Kitty Marion

Kitty Marion pidätyskuvassa 1913.

Kitty Marion (12. maaliskuuta 1871 – 9. lokakuuta 1944) oli saksalaissyntyinen näyttelijä, aktivisti ja suffragetti. Alun perin hän oli nimeltään Katherina Maria Schäfer. Marion muutti Lontooseen Englantiin vuonna 1886, jolloin hän oli 15-vuotias.

Marion sai jonkin verran näkyvyyttä, kun hän lauloi music hall -teattereissa ympäri Britteinsaarta 1800-luvun lopulla. Tunnetuksi Marion tuli siitä, että hän puolusti varietee-alalla toimivia naisia riistoa vastaan. Marion liittyi vuonna 1908 WSPU:hun (Women’s Social and Political Union) eli Naisten sosiaaliseen ja poliittiseen liittoon ja ryhtyi myymään järjestön lehteä nimeltä Votes for Women, joka ajoi naisten äänioikeutta. Britanniassa Kitty Marionista tuli näkyvä äänioikeusaktivisti, kun hän osallistui kansalaisoikeusprotesteihin, mukaan lukien mellakointi ja tuhopoltot. Marion pidätettiin lukuisia kertoja. Vankilassa Marion ryhtyi syömälakkoon, ja häntä pakkosyötettiin jopa 232 kertaa. Rajusta toimenpiteestä hän kertoo julkaisemattomissa muistelmissaan: ”Sanat eivät riitä kuvaamaan pakkosyöttämisen aiheuttamaa hirvittävää kuvotuksen tunnetta.”

Kitty Marion muutti Yhdysvaltoihin, kun ensimmäinen maailmansota alkoi. USA:ssa Marion liittyi ryhmään, joka kauppasi ehkäisyoikeusasioita ajavan Margaret Sangerin lehteä Birth Control Review. Sitkeys ja kuuluva ääni olivat eduksi myyntityössä. Äänensä avulla Kitty sai ihmiset kiinnittämään huomiota syntyvyyden säännöstelyyn. Toisin kuin Britanniassa, Yhdysvalloissa Marion turvautui vähemmän väkivaltaan oikeuksien edistämisen puolesta. Siitä huolimatta Kitty Marion pidätettiin lukuisat kerrat sen vuoksi, että hän markkinoi ehkäisyasioita.

Varhaiset vuodet

Katherina Maria Schäfer syntyi Rietbergissä Westfalenissa Saksassa maaliskuun 12. päivänä 1871. Kittyn äiti menehtyi tuberkuloosiin, kun tyttö oli vasta kahden vanha. Gustav-isä avioitui uudelleen, mutta kun Kitty oli kuusivuotias, myös äitipuoli kuoli niin ikään tuberkuloosiin. Isä kaltoinkohteli tytärtä ja vihasi tämän punaista tukkaa. Kaltoinkohtelu ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta: Kittyn setä lähetti hänet lopulta asumaan Englantiin tädin, sedän ja serkkujen luo, jotta tämä pääsi pakoon isänsä väkivaltaisuutta. Sukulaisten luona hän oppi englannin nopeasti.

Ura

Ura näyttämöllä

Jo lapsesta saakka Kitty Marion rakasti laulamista ja tanssia, sillä kumpikin sujui häneltä helposti. Pian sen jälkeen, kun Marion muutti Englantiin, hän alkoi esiintyä pantomiimeissa. Hän oli kuin kotonaan Lontoon music hall -teattereissa. Varietee-esitykset sisälsivät lauluja ja ajankohtaisia asioita repostelevia sketsejä: "Sen ajan internet". Viktoriaanisen aikakauden yleiseen ilmapiiriin verrattuna music hall -teattereiden maailma oli avoimempi, moniulotteisempi ja vapaamielisempi. Alkuun Marionin näyttämöroolit olivat niin pieniä, ettei häntä edes mainittu käsiohjelmassa. Vähitellen hän pääsi mukaan kuoroihin, pikkurooleihin ja pääroolia esittävien näyttelijöiden sijaiseksi kiertueille.

Lopulta Marionin merkittävimmäksi rooliksi music hall -alalla muodostui kuitenkin naisten puolustaminen ja heidän asemansa parantaminen, kapinointi alan mädännäisyyttä kohtaan. Naisia pahoinpideltiin, ja työolot olivat ankarat ja seksistiset: naisilta odotettiin seksuaalisia tekoja vastapalveluksi sille että saa töitä. Kitty ei ollut suoraan kiinnostunut tasa-arvosta ja naisasiasta, ennen kuin hän kohtasi oman "MeToo" -hetkensä. Välikohtaus sattui "Mr Dreck" tai "Mr Trash" -nimellä mainitun agentin kanssa: Marion ja Mr Dreck tapasivat, koska oli tarkoitus sopia mahdollisesta esiintymisestä. Tapaamisen aikana Mr Dreck yritti suudella Marionia väkisin. Nainen esteli miestä, kaatui ja löi vielä päänsä. Mr Dreck totesi kylmästi, ettei Kittyllä ole mahdollisuuksia menestyä, jos hän jatkaa vastustelua aina kun valtaa pitävät miehet yrittävät lähennellä häntä. Kiertueilla Marion joutui toteamaan, että muutkin naiset joutuvat kokemaan samaa ahdistelua.

Vuonna 1906 Kitty Marion liittyi näyttelijäin ja varietee-artistien liittoon VAF:iin (Actor's Association and the Variety Artists Federation). Liiton tilaisuuksissa Marion puhui suorin sanoin naispuolisten esiintyjien saamasta kohtelusta. Samana vuonna London Era -sanomalehti julkaisi jutun, jossa syytettiin näyttelijöitä siitä, että nämä eivät ole lojaaleja agenttejaan kohtaan. Kitty vastasi syytöksiin kirjeellä jossa hän totesi, että naisen on ilmeisesti liki mahdotonta sekä ansaita elantonsa että edetä näyttelijän ammatissa ilman että häntä siinä samalla tavalla tai toisella käytetään hyväksi. Naispuolisen näyttelijän tulisi voida toimia ammatissaan ilman että joutuu uhraamaan kehollisen koskemattomuutensa siinä samalla. Seuraavan kuuden viikon aikana useat muutkin naiset kertoivat lehdelle vastaavista kokemuksista. Marionin uraa Englannissa vahingoitti kuitenkin se, että hän ryhtyi ajamaan naisten äänioikeutta, ja agentit taas pyrkivät välttämään kohuja. Yhdysvaltoihin muutto tarjosi jälleen mahdollisuuden edetä uralla. Toisaalta Yhdysvalloissa Kitty Marionin aikaa vei se, että hän keskittyi Margaret Sangerin perustamaan Birth Control Review -lehteen.

Toiminta aktivistina Britanniassa

Kitty Marion päätyi naisten äänioikeutta vaatineen brittiläisen suffragetti-liikkeen pariin, kun hän alkoi ensin ajaa naispuolisten näyttämötaiteilijoiden asiaa. Vuonna 1908 hän liittyi WSPU:hun (Women’s Social and Political Union) eli Naisten sosiaaliseen ja poliittiseen liittoon, ja seuraavana vuonna myös AFL:ään (Actresses Franchise League), joka myös ajoi oikeutta äänestää. WSPU:ssa Marionin tehtävä oli myydä kadunkulkijoille järjestön lehteä Votes for Women. Alkuun myyntityö tuntui kiusalliselta, mutta ajan myötä tunne helpotti. WSPU katsoi ettei maltillinen anelu auta vaan vaaditaan toimia, jotta naiset saavat samat oikeudet kuin miehillä. Marionista oli tervetullutta se että naisten asiaa ajettiin myös voimakeinoin – tätä kutsuttaisiin tänä päivänä terrorismiksi. Hän osallistui WSPU:n järjestämiin kulkueisiin, ja näiden aikana poliisit alkoivat käyttää väkivaltaa naisia vastaan.

Marion osoitti mieltään muun muassa niin, että hän heitti tiiliskiviä postitoimiston tai ruokakaupan ikkunoihin. Kerran hän heitti jopa paketillisen naisten äänioikeuden puolesta kampanjoivaa kirjallisuutta sisäministeriön ikkunasta sisään. Marion oli osallisena pommi-iskuihin ja tuhopolttoihin, joita tehtiin kirkkoihin ja junanvaunuihin. On puhdasta sattumaa, ettei ihmisiä vahingoittunut pommi-iskuissa, vaikka pommit asetettiin julkisiin kohteisiin. Pommi-iskut eivät olleet kovinkaan tuhovoimaisia sillä tavoin kuin nykyisin: 1900-luvun alun pommit savuttivat ennen räjähdystä, joten ihmisillä oli aikaa poistua paikalta. Marion oli tottunut kiertämään maata näyttelijänä, joten terroritekoja varten hänellä oli runsaasti paikallistuntemusta (ks. Riddel). Marionin pahamaineisin tihutyö oli Hurst Park Racecourse -laukkaradan katsomon tuhopoltto yhdessä Clara Giveenin kanssa 8. kesäkuuta 1913 Surreyssä. Teon tarkoituksena oli kostaa neljä päivää aiemmin tapahtunut Emily Davisonin kuolema Epsomin Derbyssä.

Tuhopoltosta seurasi kolmen vuoden vankilatuomio, ja tänä aikana Kitty Marion joutui laaja-alaisen pakkosyöttämisen kohteeksi. Samanlaista kohtelua sai moni muukin vangittu suffragetti. Jos nainen aloitti syömälakon, häntä estettiin liikkumasta ja letkut työnnettiin sieraimiin, suuhun tai kurkkuun. Sen jälkeen letkujen kautta pakotettiin elimistöön nestemäistä ravintoa. Toimenpide aiheutti vangille pistävää kipua korviin, kurkkuun ja rintaan. Marionia pakkosyötettiin 232 kertaa, joskus peräti kolmesti päivässä. Marionin mukaan pakkosyöttäminen oli ”helvetillistä kidutusta”, mutta se vain motivoi häntä entistä enemmän vastarintaan, kun hän viimein pääsi vankilasta. Kitty Marion vastaanotti WSPU:lta urheudesta nälkälakkomitalin, Hunger Strike Medal.

Britannian rikosrekisteriviranomainen loi johtavista suffrageteista kuvallisen kortiston. Kitty Marionin lisäksi joukkoon päätyivät Jennie Baines, Lillian Forrester, Marionin ystävä Clara Elizabeth Giveen, Lilian Lenton, Miriam Pratt ja Mary Raleigh Richardson. Ryhmän kuvia kierrätettiin vuoteen 1914 saakka.

Toiminta aktivistina Yhdysvalloissa

Kitty Marion myymässä Birth Control Review -lehteä vuonna 1915.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa WSPU kävi salassa neuvotteluja hallituksen kanssa. Hallitus päätti 10. elokuuta 1914, että kaikki suffragetit vapautetaan vankilasta. Vastavuoroisesti WSPU lupasi lopettaa väkivaltaisuudet ja sen sijaan auttaa sotaponnisteluissa. Kitty Marion oli yksi niistä, jotka eivät halunneet luopua äänioikeustaistelusta. Koska Marion oli saksalaista alkuperää, häntä uhkasi karkottaminen. Marion vältti karkottamisen vaikutusvaltaisten suffragettien myötävaikutuksella, ja niin hän pääsi muuttamaan sen sijaan Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa Marion tapasi Margaret Sangerin (mm. Planned Parenthood), ja näin alkoi naisten yhteistyö Birth Control Review -lehden parissa. Marion ryhtyi myös lehden katumyyjäksi. Kitty Marionista tuli tuttu näky New Yorkissa: hänet saattoi tavata Times Squarelta Coney Islandille myymässä uutterasti perhesuunnittelu-aiheista lehteä. Lehdenmyynti oli protestointikeino mutta tarjosi myös mahdollisuuden kouluttaa väkeä, sillä ihmisten oli pakko kiinnittää huomiota siihen mistä hän puhuu. Marion myi lehteä 13 vuoden ajan, ja vaikka toiminta ei ollut sillä tavoin aggressiivista kuin Britanniassa, hänet silti pidätettiin useita kertoja. Marraskuussa 1918 Marion joutui viettämään vankilassa 30 päivää, koska hän oli myynyt ehkäisystä kertovan pamfletin siveysseuran jäsenelle. Vankilassa hän tutustui Agnes Smedleyyn, joka oli poliittinen toisinajattelija ja toimittaja. Smedley muistaa että Kitty Marionilla oli tapana kulkea joka aamu käytävää pitkin ja kailottaa: ”Kolme hurraa-huutoa syntyvyyden säännöstelylle!”

Kitty Marion tuli mukaan, kun Margaret Sagner ryhtyi vuonna 1921 perustamaan Yhdysvaltain ensimmäistä ehkäisyklinikkaa. Brooklynissä sijaitseva klinikka kuitenkin suljettiin poliisin toimesta.

Vuonna 1930 Marion palasi Britanniaan lyhyesti, jotta hän pääsi näkemään Emmeline ja Christabel Pankhurst -muistomerkin paljastamisen. Matkan seurauksena hän kuitenkin sai potkut Birth Control Review -lehdestä. Kitty Marion kirjoitti kokemuksistaan omaelämäkerran, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Marion muutti Lontooseen vuonna 1930, ja silloin hän antoi kopion kirjoituksitaan Fawcett Librarylle. Yhdessä Edith How-Martynin kanssa Marion työskenteli ehkäisyyn keskittyvässä järjestössä Birth Control International Information Centre, BCIIC (1929–38). Myöhemmin Kitty palasi takaisin New Yorkiin. Yhdysvalloissa hän aloitti työskentelyn WPA:lle eli Works Progress Administration -virastolle. Virasto perustettiin New Deal -uudistusten aikaan vuonna 1935, ja sen tarkoitus oli työllistää ihmisiä julkisen sektorin projekteihin. Marion toimi kielellisen kehityksen projektissa ja auttoi lapsia oppimaan englannin kieltä. Marion asui New Yorkissa aina kuolemaansa asti. Hän kuoli Sanger Nursing Home -hoitokodissa 73-vuotiaana 9. lokakuuta 1944.

Aiheesta muualla

Kitty Marion koosti suffragetti-ajoistaan leikekirjan, joka on myös digitalisoitu.

Katso myös

• Emmeline Pankhurst
• Christabel Pankhurst

Lähteet

• Riddel, Fern: Death in ten minutes : the forgotten life of radical suffragette Kitty Marion. Hodder & Stoughton, London, 2019.