Kirkkotaide
Kirkkotaiteella tarkoitetaan kirkkoarkkitehtuuriin ja sen kalustoon sekä jumalanpalvelukseen liittyvää kristillistä taidetta, kuten seinämaalauksia, alttarilaitteita ja tekstiilejä. Goottilaisen taiteen aikana lasimaalaus oli tärkeä maalauksen muoto.
Veistoksia on tehty kivestä portaaleihin, kastemaljoihin ja vihkivesiastioihin. Alttarikaapeissa, kuoriaidoissa, pyhimyskuvissa ja ristiinnaulitun kuvissa eli krusifikseissa oli puukuvanveistoa.
Kirkolliset tekstiilit ja esineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metalleista taottiin jumalanpalveluksessa käytettyjä astioita, kuten ehtoolliskalkki ja öylättilautanen eli pateeni, öylättisäiliö eli ciborium,[1] pyhäinjäännöslipas sekä kynttilänjalat, kirkkokruunut ja lampetit, ovien ja arkkujen raudoitukset.
Värejä, etenkin viittä liturgista väriä on käytetty kirkollisissa taidekäsitöissä eli paramenteissa. Liturgisena pukuna ovat valkea messupaita (alba) sekä kirkkovuoden ajan mukaan väriltään vaihtuva messukasukka (casula). Alttarilla käytettyjä tekstiilejä ovat esivaate (antependium), alttariliina, kirjatelineen liina ja kalkkiliina.
Kirkkotaiteen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiskristillisen ajan kirkkotaiteen aiheet keskittyivät uskonnollisiin symboleihin, yleisiä olivat esimerkiksi kala ja lammas. Vähitellen yksinkertaisista symboleista siirryttiin kertoviin kuviin, joiden tarkoituksena oli opastaa lukutaidottomia seurakuntalaisia. Aiheiden sijoitteluun syntyi malli, jota noudatettiin keskiajan loppuvaiheille asti.[2]
Romaaninen ja gotiikan kausi suosivat lasimaalausta. Bysantissa taas ikonimaalaus nousi keskeiseksi. 1300-luvun pyhimyskaapeista kehittyi aluksi moniosaisia alttarikaappeja. Ortodoksisen kirkon piirissä sen sijaan 1350-luvun jälkeen matalista kuoriaidoista kasvoi vähitellen ikonostaaseja eli kuvaseiniä.[2]
Kirkkoihin liittyvä taulumaalaus alkoi kehittyä Italiassa. Alttarikaappien sijaan siellä tehtiin maalauksista tai reliefeistä koostuvia alttariseiniä. Maalaukset olivat olleet bysantin tapaan melko kaavoittuneita, mutta Duccio di Buoninsegnan maalaama Sienan tuomiokirkon alttaritaulu edusti lyyrisempää ja ihmisläheisempää suuntaa.[2]
Tulollaan oleva renessanssi vaikutti kirkkotaiteeseen muutenkin. Myöhäisgotiikan suurin mestari Giotto maalasi Assisin ja Padovan kirkkoihin tilan kuvaukseltaan realistisia freskosarjoja. Renessanssin tultua kirkkotaide kukoisti monimuotoisena. Merkittävimmät 1500-luvun renessanssin kirkkomaalaukset teki Michelangelo Sikstuksen kappeliin.[2]
Barokin aikana kirkkotaiteen näyttävyys lisääntyi, ja kattomaalauksissa pyrittiin usein luomaan vaikutelma taivaasta.[2]
Kirkkotaidetta maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkkotaide Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiajan kalkkimaalauksina toteutetuissa maalauksissa musta, punamulta ja keltamulta hallitsivat. Ensimmäiset kirkkomaalaukset Suomessa ovat gotiikan kaudelta. Vanhimpia ovat vuosina 1280-1300 maalatut Ahvenanmaan kirkkojen maalaukset ja Turun tuomiokirkon sivulaivojen maalaukset.[2]
Kalkkimaalausten kukoistusaika oli 1400-luvun loppupuolella, jolloin maalattiin muun muassa Kalannin, Taivassalon, Paraisten ja Sauvon kirkot. Keskiajan maalarit ovat enimmäkseen anonyymejä. Nimeltä tunnetaan Pietari Henrikinpoika, joka työskenteli 1400-luvun lopulla Kalannissa. Ajan kirkkomaalauksen huippu saavutettiin 1500-luvun alussa. Tuolloin maalattujen Lohjan ja Hattulan kirkkojen maalausten aiheisto on aiempaa monipuolisempi. Opettavien ja kertovien aiheiden ohella maalauksissa on mielikuvitusolentoja.[2]
Uskonpuhdistus vähensi kirkkomaalausta, mutta pohjoismaissa sitä jatkettiin pidempään. Huomattavin myöhempi kirkkomaalari Suomessa oli Mikael Toppelius. Seinämaalauksen sijaan myös Suomessa alettiin kuitenkin käyttää erillisiä alttaritauluja. Seinämaalaus nousi uudelleen kansallisromantiikan aikana, jolloin muun muassa Hugo Simberg maalasi seinämaalauksia Tampereen tuomiokirkkoon.[2]
Seinämaalausten lisäksi keskiajalla olivat keskeisiä alttarikaapit ja maalatut puuveistokset. Pyhimysveistoksia ja alttarikaappeja on säilynyt noin 800. Vanhimmat romaanisen ja gotiikan taiteen siirtymäkautta edustavat veistokset ovat 1200-luvulta, monet niistä hankittiin Gotlannista. Huomattavin Suomessa toiminut kuvanveistäjä oli tuohon aikaan Gotlannista tullut Liedon mestari. Suomeen tilatut alttarikaapit taas olivat tavallisesti kotoisin Pohjois-Saksasta tai Alankomaista.[2]
Kirkkotaidetta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Korppoon madonna
- Sifridus-kalkki
- Tove Janssonin (1914–2001) vuonna 1953 maalaama alttaritaulu Teuvan kirkossa
- Pellervo Lukumiehen (1935–2018) vuonna 1973 valmistuneet pop-henkiset kattomaalaukset Toivakan kirkossa
- Paltaniemen kuvakirkko