Kristinusko Etelä-Afrikassa
Osa artikkelisarjaa |
Kristinusko maittain |
---|
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Etelä-Afrikassa. Kristinusko on Etelä-Afrikan suurin uskonto. Kristittyihin kirkkoihin kuuluu 86 prosenttia väestöstä.[1] Etelä-Afrikassa on monia alkuperäiskansojen kirkkoja, joista suurin on Siionin kristillinen kirkko, jossa on kahdeksan miljoonaa jäsentä. Myös evankeliset ja helluntaiseurakunnat toimivat aktiivisesti.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Afrikka on ollut vuodesta 1652 lähtien hollantilaisten siirtomaa.[2] Etelä-Afrikan väestö koostui alkuperäisväestön lisäksi hollantilaisista buureista että pienestä englantilaisesta väestöstä. Hollantilaiset olivat reformoituja.
Keväällä 1860 Etelä-Afrikkaan levisi uutiset Yhdysvaltain ja Englannin herätyksistä, jotka innostivat eteläafrikkalaisia rukouskampanjoihin. Rukousten myötä reformoiduissa kirkoissa syntyi herätysliikehdintää. Uuden sysäyksen sille antoi liikehdintä Andrew Murrayn kirkossa Worcesterissä. Worcesterin seurakunnan rukousherätyksen yhteydessä ainakin 7 000 henkilöä tuli uskoon. Joukossa oli myös khoi- ja bantuheimojen jäseniä.[3]
Buurit hävisivät alueen hallinnon vuonna 1902. Vuonna 1948 buurit tulivat valtaan Etelä-Afrikassa ja tuolloin otettiin käyttöön apartheid-hallinto. Useat Etelä-Afrikan kirkot tuomitsivat apartheidin, muun muassa arkkipiispa Desmond Tutun ja Alan Boesakin johdolla. Keskeisiä asiakirjoja olivat Belharin tunnustus, Kairos-dokumentti sekä Etelä-Afrikan evankelinen todistaja.[2]
Kirkkojenväliset järjestöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkkojen neuvoston nykyisiin jäseniin kuuluvat katolinen kirkko, helluntailainen Apostolic Faith Mission ja Hollannin reformoitu kirkko. Etelä-Afrikassa toimii myös evankelinen allianssi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Countries: Sierra Leone Central Intelligence Agency: World Factbook. Viitattu 11.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Maat: Etelä-Afrikka World Council of Churches. Viitattu 11.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 171. Ristin voitto, 1979. ISBN 9516055427