Vanhoillislestadiolaisuus ja ehkäisy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vanhoillislestadiolaisuudessa syntyvyyden säännöstelyyn suhtaudutaan enimmäkseen kielteisesti.[1] Vanhoillislestadiolaisuus on Pohjois-Euroopan suurimman herätysliikkeen lestadiolaisuuden suurin suuntaus. Vanhoillislestadiolaisten raamatuntulkinnan mukaan lapsirajoitus, jolla nimellä ehkäisyä aiemmin kutsuttiin, on syntiä.[2] Ehkäisy torjutaan, koska sitä pidetään Jumalan luomistyöhön puuttumisena ja siten syntinä. Ehkäisyn käyttämättömyydestä luonnollisesti seuraa, että monet vanhoillislestadiolaisperheet ovat hyvin monilapsisia, jopa pitkälti yli kymmenlapsisia. Vanhoillislestadiolaisuuden kielteisestä suhtautumisesta ehkäisyyn on liikkeen ulkopuolella käytetty myös nimitystä ehkäisykielto.[3] Sen sijaan kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy tätä nimitystä. Liike on saanut kritiikkiä kielteisestä suhtautumisestaan ehkäisyyn.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lestadiolainen herätys puhkesi 1840-luvulla Ruotsin Lapissa yhteiskuntaan, jossa ehkäisyä pidettiin yleisesti syntinä.lähde? Herätyksen voimakkailla saarnoillaan aikaansaanut Lars Levi Laestadius rinnasti ehkäisyä käyttävät naiset Perkeleeseen, jota hän piti huorana. Laestadius katsoo, että huoran luontoon kuuluu, ettei hän halua äidiksi, vaan haluaa sukupuolielämästä vain seksuaalista nautintoa.[4]lähde? Laestadiuksella oli itsellään 15 lasta yhdessä vaimonsa Brita Katharinan kanssa.[5] Näin rajusta kielenkäytöstään Laestadius sai jo aikalaisiltaan arvostelua, muttei sinällään se, ettei Laestadius hyväksynyt ehkäisyä, ollut aikaan nähden poikkeuksellista. Useimmat tunnustukselliset kristityt pitivät ehkäisyä syntinä maailmansotien väliseen aikaan saakka.[6][7]

Ehkäisyn vielä vuonna 1908 torjunut anglikaanikirkko hyväksyi ensimmäisenä aiemmin ehkäisyn torjuneena kirkkona maailmassa ehkäisyn vuonna 1930.[8] Muutoksen tuulet puhalsivat myös luterilaisuudessa. Kirkkohistorioitsija, filosofian tohtori Seppo Lohi siteerasi kansantalouden professori Lauri af Heurliniä, joka 1945 julkaisemassaan kirjasessa Syntyvyyden säännöstely ja väestöpolitiikka kummasteli, miksi kirkonmiehet kaihtavat ottamasta kantaa syntyvyyden säännöstelyyn.[9]

Ehkäisy nousi vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön SRK:n puhujainkokouksessa keskustelun aiheeksi vuonna 1945[10]tarvitaan parempi lähde Alustajana oli kirkkoherra Kullervo Hulkko. Hulkon mukaan lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan.[9][11] Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykantaa tutkineen Päivi Alasuutarin mukaan vanhoillislestadiolaisten kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn pohjautuu vanhaan perinteeseen.[12]

Ehkäisyn aiemmin torjunut Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi ehkäisyn vuonna 1952.[13] Alasuutarin mukaan suomalainen yhteiskunta suhtautui yleisesti ehkäisyyn kielteisesti 1960-luvulle asti.[12] Suhtautuminen ehkäisyyn ei ollut vanhoillislestadiolaisuuden vuonna 1960 niin sanotun pappishajaannuksen julkinen syy, mutta se saattoi vaikuttaa omalta osaltaan taustalla. Tällöin yli puolet vanhoillislestadiolaisista papeista irtaantui SRK:n edustamasta vanhoillislestadiolaisen liikkeen pääuomasta elämänsanalaisuudeksi.

Vanhoillislestadiolaisten puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa keskusteltiin uudelleen ehkäisystä vuonna 1967. Alustajana toimi Lauri Taskila.[14][15] Vuoden 1945[10] kannanottoa noudatellen myös vuoden 1967 kannanotto oli ehkäisykielteinen. Sen mukaan lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan.[14]

Päätöstä tekemässä ei ollut yhtään vanhoillislestadiolaista naista. Naiset ovat olleet tässä eniten itseään koskevassa kysymyksessä hyvin hiljaa aina 2000-luvulle saakka. Vanhoillislestadiolaisten naisten käsityksiä ja kokemuksia äitiydestä ja kaikesta siihen liittyvästä on Alasuutarin varhaisen tutkimuksen jälkeen alettu laajemmin tutkia vasta aivan viime vuosina, ensimmäisinä tutkijat Merja Kutuniva (Lapin yliopisto), Meri-Anna Hintsala (Helsingin yliopisto) ja Kati Toivio (Itä-Suomen yliopisto). Tuloksista on paljastunut, että herätysliikkeen johtajina ja hengellisinä auktoriteetteina ovat aina toimineet miehet, jotka ovat ohjailleet sitä, mitä naisista ja naisen roolista on liikkeessä opetettu ja julkaistu.[16].

Vanhoillislestadiolaisten viikkojulkaisuun Päivämieheen on kaikkiaan kirjoitettu satoja artikkeleita, jotka käsittelevät tai sivuavat ehkäisyä.[12] Ehkäisyä käsittelevät kirjoitukset eivät muodostane siitä huolimatta kovin merkittävää osuutta Päivämiehen kirjoituksista. Ehkäisystä keskusteltiin vanhoillislestadiolaisuudessa erityisesti 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, jolloin myös Päivämiehessä oli paljon artikkeleita aiheesta.[17]

Vuonna 2013 julkinen keskustelu voimistui Pauliina Rauhalan esikoisromaanin Taivaslaulu herättämän kiinnostuksen myötä.[18].

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoillislestadiolaisten v. 2005 virallisen kannanoton mukaan Jumala on elämän ja kuoleman Herra ja elämän luominen on hänen käsissään.

»Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois (1.sam.2:6, Job 10:12, Ps, 139:13–16). Ihmisellä ei ole niihin valtaa. Tämä koskee myös eutanasiaa ja aborttia. Lääketieteen tehtävänä on ihmisyyttä kunnioittaen suojata elämää ja lievittää kärsimystä sekä edistää ja ylläpitää terveyttä.»
(Oikea ja väärä. SRK:n vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.)

[19]

SRK:n entisen puheenjohtajan Erkki Reinikaisen mukaan uskovaisten elämään ei ole kuulunut millään aikakaudella syntyvyyden säännöstely. Reinikaisen mukaan se on ollut aiemmin myös kirkon kanta. Reinikaisen mielestä SRK ei kuitenkaan ole määrännyt käyttäytymisnormeja vanhoillislestadiolaisille aviopuolisoille, vaan ehkäisyn ja aborttien torjuminen nousee jokaisen kohdalla uskon perusteista omakohtaisena asiana.[20]

SRK:n entisen pääsihteerin Aimo Hautamäen mukaan uskovaiset isät ja äidit ovat ymmärtäneet, että Raamatun opetukseen kuuluu luovuttamattomana arvona usko Jumalaan elämän ja kuoleman Herrana. Hautamäen mukaan lapset koetaan vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä Jumalan lahjoiksi, jotka tuovat elämään siunausta, iloa, sisältöä ja rikkautta. Hautamäen mielestä suurtenkin perheiden vanhemmat haluavat ottaa lapset vastaan, vaikka se saattaa merkitä jostakin luopumista. Hautamäki katsoo, että avioliittoon kuuluvan sukupuolielämän seurauksena Jumala antaa lapsia, jos niin hyväksi näkee. Hautamäen mukaan Jumala antaa joidenkin avioliittoon useita lapsia, toisiin muutamia, joihinkin ei yhtään. Hautamäen mielestä kysyy uskoa jättää lasten määrän säätely Jumalalle.[21]

SRK:n Muutoksen keskellä -kirjan mukaan aborttia pidetään murhana ja syntyvyyden säännöstelyyn suhtaudutaan torjuvasti.[22]

Tuorein SRK:n kannanotto ehkäisykysymykseen on vuodelta 2009: "Minä uskon Jumalaan, Isään".[23] SRK:n johtokunta julkisti kannanoton Oripään suviseurojen yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Kannanotto julkaistiin Päivämiehessä ja SRK:n nettisivulla. Kannanotto poistettiin nettisivulta helmikuussa 2011.

SRK:n kannanoton mukaan

» Avioliiton varsinaisena tehtävänä on suvun jatkaminen. Avioliiton välityksellä Jumala lahjoittaa lapset. Tätä luomistapahtumaa varten Jumala kutsuu työtovereikseen äidin ja isän, suo heille perheen ja kodin. ”Koti on yhteiskunnan voimanlähde” ja ”lapsirikkaat avioliitot” sen varmin tae. Yhdenkin lapsen ehkäisyssä otetaan jopa sukupolviin ulottuva ratkaisu omiin käsiin. [...]Tästä lasta arvostavasta ihmiskuvasta nousee itsestään selvänä lapsen oikeus elämään, olemassaoloon, vanhempiin, kotiin ja kasvatukseen, jotka kytkeytyvät saumattomasti avioliittoon. Ja tämä ei koske pelkästään jo hedelmöitynyttä munasolua, josta elämän katsotaan kohdussa alkavan. [...] voidaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielteisyys pelkistää seuraavaan: 1) Avioliitto on Jumalan luomisjärjestyksen mukaan miehen ja naisen välinen liitto, jonka varsinaisena tehtävänä on suvun jatkaminen. Tähän luomistapahtumaan Jumala kutsuu yhteistyökumppanikseen äidin ja isän. 2) Koska lapsi on Jumalan luomisteko, Herran lahja, ja lapsen arvo Jeesuksen mukaan ehdoton, uuden elämän syntyminen on alusta lähtien pyhä tapahtuma, johon ihminen ei saa puuttua. Tällainen uskonkäsitys rakentuu Jumalan oman sanan, kristikunnan vuosituhantisen Raamatun tulkinnan, Martti Lutherin käsityksen sekä lestadiolaiskristittyjen omien elämänkokemusten varaan.»
(Minä uskon Jumalaan, Isään. Alustus SRK:n tiedotustilaisuudessa Oripäässä lauantaina 27. kesäkuuta 2009.)

[23]

Salaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntaisuomalaisen mukaan ehkäisyä käyttävät lestadiolaisnaiset salaavat ehkäisyn suvultaan ja useimmiten turvautuvat siihen vasta sitten, kun ovat ajautuneet uupumukseen tai masennukseen. Koulutetuilla vanhoillislestadiolaisnaisilla syynä ehkäisyyn turvautumiselle on usein työn ja suurperheen yhdistämisen vaikeus.[24] Ääritapauksessa ehkäisyvastaisuus käytännössä voi kokonaan estää normaalin elämän elämisen vanhoillislestadiolaiselta naiselta. Entisen vanhoillislestadiolaissaarnaajan, nykyisen vanhoillislestadiolaisuuskriitikon Johannes Alarannan mukaan vanhoillislestadiolaisten perhekoot ovat pienentyneet etenkin Etelä-Suomessa[25].

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivi Alasuutari pitää vanhoillislestadiolaisten ehkäisykantaa ehdottomana ehkäisykieltona. Alasuutarin mukaan ehkäisyn torjuvan kannan säilyminen vanhoillislestadiolaisuudessa liittyy 1960-luvun yhteiskunnalliseen murrokseen. Asenne pohjautui Alasuutarin mukaan uskonnon tuomaan – Alasuutarin mielestä askeettiseen – sukupuolimoraaliin ja runsasta syntyvyyttä suosivaan väestöpolitiikkaan. Alasuutarin mukaan vanhoillislestadiolaisille ehkäisystä tuli tuolloin muuttuvan yhteiskunnan ja maaseudun autioitumisen symboli. Hänen loppupäätelmänsä mukaan kielteinen kanta ehkäisyyn on vanhoillislestadiolaisuuden konservatiivisen ideologian vastaisku ehkäisylle kielteisten merkitysten puolesta. Alasuutarin mukaan ehkäisyä pidettiin vanhoillislestadiolaisuudessa ennen jopa murhana. Hän katsoo, että vanhoillislestadiolaisten ehkäisyideologia on aate, jonka vuoksi ollaan tietoisesti valmiita kuolemaan. Alasuutarin mukaan nykyajan hyvinvointiyhteiskunnassa tämän kaltaiset aatteet ovat harvinaisia.[12] "Maassa ryhdyttiin väestöliiton toimesta propagoimaan ehkäisyn hyväksymisen puolesta. Tässä tilanteessa vanhoillislestadiolainen herätysliike reagoi konservatiivisesti, ja ryhtyy ideologiseen taisteluun vanhojen ehkäisylle kielteisten merkitysten puolesta."

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosaston ylilääkäri Markku Mustosen näkemyksen mukaan käytännössä voidaan katsoa, että vanhoillislestadiolaisilla on ehkäisykielto. Mustonen pitää kantaa ongelmallisena. Esimerkiksi keisarileikkauksia saatetaan joutua tekemään usein, jolloin riskit lisääntyvät. Keski-Pohjanmaalla on vaikeita tapauksia muutama vuodessa, tosin ei Mustonen oman 30 vuoden uransa aikana ole kuullut, että vanhoillislestadiolaisia monisynnyttäjiä olisi hänen alueellaan kuollut synnytyksiin.[26]

Oulun yliopistollisen sairaalan synnytysten, naistentautien ja äitiyshuollon erikoislääkäri Tytti Raudaskosken mukaan monisynnyttäjä-äitejä käy vuosittain lähellä kuolemaa, jolloin heidät voidaan pelastaa vain tehohoidolla.[27]

Alasuutarin mukaan terveille naisille runsaskaan lapsenteko ei ole fyysisesti vaarallista, mutta joidenkin sairauksien, kuten reuman ja diabeteksen, hoitaminen raskauden aikana on vaikeaa.[12] 1970-luvun lopulla uutisissa raportoitiin tapauksista, joissa lääkärit kertoivat ehdottaneensa naisille sterilisaatiota huonon terveyden vuoksi. Teologian tohtori, dosentti Ilkka Pyysiäisen käsityksen mukaan Rauhanyhdistys ei antanut tähän lupaa, jolloin raskaaksi tullut äiti kuoli.[28][29] Alasuutarin mukaan liikkeen piirissä on kuollut naisia, koska heidän terveytensä ei ole kestänyt usein toistuvia raskauksia ja synnytyksiä.[30]

Kirkkososiologian professori Jouko Sihvo pitää vanhoillislestadiolaisten ehkäisykantaa ehkäisykieltona. Hän katsoo, että ehkäisyn noustua polttavaksi aiheeksi sen kieltoa on perusteltu niin perusteellisesti, ettei mitään porsaanreikiä ole jäänyt. Sihvon mukaan ehkäisyä ei ole sallittu edes silloin, vaikka raskaus ja synnytys olisi lääketieteellisesti arvioitu äidille hengenvaaralliseksi.[31] Alasuutarin mukaan myös seksistä pidättäytyminen avioliitossa yhteisestä sopimuksesta on kielletty vuonna 1974.[32] Lisäksi äitejä on Alasuutarin mukaan kehotettu olemaan onnellisia, mitä Alasuutari pitää moralisointina.[33]

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros pitää vanhoillislestadiolaisten ehkäisykantaa ehkäisykieltona. Hänen mukaansa vanhoillislestadiolaisten yhteisöllinen ehkäisykanta loukkaa ihmisoikeuksia, koska Kouroksen mukaan on tärkeämpää puolustaa ihmisiä kuin uskonnonvapautta käsitteenä.[34][35] Kouroksen taustamuistiosta poiketen ihmisoikeusliiton hallitus ei kuitenkaan löytänyt perusteita laatia kannanottoa vanhoillislestadiolaisten ehkäisykannasta ihmisoikeuksien loukkauksena.[36]

Vanhoillislestadiolaisen kymmenen lapsen äidin, terveydenhoitaja Terttu Holmin mukaan liikkeen omissa julkaisuissa, kuten Päivämiehessä, olisi todettava avoimesti, että ehkäisy terveydellisistä syistä on sallittua. Holmi katsoo, että ehkäisyyn hoitokeinona turvautumisen ei tulisi johtaa herätysliikkeen ulkopuolelle sulkemiseen.[27]

Entinen vanhoillislestadiolainen Maria Saari väittää, että vanhoillislestadiolaisten ehkäisykanta syntyi 1960-luvulla. Saaren mielestä vanhoillislestadiolaisuudessa ei voi muodostaa kantaansa ehkäisyyn vapaasti. Hän katsoo, että jotkut vanhoillislestadiolaiset ovat kokeneet joutuneensa painostuksen alle vanhoillislestadiolaisten yhteisössä. Hänen mukaansa ehkäisyn välttämistä pidetään osoituksena oikeasta uskosta. Saari pitää vanhoillislestadiolaisten kantaa ehkäisykieltona, joka kuitenkin muotoillaan käänteisesti muotoon "haluamme ottaa kaikki lapset vastaan". Saaren mukaan moni vanhoillislestadiolainen sanoo, ettei kyse ole kiellosta. Saaren mielestä ehkäisystä keskusteleminen estetään leimaamalla se "uskossaan langenneiden" tai entisten vanhoillislestadiolaisten katkeruuden osoitukseksi. Saaren mukaan ongelmia nähdään vain yksittäisillä ihmisillä. Saaren mukaan monet vanhoillislestadiolaiset haluavat rajata ehkäisyn hyväksyvät yhteisön ulkopuolelle. Saaren mielestä pelko yhteisön ulkopuolelle joutumisesta voi olla niin voimakas, ettei yhteisön normeja uskalleta rikkoa.[37]

Entisen vanhoillislestadiolaisen, kuvataiteilija Heikki Räisäsen mukaan syntyvyyden säännöstelyn ekologinen näkökulma on torjuttu vanhoillislestadiolaisuudessa.[38]

Toimittaja Outi Salovaaran mukaan ne vanhoillislestadiolaiset naiset, jotka kärsivät liian monista raskauksista ja siitä, että eivät voi hallita omaa ruumistaan ja elämäänsä, eivät tule julkisuuteen. Kriittisesti asiasta puhuvat vain liikkeen entiset jäsenet tai nimettömät uskonahdistuksensa kanssa kipuilevat kirjoittajat verkon palstoilla. Hänen mukaansa selkeitä raamatullisia perusteita ehkäisykiellolle ei löydy, vaikka nimenomaan Raamattuun asiassa vedotaan. Ehkäisykieltoa ei hänen mielestään voi perustella fraasilla "lisääntykää ja täyttäkää maa", koska ihmiset ovat jo tunnollisesti tehneet sen ja syösseet kotiplaneettamme kestokyvyn äärirajoille.[39] Ekologisista syistä vanhoillislestadiolaisten torjuvaa asennetta ehkäisyyn on arvostellut myös ainakin Pentti Linkola.[40]lähde tarkemmin?

Vanhoillislestadiolaisten vastauksia kritiikkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aimo Hautamäen mukaan mitään varsinaista ehkäisykieltoa ei ole olemassa, vaan kyse on omantunnon äänellä tehdystä henkilökohtaisesta päätöksestä. Hänen mukaansa vanhoillislestadiolaisissa piireissä ei väitetä, että monilapsinen perhe olisi ainoa oikea perhemalli. Hänen mukaansa vanhoillislestadiolaisilla on sellainen usko, että Jumala joko antaa lapsen tai ei anna, ja tästä näkökulmasta ratkaisut tehdään.[41]

Vanhoillislestadiolaisen papin, entisen keskustan kansanedustajan Seppo Särkiniemen mukaan ehkäisyyn liittyy sellaisia omantunnon syitä, joihin liittyy oikeuksia ilman selityksiä ulkopuolisille.[42]

Vanhoillislestadiolaisen perheenäidin mukaan käsitys, jonka mukaan avioliitto on vain miehisten himojen tyydyttämisareena, ei perustu Raamattuun eikä edusta vanhoillislestadiolaisuuden arvoja. Hän katsoo Raamatun opastavan miehen ja naisen keskinäiseen kunnioittamiseen, joka koskee myös sukupuolielämää. Hänen mukaansa vanhoillislestadiolaiset naiset eivät ole tahdottomia olentoja, jotka olisivat alistavien miesten talutettavissa, vaan usko on myös naisille valinta.[43]

Oripään suviseurojen tiedotustilaisuudessa 27.6.2009 SRK vastasi moniin mediassa esiintyneisiin käsityksiin vanhoillislestadiolaisten ehkäisykannasta. Seppo Lohi torjui Maria Saaren Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä esittämän väitteen, jonka mukaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykanta olisi keksitty 1960-luvulla. Lohi lainaili alustuksessa runsaasti Kullervo Hulkon alustusta vuoden 1945 puhujainkokouksesta. Hulkon mukaan lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan. Lohen mukaan ongelmatilanteet on käsiteltävä tapauskohtaisesti. Hän siteerasi Hulkkoa, jonka mukaan äidin ja lapsen elämä ovat yhtä arvokkaita eikä kuoleman uhmaaminen ole oikein.[9]

SRK:n puheenjohtajan Olavi Voittosen mukaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen ydinväen keskuudessa ehkäisykantaa ei ole kyseenalaistettu, vaan keskustelua käydään liikkeen laiteilla. Voittosen mukaan vanhoillislestadiolaiset eivät halua ratkaisuissaan uhmata kuolemaa, mutta silloin näkökulmana on elämän suojeleminen ja syntyminen, ei ehkäisy.[44]

Kirkon suhtautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun hiippakunnan piispan Samuel Salmen mukaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykanta on ensisijaisesti herätysliikkeen sisäinen asia. Hänen mukaansa liikkeen perinteet antavat hyvät eväät keskustella asiasta vastuullisesti, rehellisesti ja avoimesti. Liikkeen ulkopuolelta ei ole kovin yksinkertaista ottaa kieltoon kantaa, koska kysymys on uskonnonvapauteen liittyvästä asiasta.[27]

Ihmisoikeusliiton otettua kantaa ehkäisykieltoon asia vietiin myös Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan (KION) käsiteltäväksi keväällä 2009. Neuvottelukunta käsitteli asian ja antoi siitä lausunnon arkkipiispalle. Arkkipiispa (silloin Jukka Paarma) ei tuonut asiaa piispainkokoukseen eikä muutoinkaan nostanut asiaa esille. Seuraava arkkipiispa Kari Mäkinen on samoin ollut vaiti KION:in lausunnosta. Kun asiaa kyseltiin kirkon Kirkko kuulolla -verkkokeskustelupalstalla, KION:in puheenjohtaja Ari Hukari tiedotti 11.1.2011 palstalla, että neuvottelukunta otti kantaa SRK:n ehkäisykieltoon vuonna 2009. Kannanottoa ei kuitenkaan julkistettu, koska KIONilla ”ei ole asemaa lausua julkisuuteen kirkon kantaa”. Hukari julkisti tässä yhteydessä KION:in lausunnon sisällön: Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus.[45] Tiedossa ei ole, ovatko arkkipiispa tai piispat yhdessä käsitelleet KION:nin lausuntoa. Julkisuudessa kirkon edustajat ovat vaienneet asiasta.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alasuutari, Päivi: Kuuliaisuus koetuksella. Sosiologian pro gradu. Tampereen yliopisto. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, 1992. tarvitaan parempi lähde

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Päivämies 2.8.1967, "Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous totesi yksimielisesti ja kristillisyyden aikaisemman kannan mukaisesti, että syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa ja ei sovi kristitylle."
  2. ↑ Mari Teinilä: Oikean opin haltijat. Kotimaa, 2007, s. 4–5.
  3. ↑ Ijäs, Johannes: Ihmisoikeusliitto selvittää "lestadiolaisten ehkäisykieltoa". Kotimaa, 16.1.2009. Artikkelin verkkoversio (php). Viitattu 16.1.2009.
  4. ↑ Tarkka lähde tulossa lähiaikoina. "Perkele on itse pohjatoin huora, siitä ei näin tule synnyttäjää, äitiä. Huoran turmeltuneiseen luontoon myös kuuluu, ettei hän halua saada lapsia, hän ei halua tulla äidiksi. Hän haluaa vain tyydyttää määrätöntä aistillisen nautinnon himoaan. Kun nyt perkele itse on lapseton, hän ei tunne vanhemman sydämen salaisuuksia."
  5. ↑ Lohi, Seppo: Sydämen kristillisyys, s. 109. =Oulu: Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys,, 2000.
  6. ↑ Provan, Charles D.: The Bible and Birth Control. Zimmer Printing, Monongahela, 1989. ISBN 99917-998-3-4.
  7. ↑ Church History and Birth Control 17.4.2004. Valerie's Living Books. Arkistoitu 16.5.2007. Viitattu 15.3.2007.
  8. ↑ Contraception. BBC. (englanniksi) "the Conference agrees that other methods may be used, provided that this is done in the light of Christian principles."
  9. ↑ a b c Lohi, Seppo: "Alustus: Minä uskon Jumalaan, Isään" 27.6.2009. SRK. Arkistoitu 14.7.2009. Viitattu 4.2.2010. (Archive.org)
  10. ↑ a b Oulun puhujainkokouksen 27.–28.11.1945 pikakirjoituspöytäkirja. SRK:n arkisto
  11. ↑ Palola, Ari-Pekka: Kahden kuoren suojassa. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historia 1, s. 407. Bookwell Oy, 2010.
  12. ↑ a b c d e Alasuutari, Tiivistelmä
  13. ↑ Hytönen, Maarit: Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset, sivu 212. {{{Julkaisija}}}, 2003, ISBN 951-625-893-X.
  14. ↑ a b Palola 2006, s. 119
  15. ↑ Tiedotustilaisuus[vanhentunut linkki], Sivuseurat 27.6.2009
  16. ↑ Toivio, Kati: Päivämiehen nainen. Vanhoillislestadiolainen naiskuva Päivämiehessä 1954–1978. Kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, 2008.
  17. ↑ Alasuutari, 48
  18. ↑ Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu. Gummerus, 2013.
  19. ↑ Oikea ja väärä
  20. ↑ Reinikainen, Erkki: Näin on uskottu. Gummerus Kirjapaino Oy, 1990.
  21. ↑ Hautamäki, Aimo: Usko Jumalan Luojana. Päivämies, 28.1.2009, 55.. vsk, nro 5, s. 2. Rovaniemi: Lapin Kansa Oy.
  22. ↑ Muutoksen keskellä, s. 46–47
  23. ↑ a b Minä uskon Jumalaan, Isään Omat Polut -blogi. 15.07.2009.
  24. ↑ Sunnuntaisuomalainen: Lestadiolaiset käyttävät salaa ehkäisyä Yle, Uutiset. 13.11.2011. Viitattu 14.11.2011.
  25. ↑ https://www.youtube.com/watch?v=hHTEfZuJsOY
  26. ↑ Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto koetaan ongelmaksi Keskipohjanmaa. 23.9.2009. Viitattu 23.1.2009.
  27. ↑ a b c Vakaumus voi viedä kuoleman porteille. Kotimaa, 28.1.2009, nro 4, s. 4–5.
  28. ↑ Lestadiolaisuus työllistää mielenterveystyöntekijät. Helsingin Sanomat, 11.11.1979, nro 304, s. 6.
  29. ↑ Pyysiäinen, Ilkka: Synti; ajatuksin sanoin ja töin, s. 105, ISBN 951-0-30141-8, "Lääkärit tiesivät myös tapauksia, joissa toistakymmentä lasta synnyttäneille naisille oli ehdotettu sterilisaatiota huonon terveyden vuoksi. Rauhanyhdistyksen miehet eivät antaneet lupaa, ja jälleen kerran raskaaksi tullut nainen kuoli." Helsingin Sanomat 11.11.1979
  30. ↑ Alasuutari, s. 1 "Liikkeen piirissä kuolee edelleen naisia, koska heidän terveytensä ei kestä jatkuvia raskauksia ja synnytyksiä."
  31. ↑ Alasuutari, Lausunto
  32. ↑ Alasuutari, s. 61, Päivämies 23.10.1974
  33. ↑ Alasuutari, s. 62, Päivämies 22.10.1975
  34. ↑ Uskonnonvapaus ei ole yksinäinen saareke "ehkäisykielto yhteisöllisenä normina, jonka rikkomisesta seuraa sosiaalinen ja hengellinen rangaistus, on ongelma ainakin osalle lestadio-laisista – ja siten ihmisoikeuksille. Käsitteiden puolustamista tärkeämpää kun on aina ihmisten puo-lustaminen."
  35. ↑ Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia
  36. ↑ Ajankohtaista — Ihmisoikeusliitto web.archive.org. 12.3.2009. Arkistoitu 12.3.2009. Viitattu 18.5.2021.
  37. ↑ Saari, Maria: "Ehkäisy on jokaisen vanhoillislestadiolaisen oikeus" (sis. mielipidekirjoituksen joka julkaistu Helsingin Sanomat 5.4.2009 s. D6) blogi.
  38. ↑ Heikki Räisänen: Lens Politica "Olen kasvanut Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, jossa syntyvyyden säännöstelyn ekologinen näkökulma on torjuttu. Omalle sukupolvelleni väestönkasvun ongelmat ovat itsestään selvyyksiä." Blogikirjoitus
  39. ↑ Salovaara, Outi: Ehkäisykielto, kätevää vallankäyttöä Etelä-Saimaa. 14.4.2009. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 11.9.2010.
  40. ↑ Linkola, Pentti: Voisiko elämä voittaa ja millä ehdoilla, kirjoitus valoa pilkottaa väestöräjähdyksessä
  41. ↑ Tutkija: Monet ihmisoikeusrikkomukset sivutetaan uskonnon nimissä Helsingin Sanomat. 22.1.2009. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 15.2.2010.
  42. ↑ Särkiniemi, Seppo: "On annettava tilaa myös uskonnolle". Helsingin Sanomat, 5.4.2009, nro 94, s. D6. "...tilaa on annettava myös sille keskustelulle, jossa asioita tarkastellaan uskon perusteiden valossa. Niihin liittyvä kipu ei kieltämällä poistu."
  43. ↑ Vanhoillislestadiolainen avioliitto perustuu kunnioittamiseen. Kotimaa, 19.2.2009, nro 7, s. 8.
  44. ↑ Mikkola, Pekka: "Tunnen kyllä elämän rosot" Kaleva.fi. 22.3.2009. Viitattu 12.9.2020.
  45. ↑ KION:n vastaus Kirkko kuulolla. 11.1.2011. [vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kati Toivio: Ehkäisykielto: omantunnon asia vai ihmisoikeuskysymys? Teoksessa Tuoreet oksat viinipuussa: vanhoillislestadiolaisuus peilissä. Toim. Mauri Kinnunen ja Meri-Anna Hintsala. Helsinki: Kirjapaja, 2013, s. 124 – 144.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vanhoillislestadiolaisuus_ja_ehkäisy&oldid=22144113”