Reinikainen
| Reinikainen | |
|---|---|
 Alkutunnuskuva jaksosta ”No onkos tullut kesä”. |
|
| Tyyli | tilannekomedia |
| Kestoaika | yht. 447 min; n. 30 min / jakso |
| Luoja(t) |
Neil Hardwick Jussi Tuominen |
| Pääosissa |
Tenho Saurén Pentti Kultala Mauri Kuosmanen Seppo Maijala |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Verkko | Yle TV2 |
| Esitetty |
29. toukokuuta 1982 – 1. toukokuuta 1983 |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) | Jouni Tuokkola |
| Käsikirjoittaja(t) |
Neil Hardwick Jussi Tuominen |
| Säveltäjä(t) | Risto Hiltunen |
| Kuvaaja(t) | Kauno Peltola |
| Tuotantoyhtiö(t) | Yleisradio |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Reinikainen on suomalainen televisiokomediasarja, jota esitettiin Yle TV2 -kanavalla vuosina 1982–1983. Sarjan loivat Neil Hardwick ja Jussi Tuominen, ja se on spin-off sarjasta Tankki täyteen. Reinikainen voitti vuonna 1982 Venlan ja Telviksen muun muassa hauskimpana suomalaisena televisio-ohjelmana.
Sarjan päähenkilö Artturi Sakari Reinikainen on joviaali poliisikonstaapeli, joka ratkaisee ongelmalliset tilanteet pamputtamisen sijasta puhumalla.[1] Sarjan tapahtumapaikkana on Tampere lähiympäristöineen.[2]
Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päähenkilöä Artturi Sakari Reinikaista sarjassa näytteli Tenho Saurén. Sarjan muita vakiohahmoja olivat pessimistinen ja avioliitossaan onneton vanhempi konstaapeli Hautamäki (Pentti Kultala), hiukan hidaspuheinen, suomenruotsalainen konstaapeli Ek (Mauri Kuosmanen), nyreä ja vakavamielinen konstaapeli Jänkälä (Seppo Maijala), poliisiaseman lauleskeleva naistenmies konstaapeli Kataja (Antti Seppä), työtaidottomuuttaan peittelevä ylikomisario Rautakallio (Esko Roine) sekä sosiaalityöntekijä Aili Hinkka (Tuija Vuolle). Muita hahmoja ovat sarjan ensimmäisessä jaksossa Hämeenperään muuttava epäonninen konstaapeli Mäyränen (Kalevi Honkanen) ja Reinikaisen topakka äiti Lempi (Hellin Auvinen-Salmi). Sarjan henkilögalleriaan kuuluu myös itseään esittänyt kreikkalaisravintoloitsija Emmanuel G. Limnios, jolle Reinikainen on antanut kutsumanimen ”Parakalo” (suomeksi ”olkaa hyvä”). Limnioksen omistama kreikkalainen ravintola Antika toimi sarjassa Reinikaisen kantapaikkana. Sarjan käsikirjoittivat Neil Hardwick (joka myös esitti viimeisessä jaksossa epäonnista itsensäpaljastajaa) ja Jussi Tuominen. Sen ohjasivat Neil Hardwick ja Jouni Tuokkola. Parhaimmillaan sarja sai 2,4 miljoonaa katsojaa (jakso 4).[3]
Jussi Tuomisen mukaan Reinikainen-sarjan sovittu aloitus oli vähällä estyä. Tenho Saurén oli keväällä 1982 allekirjoittanut Keskon kanssa sopimuksen esiintymisestä K-kaupan televisiomainoksissa, joiden esittämisen oli tarkoitus alkaa toukokuun lopulla 1982. Neuvottelujen tuloksena mainoskampanjan aloitusta lykättiin muutamalla viikolla ja Reinikainen-sarjan avausjakso päästiin esittämään alkuperäisen suunnitelman mukaan.[2]
Suosion huipulla Tenho Saurénia pyydettiin eri tilaisuuksiin esiintymään Reinikaisena. Muiden muassa erilaisia avajaisia ja kauppojen asiakastilaisuuksia riitti Saurénille vielä moniksi vuosiksi televisiosarjan päätyttyä.[2] 1980-luvun aikana julkaistiin myös useita Saurénin puhumia huumoripitoisia äänikasetteja, mutta Yle kielsi tekijänoikeuksiin vedoten Reinikainen-nimen käyttämisen. Hänen piti esiintyä kaseteilla omalla nimellään.[4] Kasetteja myytiin lähinnä huoltoasemilla.[2]
Neil Hardwick on kertonut saamastaan palautteesta, jonka mukaan Reinikainen-sarja toi Suomen poliisikunnalle paljon myönteistä julkisuutta. Reinikaisen hahmoa ehdotettiin jopa vuoden poliisiksi. Tampereen poliisimestari ilmoitti kuitenkin, ettei tunnustusta voinut antaa kuvitteelliselle henkilölle. Vuonna 2015 vuoden poliisi -tunnustus myönnettiin Itä-Suomen poliisilaitoksella työskennelleelle ylikonstaapeli Toni Reinikaiselle, joka sanoi kiitoskirjeessään Neil Hardwickille ja Jussi Tuomiselle näiden auttaneen häntä suhtautumaan asioihin samalla tavoin kuin ”kaimansa”.[5]
Reinikaisen esikuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan toinen käsikirjoittaja Jussi Tuominen on kertonut, että Reinikaisen hahmo rakennettiin useista eri osasista. Televisioesikuvana oli MTV:llä 1970-luvun lopulla esitetty yhdysvaltalainen sarja Sheriffi McCloud, jonka päähenkilönä oli New Yorkiin väliaikaisesti komennettu maalaispoliisi. Kotimaisia esikuvia hahmolle oli kaksi. Tuominen oli viettänyt lapsuutensa kesiä setänsä luona Isossakyrössä Etelä-Pohjanmaalla ja tutustunut siellä paikalliseen lupsakkaan kyläpoliisiin. Toiseksi esikuvaksi Tuominen on maininnut Tampereen Härmälässä hänen lapsuudessaan asuneen miehen, joka sai riitojen alut rauhoittumaan kookkaalla olemuksellaan ja leppoisalla leukailullaan. Reinikaisen puhetyylin (”viimmesen päälle” ja ”niin maan perusteellisesti”) Tuominen lainasi omalta isältään. Jaksojen tarinat ideoi enimmäkseen Neil Hardwick.[1][2]
Esityshistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan tunnin mittainen pilottijakso "Kun toimeen tartutaan" esitettiin 29. toukokuuta 1982. Sen jälkeen sarja pyöri televisiossa loppusyksystä 1982 kahden viikon välein seuraavan vuoden kevääseen saakka.[2] Sarjan ensimmäiselle uusintakierrokselle pilottijakso leikattiin kahdeksi puolituntiseksi jaksoksi ”Kun toimeen tartutaan” ja ”Toinen toisemme ja poliisi”. Jakso 15 on ohjelmatiedoissa esitelty nimellä ”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö”. Sarjan viimeinen jakso sisältää noin kymmenen minuuttia kestävän loppukohtauksen, joka on kuvattu yhtenäisenä otoksena yhdellä kameralla. Sarjan tekijät harjoittelivat useita tunteja otoksen toteuttamista ennen lopullista kuvaamista.lähde?
Sarja on julkaistu vuonna 2003 DVD:nä nimellä Reinikainen - Niin maan perusteellisesti. DVD:llä on pilottijakso sekä osat 3–15. Vuonna 2000 Poptori julkaisi Yleisön pyynnöstä parhaat! Tunti perusteellista naurua -äänitteen, jossa Tenho Saurén kertoo vitsejä poliisihahmon roolissa välisoittojen kera. Äänite on kooste 1980-luvulla julkaistuista Tenho Saurénin ”vitsikaseteista”.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääosissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tenho Saurén – Artturi Reinikainen, konstaapeli
- Pentti Kultala – Taisto Hautamäki, konstaapeli
- Mauri Kuosmanen – Sven-Bertil Ek, konstaapeli
- Seppo Maijala – Antero Jänkälä, konstaapeli
- Esko Roine – Kaarlo Rautakallio, ylikomisario
- Antti Seppä – Olavi Kataja, konstaapeli
- Tuija Vuolle – Aili Hinkka, sosiaalityöntekijä
- Emmanuel Limnios – kreikkalainen ravintoloitsija
- Hellin Auvinen-Salmi – Lempi Reinikainen
- Kalevi Honkanen – Mäyränen, konstaapeli
Muita sarjassa esiintyneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ritva Valkama – Ritva Valkama
- Erkki Ruokokoski – Tenu-puliukko
- Erkki Thil – Jussi Tuuri, katukauppias
- Neil Hardwick – Viinikan vilauttaja, itsensäpaljastaja
- Heikki Helakorpi – Mökkirosvokaksoset
- Maria Aro – Hullu nainen
- Toivo Lehto – tohtori Wikström
- Pauli Mäkinen – Göran Grönblom
- Tim Steffa – Michael "King" Fisher
- Marja-Sisko Aimonen – Liisa Grönblom/Peruukkipäinen nainen
- Leo Pentti – Arska Lappalainen, puliukko
- Erkki Siltola – näpistelijä
- Aarre Karén – yksityisetsivä
- Tommi Auvinen – Osmo Korhonen
- Ola Johansson – Klaus Poskiparta (Joulupukki)
Jaksoluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jakso | Nimi | Ensiesitys |
|---|---|---|
| 1. | Kun toimeen tartutaan* | 29.05.1982 |
| 2. | Hammasten kiristys | 13.11.1982 |
| 3. | Koiranelämää | 27.11.1982 |
| 4. | Pieni yösoitto | 11.12.1982 |
| 5. | No onkos tullut kesä | 25.12.1982 |
| 6. | Jäitä hattuun | 8.1.1983 |
| 7. | Tähdet kertovat | 22.1.1983 |
| 8. | Paljon onnea vaan | 5.2.1983 |
| 9. | Soutuvenheellä Kiinaan | 19.2.1983 |
| 10. | Perässähiihtäjä | 5.3.1983 |
| 11. | Hämeenperästä kuuluu | 19.3.1983 |
| 12. | Pasianssia ja psykologiaa | 2.4.1983 |
| 13. | Läksiäiset | 16.4.1983 |
| 14. | Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö | 30.4.1983 |
- Ensimmäistä jaksoa on esitetty myös kaksiosaisena: 12.9.1985 lähetettiin TV2:ssa jakso ”Kun toimeen tartutaan” ja 19.9.1985 jakso ”Toinen toisemme ja poliisi”.
Reinikaisen muut esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ensiesitys | Nimi | Esiintymisjaksoja |
|---|---|---|
| 1978–1980 | Tankki täyteen | 11 |
| 1980 | *Tup-akka-lakko | elokuva |
| 1982 | *Sirkuspelle Hermanni | 1 |
| 1984 | Venlajuhlat | gaala |
| 1984 | Niilin lähteet | 2 |
| 1984 | Tietoisku: Reinikainen ja Arska | 2 |
- Nimeämätön konstaapeli.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Niiranen, Jussi: Reinikainen uuvutti Saurénin 21.3.2021. Ilta-Sanomat.
- ↑ a b c d e f Mäkinen, Petteri: Myyttinen hahmo pläjähti Tampereelle ja suomalaisten olohuoneisiin 40 vuotta sitten 26.5.2022. Tamperelainen.
- ↑ Tankista Reinikaiseen (Jussi Tuomisen haastattelu 25min 50s kohdalla) 6.12.2010. Yle Draama. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 24.6.2011.
- ↑ Jukka Annala: Toopelivisio, s. 91. Teos, Helsinki 2006.
- ↑ Niiranen, Jussi: Reinikainen oli tv-ilmiö, jota katsoivat lähes kaikki 4.5.2020. Ilta-Sanomat.