Syntyvyyden säännöstely
Syntyvyyden säännöstelyllä tarkoitetaan väestötason toimia, joilla pyritään pitämään syntyvyys suhteessa kuolleisuuteen.
Globaalilla tasolla syntyvyyden säännöstelystä puhutaan usein ratkaisuna maailman väkiluvun rajoittamiseen luonnonvarojen riittämisen takia.[1][2] Syntyvyyden säännöstelyn motiivina voi olla myös ilmastonmuutoksen hillitseminen. Lisäksi syntyvyyden säännöstelyyn voi liittyä biosentristinen näkemys, että ihmisen haitallisia vaikutuksia muuhun luontoon tulisi vähentää, koska ihminen on vain yksi laji muiden joukossa.[3]
Alhainen syntyvyys johtaa siihen, että työikäisten osuus väestöstä pienenee joidenkin vuosikymmenien kuluttua.[4]
Syntyvyyden säännöstelyn historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Malthusin väestöteoria
Pastori Thomas Malthus esitti 1798 julkaisussaan An Essay on the Principle of Population ihmisten lisääntyvän aina materiaalisen sietokykynsä rajoille, ja siten äärimmäiseen köyhyyteen, jollei ”sukupuolten välistä intohimoa” pystytä hillitsemään. Malthusin teoria vaikutti pätevän sangen hyvin ihmispopulaation kokoon ja elintasoon pitkälle 1800-luvulle, mutta 1800-luvun lopulta lähtien, alkaen Länsi-Euroopasta ja leviten sieltä myöhemmin kehittyneille alueille, talouskasvu kiihtyi ennennäkemättömäksi samalla kun väestönkasvu alkoi pienetä.[5]
Ennen Malthusia korkeaa syntyvyyttä oli pidetty myönteisenä seikkana. Malthusin innoittamina 1800-luvun loppupuolella syntyi teorioita väestön määrän sääntelemisestä, jotka ovat rasistisia ja totalitaristisia.[2]
Vuonna 1968 yhdysvaltalainen biologi Paul Ehrlich julkaisi kirjan The Population Bomb, jossa hän ennusti liikakansoittumisen johtavan nälänhätiin ja ympäristökatastrofiin, ja hän vaati tiukkoja toimenpiteitä väestönkasvun rajoittamiseksi.[6] Ehrlichin mukaan rajoittamaton väestön lisääntyminen on ihmisoikeusrikkomus, johon valtioiden tulisi puuttua, koska väestönkasvun haittavaikutukset uhkaavat muiden ihmisten oikeutta elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun.[7]
Maapallon väkiluvun nopea kasvu liittyy enemmän kuolleisuuden pienenemiseen kuin syntyvyyden muutoksiin. Kehitysmaiden kokonaishedelmällisyysluku laski 1960-luvulta 1900-luvulle yli kuudesta alle neljään. Suuri osa eri maiden ja maanosien välisestä syntyvyyden eroista selittyy eroilla ehkäisymenetelmien käytössä.[1]
Syntyvyyden säännöstelyn alueelliset erot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väestönkasvu on kehitysmaiden osalta saatu hallintaan kohtuullisen hyvin Itä-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, kun taas AIDSista ja äärimmäisestä köyhyydestä erityisesti kärsivän Afrikan syntyvyyden säännöstely on ongelma. Terveydenhuollon resurssit ovat menneet AIDSin hoitoon eivätkä perhesuunnittelun edistämiseen.[2]
Intia otti käyttöön perhesuunnitteluohjelman vuonna 1952, jolla pyrittiin vaikuttamaan väestönkasvuun. Joissain Intian osavaltioissa on tai on ollut käytössä kahden lapsen politiikka.[8]
Kiina noudatti yhden lapsen politiikkana tunnettua ohjelmaa vuodesta 1978 vuoteen 2015. Sen jälkeen sallittiin toinen lapsi, ja vuoden 2020 väestönlaskennan osoittaessa syntyvyyden nopeaa pienenemistä, sallittiin perheisiin myös kolmas lapsi.[9]
Eräiden uskonnollisten piirien, kuten vanhoillislestadiolaisten suhtautuminen syntyvyyden säännöstelyyn on jyrkän kielteinen.[10] Katolinen kirkko ei hyväksy raskauden ehkäisyä muuten kuin pidättäytymällä tai niin sanottujen varmojen päivien avulla.[1]
Keinot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syntyvyyden säännöstelyyn on käytetty tai siihen on ehdotettu erilaisia keinoja.
- Lapsivero (perhesuunnittelumaksu) — Valtio perii (lapsikiintiön yli) syntyvistä lapsista maksun, joka perustuu esimerkiksi perheen vuosituloihin ja/tai perheen kokoon.[11][12] Malli on ollut käytössä Kiinan yhden lapsen politiikassa.
- Lapsettomuuslisä tai lapsettomuusvähennys — Lapsettomuuslisä tai -vähennys on ehdotettu tulonsiirto, jossa valtio tukee rahallisesti lapsettomuutta. Ehdotusta on perusteltu sillä, että tällä hetkellä ihmisillä ei ole tarpeeksi kannustimia vähentää lasten hankintaa, joka muodostaa merkittävän hiilijalanjäljen, minkä vuoksi valtioiden tulisi ottaa käyttöön voimakkaampia keinoja kestävän ilmastopolitiikan toteuttamiseksi.[13][11][14] Ehdotukseen voi myös sisältyä tasa-arvoon liittyvä näkemys, että lapsettomilla tulisi olla yhdenvertaisuuden vuoksi samat rahalliset etuudet kuin lapsiperheellisillä, koska lapsen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen on henkilökohtainen valinta.[15]
- Kannustimet ehkäisyyn — Valtio tukee ehkäisyvälineiden saatavuutta ja tarjoaa rahallisia kannustimia esimerkiksi sterilisaation hankkimiseksi.[14]
- Vanhemmuuden luvanvaraisuus — Valtio asettaa vanhemmuudelle kriteerit, kuten tällä hetkellä adoptiovanhemmilta vaaditaan.
- Kansalaisyhteiskunnan vaikuttaminen — Vapaaehtoistoiminta, joka kannustaa pysymään lapsettomana.[16][17]
Kansalaisvaikuttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syntyvyyden sääntelyn puolestapuhujina toimii erilaisia järjestöjä.
- Population Matters. Kotipaikka Iso-Britannia. Perustettu 1991.[18]
- Population Connection. Kotipaikka Yhdysvallat. Perustettu 1968 nimellä Zero Population Growth.[19]
- The BirthStrike Movement.[20]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Mikko Niemi: Suunniteltuun suvunjatkamiseen Duodecim. 1997. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ a b c Yksi asia on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta silti siitä ei halua puhua kukaan – Miksi väestönkasvusta tuli ilmastokeskustelun tabu? Yle. 2019. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ Götmark, Frank; ym.: Aging Human Populations: Good for Us, Good for the Earth Trends in Ecology & Evolution. Marraskuu 2018. ScienceDirect. Viitattu 26.4.2025.
- ↑ Syntyvyys ei ole Suomessa ikärakenteen kannalta riittävällä tasolla Tilastokeskus. 30.9.2021. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ David Weil: Economic Growth (Arkistoitu – Internet Archive). Addison-Wesley, 2005. ISBN 0-201-68026-2
- ↑ Tierney, John: Betting on the Planet New York Times. 2.12.1990. Viitattu 5.5.2025.
- ↑ Ehrlich, Paul: Should There Be A Right To Have As Many Kids As You Want? 14.6.2016. Millennium Alliance for Humanity and Biosphere, Stanford University. Viitattu 5.5.2025.
- ↑ Two-child policy in Indian states Indian Express. 23.10.2019. Viitattu 5.5.2025.
- ↑ China allows three children in major policy shift BBC. 31.5.2021. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ Lestadiolaiset pitävät Pohjois-Pohjanmaan väkiluvun kasvussa MTV Uutiset. 2002. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ a b Ludden, Jennifer: Should We Be Having Kids In The Age Of Climate Change? NPR. 18.8.2016. Viitattu 25.4.2025.
- ↑ DavidCowhig: Sichuan social fostering fee schedule Wikimedia Commons. 1.1.2017. Viitattu 26.4.2025.
- ↑ Lepistö, Matti: Professori HS:lle: Valtio voisi palkita lapsettomia Verkkouutiset. 16.3.2019. Viitattu 26.4.2025.
- ↑ a b Hickey, Colin; ym.: Population Engineering and the Fight against Climate Change. Social Theory and Practice, Lokakuu 2016, 42. vsk, nro 4, s. 845-870. Florida State University Department of Philosophy.
- ↑ Knott, Kylie: Hey, Mr Taxman, why do I pay more to be childless and single? PostMag. 24.3.2017. Viitattu 26.4.2025.
- ↑ Brown, Mark B.: Birth Strikes, Climate Responsibility, and Hannah Arendt 30.4.2024. Cambridge University Press. Viitattu 26.4.2025.
- ↑ Hunt, Elle: BirthStrikers: meet the women who refuse to have children until climate change ends The Guardian. 12.3.2019. Viitattu 26.4.2025.
- ↑ Governance Population Matters. Viitattu 23.4.2025.
- ↑ Our Mission and Goals Population Connection. Viitattu 23.4.2025.
- ↑ About. What is the BirthStrike Movement? The Birthstrike Movement. Viitattu 26.4.2025.
