Syntyvyyden säännöstely

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee aihetta yhteiskunnan näkökulmasta. Perhesuunnittelu käsittelee yksilön näkökulmaa.

Syntyvyyden säännöstelyllä tarkoitetaan väestötason toimia, joilla pyritään pitämään syntyvyys suhteessa kuolleisuuteen. esimerkiksi vaikuttamalla kansalaisten perhesuunnitteluun.

Globaalilla tasolla syntyvyyden säännöstelystä puhutaan usein ratkaisuna maailman väkiluvun rajoittamiseen luonnonvarojen riittämisen takia.[1][2]

Alhainen syntyvyys johtaa siihen, että työikäisten osuus väestöstä pienenee joidenkin vuosikymmenien kuluttua.[3]

Syntyvyyden säännöstelyn historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malthusin väestöteoria

Pastori Thomas Malthus esitti 1798 julkaisussaan An Essay on the Principle of Population ihmisten lisääntyvän aina materiaalisen sietokykynsä rajoille, ja siten äärimmäiseen köyhyyteen, jollei ”sukupuolten välistä intohimoa” pystytä hillitsemään. Malthusin teoria vaikutti pätevän sangen hyvin ihmispopulaation kokoon ja elintasoon pitkälle 1800-luvulle, mutta 1800-luvun lopulta lähtien, alkaen Länsi-Euroopasta ja leviten sieltä myöhemmin kehittyneille alueille, talouskasvu kiihtyi ennennäkemättömäksi samalla kun väestönkasvu alkoi pienetä.[4]

Ennen Malthusia korkeaa syntyvyyttä oli pidetty myönteisenä seikkana. Malthusin innoittamina 1800-luvun loppupuolella syntyi teorioita väestön määrän sääntelemisestä, jotka ovat rasistisia ja totalitaristisia.[2]

Maapallon väkiluvun nopea kasvu liittyy enemmän kuolleisuuden pienenemiseen kuin syntyvyyden muutoksiin. Kehitysmaiden kokonaishedelmällisyysluku laski 1960-luvulta 1900-luvulle yli kuudesta alle neljään. Suuri osa eri maiden ja maanosien välisestä syntyvyyden eroista selittyy eroilla ehkäisymenetelmien käytössä.[1]

Syntyvyyden säännöstelyn alueelliset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkasvu on kehitysmaiden osalta saatu hallintaan kohtuullisen hyvin Itä-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, kun taas AIDS:ista ja äärimmäisestä köyhyydestä erityisesti kärsivän Afrikan syntyvyyden säännöstely on ongelma. Terveydenhuollon resurssit ovat menneet AIDSin hoitoon eivätkä perhesuunnittelun edistämiseen.[2]

Kiina noudatti yhden lapsen politiikkana tunnettua ohjelmaa vuodesta 1978 vuoteen 2015. Sen jälkeen sallittiin toinen lapsi, ja vuoden 2020 väestönlaskennan osoittaessa syntyvyyden nopeaa pienenemistä, sallittiin perheisiin myös kolmas lapsi.[5]

Eräiden uskonnollisten piirien, kuten vanhoillislestadiolaisten suhtautuminen syntyvyyden säännöstelyyn on jyrkän kielteinen.[6] Katolinen kirkko ei hyväksy raskauden ehkäisyä muuten kuin pidättäytymällä tai niin sanottujen varmojen päivien avulla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]