Johannes Vares

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johannes Vares
Johannes ja Emilie Vares 1931.
Johannes ja Emilie Vares 1931.
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1890
Kuollut29. marraskuuta 1946 (56 vuotta)
Kansalaisuus Viro
Ammatti kirjailija, poliitikko
Kirjailija
SalanimiJohannes Barbarus
Äidinkieliviro
Tuotannon kieliviro
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Johannes Vares (kirjailijanimeltään Barbarus, myös Johannes Vares-Barbarus, 12. tammikuuta 1890 Heimtal, Viljandi29. marraskuuta 1946 Tallinna[1]) oli virolainen runoilija ja lääkäri, josta tuli Viron sosialistisen neuvostotasavallan ensimmäinen pääministeri 21. kesäkuuta 1940 alkaen Jüri Uluotsin jälkeen sekä virkaatekevä presidentti Konstantin Pätsin 17. kesäkuuta 1940 tapahtuneen eroamisen vuoksi vuoden 1938 perustuslain mukaisesti.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vares suoritti ylioppilastutkinnon Pärnun lukiossa ja muutti Kiovaan Ukrainaan opiskelemaan lääketiedettä. Hän palveli sotilaslääkärinä ensimmäisessä maailmansodassa ja vuosina 1918–1920 kotimaansa Viron vapaussodassa. Hänelle tarjottiin ansioistaan Vapauden ristiä, mutta hän kuitenkin kieltäytyi ottamasta kunniamerkkiä vastaan.

Rauhan palattua vuonna 1920 Vares asettui asumaan Pärnuun, missä työskenteli lääkärinälähde?. Hänet tunnettiin myös radikaaleista sosialistisista ajatuksistaanlähde? ja runoilijana.

Kun Neuvostoliitto kesällä 1940 miehitti Viron, asetti Andrei Ždanov Vareksen uuden kansanhallituksen pääministeriksi. Tämä oli yllätys, sillä Vares ei ollut aiemmin mukana puoluepolitiikassa. Hallituksen ministeriehdokkaat olivat Ždanovin nimittämiä, mutta yhden nimen oli Vares pystynyt lisäämään listaan. Varapääministeriehdokkaaksi Vares nimesi Tarton yliopiston historianprofessorin Hans Kruusin. Kruusin kohtaloksi tuli vuonna 1950 pidätys ja kiduttaminen "porvarillisena nationalistina".[2]

Nadežda Tihonova, Johannes Lauristin, Paul Keerdo, Johannes Vares, Karl Säre ja Neeme Ruus Tallinnan rautatieasemalla kukitettuna heidän palattuaan Moskovasta 24. heinäkuuta 1940. Virosta oli tullut juuri Neuvostoliiton uusi neuvostotasavalta.

Uusi hallitus, johdossaan Vares, aloitti toimintansa 21. kesäkuuta 1940. Yhtään avoimesti kommunistista henkilöä hallituksessa ei ollut. Vareksen hallitus ei, vastoin sen jäsenten enemmistön toiveita, ollut tilanteen herra. Se joutui kaikessa noudattamaan miehitysvallan johtajan Ždanovin tahtoa. Uudet vaalit määrättiin vaalilakia rikkoen toimitettaviksi 14.–15. heinäkuuta 1940. Tätä ennen oli entinen riigikogu lähetetty kotiin. Pidetyissä vaaleissa oli äänestysprosentti 84, ja kaikista äänistä tuli 93 prosenttia Viron työkansan liitolle (Eesti Töötava Rahva Liit), sillä muiden puolueiden ehdokkaat ja ohjelmat oli julistettu "kansan vastaisiksi ja taantumuksellisiksi". 21. heinäkuuta Viro julistettiin neuvostotasavallaksi, ja Neuvostoliiton korkein neuvosto vahvisti tapahtuneen 6. elokuuta 1940.[3]

Varesista tuli Viron Neuvostoliittoon yhdistymisen vuoksi 25. elokuuta 1940 Viron sosialistisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja eli kansanedustuslaitoksen puhemies, joka neuvostojärjestelmässä merkitsi muodollisesti korkeinta valtiollista asemaa. Käytännössä kunkin neuvostotasavallan keskuskomitean pääsihteeri oli tärkein päättävä henkilö.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941 Vares siirtyi yhdessä vetäytyvän puna-armeijan kanssa syvemmälle Neuvostoliittoon. Hän palasi Viroon vuonna 1945.

Viron sosialistista neuvostotasavaltaa johtanut Vares teki itsemurhan 29. marraskuuta 1946, sen jälkeen, kun neuvostoliittolaiset olivat kuulustelleet häntä hänen Viron vapaussodan aikaisesta toiminnastaan.

Runoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vares käytti runoilijana taiteilijanimeä Johannes Barbarus. Ensimmäinen runokokoelma Fata Morgana ilmestyi vuonna 1918 ja viimeinen vuonna 1944. Hän sai vaikutteita venäläisiltä ja ranskalaisilta kirjailjoilta. Alkutuotannossa hänen kielensä oli ekspressionistista ja hän oli radikaali perinteiden uhmaaja, mutta myöemmin niissä on poliittinen sanoma.[4] Kaikkiaan runokokoelmia ilmestyi kymmenen.

Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbarusin runoja on teoksessa Eestin runotar (WSOY 1940):

  • Koordinaatit, suom. Otto Manninen
  • Omakuva, suom. Otto Manninen
  • Pako, suom. Otto Manninen
  • Öinen kaupunki, suom. Matti Kuusi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vares, Johannes Eesti biograafiline andmebaas ISIK, viitattu 26.12.2020 (viroksi)
  2. Tuomioja, s. 311, 329
  3. Tuomioja, s. 310–313
  4. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Barbarus, Johannes”, Otavan kirjallisuustieto, s. 71. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viro Edeltäjä:
Konstantin Päts
Viron presidentti
19401940
Seuraaja:
Jüri Uluots
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.