningrad huhtikuu 1941 romutettu 1950-luvulla
L-22 Itämeren telakka, Leningrad 25. syyskuuta 1939 romutettu 1950-luvulla
L-23 Nikolajevin eteläinen telakka, Nikolajev 1940 upotettu 17. tammikuuta 1944
L-24 Nikolajevin eteläinen telakka, Nikolajev 1940 upotettu 24. joulukuuta 1942
L-25 Nikolajevin eteläinen telakka, Nikolajev 1941 tuhoutunut osuttuaan miinaan 1944

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Norman Polmar, Jurrien Noot, Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990, sivut 76–78[1]
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Budzbon, Przemyslaw & Radziemski, Jan: The Beginnings of Soviet Naval Power. Warship 2020, 2020, s. 82- 101. Osprey Publishing. ISBN 978-1-4728-4071-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner 1987 s. 333
  2. Polmar, Norman s. 76
  3. Budzbon, Przemyslaw & Radziemski, Jan 2020 s. 93
  4. a b c d Gardiner 1987 s. 333