Kadriorgin palatsi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kadriorgin palatsi
Venäjän keisari Pietari I Suuri rakennutti Kadriorgin palatsin väliaikaiseksi kesäasunnoksi.
Venäjän keisari Pietari I Suuri rakennutti Kadriorgin palatsin väliaikaiseksi kesäasunnoksi.
Osoite A. Weizenbergi tn 37
Sijainti Tallinna, Viro
Koordinaatit 59°26′18.91″N, 024°47′27.86″E
Rakennustyyppi palatsi, nykyisin museo
Valmistumisvuosi 1725
Suunnittelija Niccoló Michetti
Rakennuttaja Pietari I Suuri
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kadriorgin palatsi (vir. Kadrioru loss) on palatsimainen rakennus Viron pääkaupungissa Tallinnassa. Se sijaitsee Kadriorgin puistoalueella. Sen on rakennuttanut Venäjän keisari Pietari I Suuri vuosina 17181725 väliaikaiseksi kesäasunnoksi. Palatsin suunnittelusta on vastannut italialainen arkkitehti Niccoló Michetti. Se edustaa arkkitehtoniselta tyylisuunnaltaan barokkia. Palatsi jäi lopulta suurimmaksi osaksi käyttämättä alkuperäisessä tarkoituksessaan. Nykyisin sen tiloissa toimii Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsin julkisivu.
Juhlasalin kattomaalaus Diana ja Aktaion (1746).

Kadriorgin palatsin rakentaminen aloitettiin Pietari I:n määräyksestä vuonna 1718. Kadriorgin innoittajana toimi Versailles’n palatsi, jonka Pietari oli nähnyt hänen vieraillessaan Pariisissa vuonna 1716. Kadriorg eli Katariinanlaakso sai nimensä Pietarin vaimon Katariinan mukaan. Palatsin rakennuspaikka Lasnamäen rinteen juurella oli ollut pitkään tallinnalaisten kesäasuntojen rakennuspaikka. Palatsin suunnitteli italialainen arkkitehti Nicolló Michetti ja palatsista oli tarkoitus tulla keisariperheen kesäpalatsi. Vuonna 1719 palatsin rakentamista varten poltettiin 558 700 tiiltä ja 10 379 kattotiiltä. Työläisiä rakennusmaalla oli vuonna 1723 yhteensä 1 025 ja heidän joukossaan 110 kivenveistäjää ja 61 puuseppää. Palatsin rakennustyöt olivat suurimmaksi osaksi valmiit Pietarin kuollessa vuonna 1725, minkä jälkeen hallitus hidasti töiden kulkua.Sisätilojen viimeistely jäi näkemyksestä riippuen kesken tai se pitkittyi. Palatsia käytettiin sittemmin vain satunnaisesti ja ser seisoi suurimmaksi osaksi aikaa kylmillään. Se virkosi hetkeksi Katariina II:n vieraillessa Tallinnassa vuonna 1764, mutta vuonna 1797 suurin osa sen sisustuksista muutettiin Pietariin.[1]

Viron taidemuseo muutti palatsiin Viron itsenäistymisen jälkeen. Vuodesta 1929 rakennus toimi riigivanemin ja vuodesta 1938 tasavallan presidentin virka-asuntona. Neuvostoliitto miehitti sittemmin Viron ja neuvostoaikana vuosien 1946 ja 1991 välillä rakennuksessa toimi jälleen taidemuseo.[1] Viron itsenäistyttyä jälleen palatsissa toteutettiin restaurointitöitä, jotka valmistuivat vuonna 2000.[1] Nykyisin palatsiin on sijoitettu Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Kokoelmiin kuuluu kuvataidetta ja veistoksia 1500–1900-lukujen Länsimaista ja Venäjältä.[2]

Tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsin sisätiloja.

Kadriorgin palatsissa on kolme kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee sisääntulo, vaatenaulakot ja keittiö. Toinen kerros on edustuskerros ja kolmas asuinkerros. Toisen kerroksen juhlasali ulottuu kolmannen kerroksen läpi ja sen stukkokoristelut on tehnyt pääosiltaan italialainen Antonioi Quadrini. Salin kattomaalaus Diana ja Aktaion (1746) esittää vertauskuvallisesti Pietarin voittoa Ruotsin kuningas Kaarle XII:ta suuressa Pohjan sodassa. Pietari Suuren monogrammia seinällä ympäröi molemmin puolin kultaisiin pasuunoihin puhaltavat sanansaattajat. Salin vieressä on salonkeja ja hallitsijan paraatimakuuhuone. Palatsia ympäröi ranskalaisten ja italialaisten esikuvien mukaan rakennettu puisto, jota rakentamassa oli pakkotyöläisiä ja sotilaita. Puistoon kaivettiin kanavia ja lampia, minkä lisäksi vuosien 1718 ja 1719 välillä istutettiin noin neljätuhatta puuta. Puiston puut, kuten saarnit, tammet ja vaahterat saatiin Viron muista kartanoista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 334-336. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
  2. Kadriorgin palatsi - Kadriorgin taidemuseo Tallinn City Tourist Office. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]