Kuippina

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuippina
Кипень, Kipen
lippu
lippu

Kuippina

Koordinaatit: 59°40′35″N, 29°51′5″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 96,07 km²
Väkiluku (2013) 5 400









Kuippinan kunta Lomonosovin piirin kartalla.
Kuippinan kylät vuoden 1885 kartalla.

Kuippina[1] (ven. Кипе́нь, Kipen) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Lomonosovin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Inkerin ylängön pohjoisosassa[2] 35 kilometriä Lomonosovista etelään. Kylässä on 3 200 ja kunnassa 5 400 asukasta (vuonna 2013)[3].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuippinan kunnan pinta-ala on 96,07 neliökilometriä. Se rajoittuu luoteessa Lomonosovin piirin Kosteritsan, koillisessa Ropsunhovin ja idässä Vennäin Vuissakan kuntiin sekä etelässä Hatsinan ja lännessä Volossovan piireihin.[4] Pinta-alasta 49,1 % on metsää, 40,3 % maatalousmaata ja 8,6 % asuinaluetta[5].

Seutu on pinnanmuodostukseltaan kumpuilevaa tasankoa[6]. Ainoa joki on Suomenlahteen laskeva Nuolijoki[7]. Alueella on paljon karsti-ilmiöitä[8]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve, kalkkikivi, savi ja fosfori[9]. Ympäristön kokonaistila on melko hyvä, mutta Nuolijoki on saastunut ja juomaveden laatu on heikko[10].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu seitsemän kylää: Kelosi (ven. Kelozi), Luuhkova (Gluhovo), Miikkinä (Tšeremykino), Sunkura (Šundorovo), Trudovik, Viittinä (Vitino) ja Volkovitsa (Volkovitsy). Asutuksia (posjolok) on kolme: Luuhkova (Gluhovo eli Lesopitomnik), Miikkinän koulu (Tšeremykinskaja Škola) ja Volkovitsan lepokoti (Dom otdyha ”Volkovitsy” ). Kuippinan jälkeen toiseksi suurin asutuskeskus on 1 200 asukkaan Kelosi.[3] Kunnassa on lukuisia puutarhapalsta- ja huvila-alueita[11].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta on saanut nimensä muinaisvenäjän lähdettä ja kuohua merkitsevästä sanasta. Lähistöllä sijaitsee lähteitä, joiden kalsiumsuoloja sisältävää vettä on käytetty parannustarkoituksiin. Novgorodin Vatjan viidenneksen Kaprion kihlakuntaan kuulunut Kuippinan pogosta mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1499/1500 verokirjassa. Pogostalla sijaitsi Suurmarttyyri Demetriokselle pyhitetty kirkko, joka tuhoutui 1600-luvulla.[2]

1600-luvulla ruotsalaisten vallattua Inkerin seudulle alkoi muuttaa uudisasukkaita Suomesta. Vuosisadan lopulla he muodostivat jo suurimman osan väestöstä.[12] Seudun inkerinsuomalaiset kuuluivat myöhemmin Ropsun luterilaiseen seurakuntaan[13]. Osa kylistä oli enemmistöltään venäläisiä ja eräissä niistä asui myös ortodoksisia inkerikkoja[14]. Vuonna 1811 Kuippinaan perustettiin saksalainen siirtokunta[2]. Peter von Köppenin mukaan Kuippinaa ja sen vieressä sijainnutta Nikkasenmäkeä asuttivat äyrämöiset ja Kivisenmäkeä eli Pientä-Kuippinaa savakot[15]. Myöhemmin yksi kylistä tunnettiin venäläisenä Vennäin Kuippinana[14].

1930-luvulla Kuippina kuului kyläneuvoston keskuksena Leningradin esikaupunkipiiriin. Kyläneuvostoon kuului keskuskylän lisäksi 12 kylää: Andrejevka, Kelosi, Kivisenmäki (ven. Prokovsino), Nikkasenmäki (Nikkozemjaki), Pieni-Kurku (Malyje Gorki), Pieni-Volossola (Maloje Volosovo), Simseipaly, Suuri-Kurku (Bolšije Gorki), Suuri-Volossola (Bolšoje Volosovo), Valerjanovka, Volkovitsa ja Kuippinan uudiskylä.[16] Toisen maailmansodan aikana aluetta miehittäneet saksalaiset polttivat vetäytyessään Kuippinan kylän[17]. Suomalaiset siirrettiin sodan aikana Suomeen ja sittemmin takaisin Neuvostoliittoon, jossa vain harva onnistui palaamaan kotiseudulleen[14]. Kuippinan kyläkuva muuttui erityisesti 1970–1980-luvuilla, jolloin sinne rakennettiin uusia kerrostaloja ja julkisia rakennuksia[17].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuippinan ohi kulkee Pietarin ja Tallinnan välinen valtatie M11, johon liittyy Miikkinässä eteläinen kehätie A120. Kuippinasta on lisäksi päällystetyt maantiet Strelnaan ja Hatsinaan sekä eteläiselle kehätielle Niiskovitsaan.[18] Kunnasta on linja-autoreitit Pietariin Kirovski zavod ja Prospekt Veteranov -metroasemille[19].

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat maa- ja metsätalous (62 % vuonna 2012) ja rakentaminen (19 %)[20]. Suurimmat yritykset ovat maatalousyritys Kipen (karjatilat Kuippinassa, Viittinässä, Luuhkovassa ja Trudovikissa), Lepäsin ja Vennäin-Vuissakan suurkanalat (kanalat Sunkurassa ja Kelosissa), Kuippinan maatalouskoneiden korjauspaja ja Luuhkovan metsätalous[21]. Kaksi kolmasosaa työvoimasta työskentelee tai opiskelee kunnan ulkopuolella, lähinnä Pietarissa[22].

Kuippinassa toimii lastentarha, keskikoulu ja musiikkikoulu. Kelosissa on lastentarha. Kulttuurilaitoksia ovat Kuippinan kulttuuritalo ja kirjasto sekä Viittinän kerhotalo. Terveyspalveluihin kuuluvat Kuippinan pieni poliklinikka, lääkärin vastaanotto Kelosissa ja Viittinän lääkintäasema.[23]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylän nähtävyys on M11-valtatien reunassa sijaitseva postiasema, joka rakennettiin Luigi Ruscan piirustuksien mukaan vuosina 1806–1808. Samanlaisia postirakennuksia on Narvan maantien varrella Koskovassa (ven. Kaskovo), Tirkkovitsassa ja Opoljassa. Muita rakennusmuistomerkkejä ovat Viitinän 1800-luvulla rakennettu tsasouna, Nadeždinan kartano Volkovitsassa sekä keisarillisen kasvatuslaitoksen sairaalarakennukset ja Meklenburg-Srelitskin metsästysmaja Miikkinässä. Luuhkovan lähellä on kurgaani- ja kivikehyshautojen muodostama arkeologinen kohde ja Viittinässä toisessa maailmansodassa kaatuneen Neuvostoliiton sankarin muistomerkki.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 97. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. a b c Kultura Leningradskoi oblasti enclo.lenobl.ru. Viitattu 22.1.2014. (venäjäksi)
  3. a b Projekt, s. 17.
  4. Projekt, s. 16.
  5. Projekt, s. 34.
  6. Projekt, s. 19.
  7. Projekt, s. 24.
  8. Projekt, s. 27.
  9. Projekt, s. 32.
  10. Projekt, s. 55.
  11. Projekt, s. 62–70.
  12. Inkeri: historia, kansa, kulttuuri, s. 72–73. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1991. ISBN 951-717-668-6.
  13. Mustonen, Juuso: Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 46. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  14. a b c Keski-Inkeri: kylä ja tiekartta (tekstiosa ja kyläluettelo). Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.
  15. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 72. St.-Petersburg: , 1867.
  16. Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 45, 262. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.1.2014). (venäjäksi)
  17. a b Projekt, s. 18.
  18. Projekt, s. 103–104.
  19. Projekt, s. 109.
  20. Projekt, s. 95.
  21. Projekt, s. 17, 75–76.
  22. Projekt, s. 94.
  23. Projekt, s. 99–100.
  24. Projekt, s. 38–46.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]