Kristinusko ja ehkäisy

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ehkäisyaiheinen postikortti viktoriaaniselta aikakaudelta.

Kristillisten suuntausten piirissä hyväksytään nykyisin usein syntyvyyden säännöstely. Sen sijaan aikaisemmin, maailmansotien väliseen aikaan asti, suuressa osassa vanhakirkollisesta raamatuntulkinnasta ehkäisyyn suhtauduttiin torjuvasti.[1][2] Ehkäisyä pidettiin syntinä.

Joidenkin kristillisten suuntien kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn on ajoittain saanut huomiota julkisuudessa.[3] Ehkäisyyn kielteisesti suhtautuvat kristinuskon suunnat katsovat Raamatun kirjoitusten tai pyhänä pitämänsä kristillisen tradition taikka molempien kieltävän syntyvyyden säännöstelyn. Ehkäisyn katsotaan merkitsevän sitä, että puututaan uuden elämän syntymiseen, luomistekoon, joka on pyhä tapahtuma.[4][5] Eriasteista kielteistä suhtautumista ehkäisyyn esiintyy edelleen kristinuskon piirissä muun muassa katolisessa kirkossa sekä eräissä protestanttisissa itseään ainoana todellisena kristillisenä yhteisönä pitävissä ryhmissä kuten Pohjois-Amerikassa hutteriittien, mennoniittien ja amishien keskuudessa, luterilaisten kirkkojen sisäisen herätysliikkeen lestadiolaisuuden pääsuuntauksessa vanhoillislestadiolaisuudessa ja joissakin pienissä vapaissa suunnissa kuten Itä-Suomessa toimivassa Herran kansa -ryhmässä.

Kielteistä suhtautumistapaa on pääosin mediassa kutsuttu myös ehkäisykielloksi, mutta ehkäisyyn torjuvasti suhtautuvien uskonyhteisöjen jäsenet eivät välttämättä hyväksy tätä nimitystä.[6] Syntyvyydensäännöstelystä käytetään myös nimitystä lapsirajoitus.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset ehkäisymenetelmät tuomitsivat varhaisista kirkkoisistä ainakin Klemens Aleksandrialainen, Hippolytus Roomalainen, Lactantius,[8] joka kirjoitti:

»Oletan siis, että vaikka et makaa (vaimosi kanssa) jälkikasvun saamiseksi, et myöskään himon vuoksi yritä estää jälkikasvun saamista pahalla rukouksella tai pahalla teolla. Vaikka niitä, jotka tekevät näin, kutsutaan mieheksi ja vaimoksi, eivät he ole sitä. Heillä ei ole mitään avioliiton todellisuutta, vaan he peittävät häpeän kunniallisella nimellä. Joskus tämä himokas julmuus, tai julma himo, johtaa siihen, että he jopa tekevät steriiliysmyrkkyjä.»
(Augustinus vuonna 419)

Hieronymuksen mukaan hedelmättömyysjuomien nauttiminen on murha.[9]

Kirkkohistorian tutkija Seppo Lohen mukaan alkukristinuskon aikana roomalaiset jättivät ei-toivotut lapset heitteille. Kristityt keräsivät heitteille jätetyt lapset huostaansa elävinä tai kuolleina. Tämän vuoksi katakombeissa on Lohen mukaan nähtävänä valtava määrä vauvojen hautoja.[10]

Reformaattoreista jotkut tuomitsivat 1500-luvulla ehkäisyn. Jean Calvinin mukaan siemenen laskeminen maahan ehdoin tahdoin on hirviömäistä.[11] Martti Lutherin mukaan maan täyttäminen ei ole vain käsky, vaan enemmän kuin käsky.[12] Hän kirjoitti siemenen maahan laskemisesta näin:

»Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava.»
(Luther vuonna 1544 [13])

Raamatussa kuvataan yksi melko selvästi ehkäisyksi tunnistettava tapahtuma, jolla raamattuperiaatteesta tunnetut reformaattorit kantaansa perustelivat. Juudan pojasta Onanista kerrottaessa keskeytettyä yhdyntää kuvataan tuomitsevaan sävyyn:

»Silloin Juuda sanoi Onanille: ”Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.” Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.»
(1. Moos. 38:8-10.[14])

Vuoden 1992 raamatunkäännöksen viitemerkinnöissä viitataan myös kohtaan 5. Moos. 25:5-10.[15] Siinä kuvataan, miten juutalaisten säädösten mukaan tuli häväistä miestä, joka kieltäytyi herättämästä siementä veli-vainajansa vaimolle.

Miehen lisääntymiskyvyttömäksi tekevä kastraatio tuomittiin Vanhan testamentin lakikokoelmassa: ”Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:1.)”[16]

Syntyvyyden suhteellinen lasku ennakoi ehkäisyn julkista hyväksymistä kristinuskoisessa Suomessa 1910-luvulta alkaen.

Suhtautuminen ehkäisyyn säilyi yleisesti kielteisenä kristityissä länsimaissa ja kristinuskon piirissä aina 1900-luvulle asti.[1][2].

Vielä 1916, kun perinteisesti uskonnollisen Yhdysvaltain ensimmäinen perhesuunnitteluklinikka avattiin, sen perustaja Margaret Sanger pidätettiin pian ”säädyttömyydestä”. Maan entinen presidentti Theodore Roosevelt lausui, että ”nainen joka välttää synnytystä on verrattavissa sotilaaseen joka heittää kiväärinsä ja pakenee taistelua.” Suhtautumistavassa tapahtui käänne 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Yhdysvalloissa Korkein oikeus päätti ehkäisyn kieltävien lakien olevan itsemääräämisoikeutta loukkaavia ja siten perustuslain vastaisia vuonna 1965.[17]

Katolinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisen kirkon virallisten kotisivujen mukaan lasten saamista voi painavista, rippi-isän kanssa käydyissä keskusteluissa todetuista, moraalisesti hyväksyttävistä syistä johtuen siirtää myöhemmäksi. Kotisivujen mukaan syyt voivat olla luonteeltaan fyysisiä, psyykkisiä tai materiaalisia, mutta yleensä ne ovat vain väliaikaisia. Katolisen kirkon kannan mukaan syntymien siirtämistä ei kuitenkaan koskaan saa toteuttaa muuten kuin luonnollisia perhesuunnittelumenetelmiä käyttäen. Luonnollisiksi perhesuunnittelumenetelmiksi katolisen kirkon virallisessa opetuksessa katsotaan sukupuolielämän ajoittaminen vain naisen kuukautiskierron hedelmättömien päivien ajalle. Samalla kirkko korostaa, että jos nainen hedelmällisten päivien välttelystä huolimatta tulisi raskaaksi, lasten syntymistä ei voi pitää minään tappiona, vaan suurena Jumalan lahjana.[18]

Paavi Paavali VI:n kiertokirjeen Humanae Vitaen mukaan suvunjatkamistapahtuman keskeyttäminen, naisen pysyvä tai väliaikainen hedelmättömäksi tekeminen sekä etenkin raskauden keskeyttäminen ovat hylättäviä syntyvyyden säännöstelymuotoja. Humanae Vitaessa ohjeistetaan seuraavasti:

»Jo aloitetun suvunjatkamistapahtuman suoranainen katkaiseminen ja ennen kaikkea varsinainen raskauden keskeyttäminen ovat hoidollisistakin syistä kokonaan hylättäviä lasten lukumäärän sääntelyn menetelmiä. – – Samoin on hylättävä, – – miehen ja naisen pysyvä tai väliaikainen hedelmättömäksi tekeminen. – – Hylättävä on myös jokainen toimenpide, joka joko ennen aviollista yhtymistä, sen aikana tai sen johtaessa luonnollisiin seurauksiinsa pyrkii estämään elämän syntymisen, joko siihen tavoitteena pyrkien tai sitä välikappaleena johonkin muuhun käyttäen.»
(Paavali VI vuonna 1968[4])

Humanae Vitaen mukaan kuitenkin sellaiset sairaudenhoitokeinot, joista voi seurata lisääntymiskyvyttömyys, ovat hyväksyttäviä. Samoin aviollisessa sukupuolielämässä on luvallista ajoittaa sukupuolielämä vain naisen kuukautiskierron hedelmättömien päivien ajalle.

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelija Esko Länsimiehen mukaan katolisen kirkon pysyttäytyminen kielteisessä ehkäisykannassa vuonna 1968 aiheutti ehkä suurimman vahingon, mikä ihmiskuntaa on kohdannut toisen maailmansodan jälkeen. Länsimies katsoo, että silloinen paavi teki kannanottonsa hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa ja vähemmistössä olevien konservatiivien ehdoilla.[19].

Käytännössä monet katolilaiset eivät noudata kirkon opetusta ehkäisyasiassa.[20]

Brasilialaisen Redesaude-naisjärjestö johtajan Telia Negrãon mukaan konservatiiviset ryhmät uhkaavat naisten lisääntymisterveydellisiä oikeuksia yrittämällä kieltää ehkäisypalvelut ja tekevät myös iskuja sairaaloihin. Järjestön mukaan ehkäisypalvelujen kieltäminen ja iskut sairaaloihin uhkaavat YK:n vuosituhattavoitteita. Redesauden mukaan Latinalaisessa Amerikassa vain kymmenesosalla teinitytöistä on uskonnollisista syistä, tiedon tai ehkäisyvälineiden puutteen vuoksi todellinen mahdollisuus käyttää ehkäisyä.[21]

Ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksipatriarkka Athenagoraan mukaan ortodoksinen kirkko pysähtyy makuuhuoneen ovelle. Suomen ortodoksikirkon entisen arkkipiispan, metropoliitta Johanneksen mukaan ortodoksikirkko torjuu abortin, mutta joitakin paikalliskirkkoja lukuun ottamatta hyväksyy nykyään ehkäisyn.[22]

Protestanttiset kirkot ja ryhmittymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anglikaaninen kirkko torjui ehkäisyn vielä vuonna 1908 Lambethin konferenssissa.[23]. Vuonna 1930 se hyväksyi ehkäisyn osittain ensimmäisenä kirkkona maailmassa Lambethin konferenssissa ja vuonna 1937 kokonaan.[24] Muut protestanttiset kirkot seurasivat perässä.

Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyi ehkäisyn vuonna 1952. Kannan mukaan ehkäisyvälineiden käyttöä voidaan tietyin edellytyksin puoltaa. Harkitessaan ehkäisyvälineiden käyttöä aviopuolisoiden on piispojen mukaan kannettava vastuu niin, että he kristillisen uskonsa pohjalta harkitsevat ratkaisunsa vaikuttimia ja seurauksia.[25]

Vanhoillislestadiolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoillislestadiolaisuudessa syntyvyyden säännöstelyyn on suhtauduttu perinteisesti kielteisesti. Liike katsoo kielteisen kantansa ehkäisyyn edustavan Raamatun kantaa ja jatkavan lähes 2000-vuotista kristillistä traditiota. Vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön SRK:n entinen puheenjohtaja Erkki Reinikainen kirjoitti syntyvyyden säännöstelystä näin:

»Uskovaisten elämään ei ole kuulunut millään aikakaudella syntyvyyden säännöstely. Tämä on ollut aikaisemmin myös kirkon kanta. - - SRK ei ole määrännyt käyttäytymisnormeja vanhoillislestadiolaisille aviopuolisoille. Ehkäisyn ja aborttien torjuminen nousee jokaisen kohdalla uskon perusteista omakohtaisena asiana.»
(Reinikainen, 1988[26])

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivi Alasuutari katsoo gradussaan, että vanhoillislestadiolaisilla on ehdoton ehkäisykielto, jota hän pitää ideologisena vastareaktiona 1960-luvun sukupuolimoraalin murrokselle. Tuolloin Väestöliitto kampanjoi voimakkaasti syntyvyyden säännöstelyn puolesta. Alasuutarin mukaan kiellolla turvattiin vanhoillislestadiolaisen liikkeen jatkuvuus ja suojattiin perinteisiä perherakenteita sitomalla nainen runsaalla synnyttämisellä perinteiselle paikalleen. Uskontososiologian dosentti Jouko Sihvon mukaan ehkäisy nousi liikkeessä polttavaksi aiheeksi, ja kaikkien ehkäisykeinojen katsottiin olevan vanhoillislestadiolaiselle sopimattomia, vaikka raskaus olisikin ollut äidille hengenvaarallinen.[27]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Provan, Charles D.: The Bible and Birth Control. Zimmer Printing, Monongahela, 1989. ISBN 99917-998-3-4. (englanniksi)
  2. a b Church History and Birth Control 17.4.2004. Valerie’s Living Books. Viitattu 15.3.2007. (englanniksi)
  3. Ehkäisykielto koettelee klassista käsitystä uskonnonvapaudesta. Helsingin Sanomat 19.2.2009. (vain tilaajille)
  4. a b Paavi Paavali VI:n kiertokirje Humanae vitae (syntyvyyden säätelystä) ”rakkauden akti, joka vaarantaa sen mahdollisuuden elämän jatkamiseen, jonka Jumala, kaiken Luoja, on siihen liittänyt erityisin laein, vastustaa sekä avioliiton säätäjän jumalallista suunnitelmaa että elämän alkuunpanijan tahtoa”
  5. Oikea ja väärä SRK:n vuosikokous. 2.7.2005. Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. ”Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois (1.sam.2:6, Job 10:12, Ps, 139:13-16). Ihmisellä ei ole niihin valtaa.”
  6. Tutkija: Monet ihmisoikeusrikkomukset sivutetaan uskonnon nimissä. Helsingin Sanomat. [vanhentunut linkki] ”Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Aimo Hautamäki kieltää, että mitään ehkäisykieltoa olisi edes olemassa. Hän toteaa, että kyse on omantunnon äänellä tehdystä henkilökohtaisesta päätöksestä.”
  7. Lapsirajoitus. Kielitoimiston sanakirja.
  8. The Father knows best. This Rock, tammikuu 1996. Global Catholic Network. (englanniksi)
  9. Jerome’s letter 22. ”Some go so far as to take potions, that they may insure barrenness, and thus murder human beings almost before their conception” (englanniksi)
  10. Lohi, Seppo: "Alustus: Minä uskon Jumalaan, Isään" 27.6.2009. Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. (Arkistolinkki)
  11. Onan’s Onus. ”Deliberately to withdraw from coitus in order that semen may fall on the ground is doubly monstrous” (englanniksi) (Vain tilaajille)
  12. Luther, Martti: Avioelämästä. Teoksessa Valitut teokset III, s. 198 ja 211. WSOY, 1959. ”Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää’, ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme”
  13. Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40, s. 332–333. (In primum librum Mose enarrationes, 1544.) Suomentanut Heikki Koskenniemi. Helsinki: Suomen Luther-säätiö, 2007. ISBN 978-952-5409-37-6.
  14. Onanin kuolema.
  15. Lankoussäädös.
  16. Kastraatiokielto.
  17. Weil, David: Economic Growth. Addison-Wesley, 2005. ISBN 0-201-68026-2. (englanniksi)
  18. Syntyvyyden säännöstely. Katolinen kirkko Suomessa.
  19. Paavi ja ehkäisy. Vapaa ajattelija.
  20. Contraception. BBC. (englanniksi) ”Many Catholics have decided to disobey church teaching in this part of their lives”
  21. Sipilä, Annamari: Kirkko uhkaa naisten saavutettuja oikeuksia Latinalaisessa Amerikassa. Helsingin Sanomat, 13.4.2008, nro 101, s. B3. (Vain tilaajille).
  22. Ortodoksikirkko hakee vastauksia perinteestä. Vantaan Lauri.
  23. Contraception. BBC. (englanniksi) ”the Conference - – calls upon all Christian people to discountenance the use of all artificial means of restriction as demoralising to character and hostile to national welfare”
  24. Contraception. BBC. (englanniksi) ”the Conference agrees that other methods may be used, provided that this is done in the light of Christian principles.”
  25. Hytönen, Maarit: Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset, s. 212. Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-893-X.
  26. Reinikainen, Erkki: Näin on uskottu. Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys, 1990.
  27. Alasuutari, Päivi: Kuuliaisuus koetuksella - Syntyvyyden säännöstelyn kielto vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Sosiologian pro gradu. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, 1992. tiivistelmä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]