Ketut

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ketut
Kettu (Vulpes vulpes)
Kettu (Vulpes vulpes)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Ketut
Vulpes
Frisch, 1775[1]
Lajit
luokittelu[1], suom. nimet[2]
Synonyymit
  • Alopex
  • Cynalopex
  • Fennecus
  • Leucocyon
  • Mamvulpesus
  • Megalotis
  • Vulpis[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ketut Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ketut Commonsissa

Ketut (Vulpes) ovat koiraeläimiin kuuluva suku, johon kuuluu 12 lajia[1]. Ketut ovat hieman keskikokoista koiraa pienempiä. Ne ovat nykyisin maailman levinneimpiä maalla eläviä eläimiä: niiden levinneisyysalue käsittää lähes koko maailman Etelämannerta lukuun ottamatta. Levinnein ja yleisin kettulaji on ylivoimaisesti 47-alalajinen punakettu, joka on ollut aikaisemmin arvokas turkiseläin.[3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketun luuranko

Ketut ovat yleensä pienempiä, kuin muut Koiraeläimet, kuten sudet, koirat ja sakaalit. Esimerkiksi suurin laji eli punakettu painaa keskimäärin 4.1-8.7 kg[4] ja pienin laji eli Aavikkokettu vain 0.7-1.6 kg[5]. Suomessa ketun keskipaino on hieman yli viisi kiloa.[6][7] Ketuille tyypillisiä piirteitä ovat kolmiomaiset kasvot, suipot teräväkärkiset korvat ja tuuhea häntä. Kettu on varvasastuja eli sen kävellessä vain varpaat osuvat maahan. Koiran sukuisista poiketen, ketuilla on osittain sisäänvedettävät kynnet.[8] Ketun kuonosta lähtevät n.100-110mm pitkät mustat viikset, pään muu karvoitus on huomattavasti lyhyempää.[3] Muut kettujen ominaisuudet vaihtelevat suuresti elinympäristön mukaan.

Turkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kettulajien turkin pituus, väri ja tiheys eroavat toisistaan. Kettujen alaturkin värisävy vaihtelee helmenvalkoisesta mustavalkoiseen ja täplikkääseen. Aavikkoketuilla (ja muilla aavikolla elämään sopeutuneilla kettulajeilla kuten Vulpes macrotiksella) on suuret korvat ja lyhyt turkki, jotta keho pysyisi viileänä.[3][8] Toisaalta naalilla on pienet korvat ja paksu, eristävä turkki, jotta keho pysyisi lämpimänä.[9] Punaketuilla on sen sijaan tyypillisesti punaruskea turkki ja valkopäinen häntä.[10] Kettujen turkin koostumus vaihtelee vuodenajan mukaan. Kylminä kuukausina ketuilla on tuuheampi turkki kuin lämpiminä kuukausina. Päästäkseen eroon talviturkista, ketulla on karvanlähtöaika kerran vuodessa huhtikuun tienoilla. Karvanlähtö alkaa jaloista ylöspäin.[8] Turkin väri voi muuttua kettuyksilön ikääntyessä.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaketut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakettuja esiintyy luontaisesti Euroopassa, Aasian pohjoisosissa, Pohjois-Amerikassa ja Saharan pohjoispuolisessa Afrikassa. 1800-luvulla kettu levitettiin ketunmetsästyksen takia myös Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Näillä uusilla elinalueilla se on muiden tuontieläinten tavoin aiheuttanut merkittäviä ongelmia alkuperäiselle luonnolle, mistä johtuen kettua pidetään yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista[11].

Aavikkoketut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkokettu on levinnyt laajalle alueelle Pohjois-Afrikan ja Siinain niemimaan pohjoisosien hiekka-aavikoilla ja puoliaavikoilla. Sitä tavataan ympäri Saharaa ja Sahelin alueella 14. leveysasteelle saakka. [12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Vulpes Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistö: Vulpes Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 2.7.2012.
  3. a b c d (1981) The red fox, 2. impr., London: Batsford, 21. ISBN 0-7134-11902. 
  4. "Vulpes vulpes" (1996). Mammalian Species: No. 537, pp. 1–11. doi:10.2307/3504236. 
  5. Nobleman, Marc Tyler (2007). Foxes. Benchmark Books (NY), 35–36. ISBN 978-0-7614-2237-2. 
  6. Kettu Tunturisusi.com. Viitattu 8.1.2008.
  7. Macdonald, D. W. & Reynolds, J. C.: Red fox (PDF) Maailman luonnonsuojeluliitto. Viitattu 8.1.2008. (englanniksi)
  8. a b c (1968) Wild fox.. Newton Abbot: David & Charles. ISBN 9780715342176. 
  9. Arctic fox (Vulpes lagopus) Viitattu 2 October 2014.
  10. Vulpes vulpes, red fox Viitattu 2 October 2014.
  11. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)
  12. {{{taksoni}}} IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu {{{viitattu}}}. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.