Kristinusko Italiassa

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko maittain
Afrikka Algeria Angola Benin Botswana Burkina Faso Burundi Djibouti Egypti Eritrea Etelä-Afrikka Etelä-Sudan Etiopia Gabon Gambia Ghana Guinea Guinea-Bissau Kamerun Kap Verde Kenia Keski-Afrikan tasavalta Komorit Kongon demokraattinen tasavalta Kongon tasavalta Lesotho Liberia Libya Madagaskar Malawi Mali Marokko Mauritania Mauritius Mosambik Namibia Niger Nigeria Norsunluurannikko Päiväntasaajan Guinea Ruanda Sambia São Tomé ja Principe Senegal Seychellit Sierra Leone Somalia Sudan Swazimaa Tansania Togo Tšad Tunisia Uganda Zimbabwe
Aasia Afganistan Azerbaidžan Bangladesh Bhutan Brunei Etelä-Korea Filippiinit Indonesia Intia Itä-Timor Japani Kambodža Kazakstan Kiina Hongkong Kirgisia Laos Malediivit Malesia Mongolia Myanmar Nepal Pakistan Pohjois-Korea Singapore Sri Lanka Tadžikistan Taiwan Thaimaa Turkmenistan Uzbekistan Vietnam
Etelä-Amerikka Argentiina Bolivia Brasilia Chile Ecuador Guyana Kolumbia Paraguay Peru Suriname Uruguay Venezuela
Eurooppa Alankomaat Albania Andorra Armenia Belgia Bosnia ja Hertsegovina Bulgaria Espanja Georgia Irlanti Italia Itävalta Kreikka Kroatia Latvia Liechtenstein Liettua Luxemburg Malta Moldova Monaco Montenegro Pohjois-Makedonia Pohjoismaat Islanti Norja Ruotsi Suomi Tanska Portugali Puola Ranska Romania Saksa San Marino Serbia Slovakia Slovenia Sveitsi Tšekki Ukraina Unkari Valko-Venäjä Vatikaani Venäjä Viro Yhdistynyt kuningaskunta
Lähi-Itä Arabiemiirikunnat Bahrain Irak Iran Israel Jemen Jordania Kuwait Kypros Libanon Oman Qatar Saudi-Arabia Syyria Turkki
Pohjois-Amerikka Antigua ja Barbuda Bahama Barbados Belize Costa Rica Dominica Dominikaaninen tasavalta El Salvador Grenada Guatemala Haiti Jamaika Kanada Kuuba Meksiko Nicaragua Panama Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Trinidad ja Tobago Yhdysvallat
Oseania Australia Fidži Kiribati Marshallinsaaret Mikronesia Nauru Palau Papua Uusi-Guinea Salomonsaaret Samoa Tonga Tuvalu Uusi-Seelanti Vanuatu Itsehallintoalueet Amerikan Samoa Cookinsaaret Niue Ranskan Polynesia Uusi-Kaledonia

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Italiassa. Italian väestöstä valtaosa, eli 80,8 prosenttia tunnustaa kristinuskoa. Heistä valtaosa kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon. Italiassa toimii myös pieniä protestanttisia ja Jehovan todistajien ryhmiä.

Historia

Apostolinen ja varhaiskristillinen aika

Italia oli Rooman valtakunnan ja varhaisen Rooman kirkon keskeinen maa. Apostoli Paavalin neljäs lähetysmatka suuntautui Roomaan. Roomassa toimi kristillinen seurakunta ensimmäisen ja toisen vuosisadan aikana. Ensimmäisellä vuosisadalla toimi myös Pozzuolin seurakunta ja toisella vuosisadalla syntyivät seurakunnat Kymeen ja Napoliin. Apostolit Pietari ja Paavali kohtasivat kuolemansa Roomassa vuoden 67 suurten vainojen aikan, jotka Nero pani toimeen kaupungin palon jälkeen.

Myöhempi kehitys

500-luvulta lähtien barbaarien hyökkäykset johtivat useiden valtioiden perustamiseen. Keskiajalla Italiassa syntyi useita kaupunkivaltioita, joka vahvisti Italian asemaa välimeren alueella. Italiasta tuli kansallisvaltio vuonna 1861. Italian kulttuuriin, yhteiskuntaan ja poliittiseen elämään on suuresti vaikuttanut katolinen kirkko. Katolinen kirkko oli Italian valtionkirkko vuoteen 1984 asti.

Valdolaisten pieni uskonpuhdistusta edeltävä kirkko on toiminut Italian pohjoisosissa 1200-luvulta lähtien. Kirkko on säilynyt ankarista vainoista huolimatta. Muita protestanttisia kirkkoja perustettiin 1800-luvulla. 1900-luvulla Italiaan syntyi useita suuria helluntaikirkkoja. Vastapainoksi katoliseen kirkkoon kehittyi karismaattinen liike. Maahanmuuton myötä Italiaan on syntynyt useita afrikkalais- ja aasialaisperäisiä kristittyjä siirtolaisyhteisöjä.

Lähteet

• Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.