Karl Säre

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karl Säre (2. heinäkuuta 1903 Tartto14. maaliskuuta 1945 Neuengamme) oli Viron kommunistisen puolueen pääsihteeri vuosina 1940–1941, minkä jälkeen hän jäi saksalaisten vangiksi. Hän kuoli Neuengammen keskitysleirissä.[1]

Vuodet Neuvosto-Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säre asui Virossa aina vuoteen 1921, jonka jälkeen hän siirtyi Neuvosto-Venäjälle. Hän oli vuoden 1917 jälkeen liittynyt paikalliseen kommunistiseen liikkeeseen. Siirryttyään Venäjälle Karl Säre opiskeli Leningradissa työläisille tarkoitetussa korkeakoulussa ja sen jälkeen Julian Marchlewskille nimetyssä Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Vuosina 1933–1934 hän opiskeli Moskovan Kansainvälisessä Lenin-koulussa.[1]

Joulukuussa 1924 Viron kommunistit yrittivät Jaan Anveltin johdolla vallankaappausta, joka päättyi kuitenkin kommunistien tappioon. Tällöin Säre toimi kommunistien Narvaan perustamassa päämajassa.

Vuonna 1925 Säre lähetettiin Neuvosto-Venäjän Kiinan lähetystöön Shanghaihin salaisiin tehtäviin. Siinä yhteydessä hän toimi yhteistyössä sen ajan kommunistien huippuagentin Richard Sorgen kanssa. Sen jälkeen 1928–1929 hän teki maanalaista työtä Virossa toimien pääasiassa Narvassa, 1929–1934 Siperian vientitoiminnassa, 1934–1936 Tanskan Kööpenhaminassa sekä 1936–1937 Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuosian 1936–1938 Säre toimi myös Tukholmassa ja sen jälkeen Virossa.[1]

Valtaan Virossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadežda Tihonova, Johannes Lauristin, Paul Keerdo, Johannes Vares, Karl Säre ja Neeme Ruus Tallinnan rautatieasemalla kukitettuna heidän palattuaan Moskovasta 24. heinäkuuta 1940. Virosta oli tullut juuri Neuvostoliiton uusi neuvostotasavalta.

Viro oli joutunut tekemään syksyllä 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen seurauksena tukikohtasopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Tukikohtakausi jatkui kesäkuun puoliväliin 1940. Sen jälkeen Viro, kuten Latvia ja Liettua, joutuivat Neuvostoliiton miehittämäksi. Viron kommunistinen puolue nousi maan alta 4. heinäkuuta 1940 johtajinaan Karl Säre ja Johannes Lauristin. Puolueen johtoon valittiin virallisesti 27. elokuuta ensimmäiseksi sihteeriksi Karl Säre ja toiseksi sihteeriksi Nikolai Karotamm.[2] Neuvostoliittoon liitetyssä Virossa vuoden mittaisella neuvostokaudella 1940–1941 valtaa käyttivät ennen kaikkea Karl Säre, Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Johannes Lauristin ja paikallisen turvallisuuselimen vastaava Boris Kumm. Vuonna 1998–2006 toimineen, presidentti Lennart Meren asettaman totuuskomission puheenjohtajanaan Max Jakobson tekemät johtopäätökset ajasta todistavat Karl Säreen olleen yhtenä keskeisimmistä henkilöistä vuosina 1940–1941 Virossa tehdyissä rikoksissa ihmisyyttä vastaan.[3]

Neuvostovalta päättyi kesällä 1941, kun Saksa aloitti sodan Neuvostoliittoa vastaan. Säre siirtyi maan alle Virossa, mutta saksalaiset miehittäjät vangitsivat hänet jo syyskuun alussa 1941.

Karl Säre siirrettiin vuonna 1943 Saksaan Sachsenhausenin keskitysleiriin. Säre tuli esille vielä vuoden 1943 Kööpenhaminassa järjestetyssä oikeudenkäynnissä, jossa häntä syytettiin Kööpenhaminassa Sären Tanskassa oloaikana tapahtuneesta tanskalaisen kommunistin Paul Eltermannin murhasta. Hänen sen jälkeisestä kohtalostaan ei ole tarkempaa tietoa.[4]

Neuvostovalta epäili Karl Säreen paljastaneen saksalaisille tietoja kommunistisesta liikkeestä ennen kuolemaansa, minkä vuoksi kommunistinen historiakirjoitus piti maailmansodan jälkeen häntä epähenkilönä eli hänestä ei juurikaan puhuttu tai kirjoitettu.[5]

Karl Säre kuoli 14. maaliskuuta 1945 Neuengammen keskitysleirissä[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vendade Karl ja Artur Säre elukäigu salaniidistik. Valdur Ohmann, Tuna 3/2003. PDF. (viroksi)
  2. Zetterberg, Seppo: ”Itsenäisyyden menetys (1939-1944)”, Viron historia, s. 636. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5.
  3. I etapp – Nõukogude okupatsioon Eestis aastatel 1940–1941 (PDF) (Sivut 1-12) 2006. Estonian International Commission for Investigation of Crimes Against Humanity - chairman Max Jakobsson. Viitattu 1.6.2014. (viroksi)
  4. Zetterberg, Seppo: ”Itsenäisyyden menetys (1939-1944)”, Viron historia, s. 643. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5.
  5. Toivo U. Raun: ”Stalinin kausi 1944-1953”, Viron historia, s. 213. Viron kommunistinen puolue. Suomentanut Heidi Järvenpää. Keuruu: Otava, 1989. ISBN 951-1-10610-4.
  6. Argo Kuusik, Valdur Ohmann. EKP Keskkomitee I sekretäri Karl Säre saatus selgunud (viroksi), Tuna 3/2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.