Pyhän Stanislauksen ritarikunta

Pyhä Stanislauksen tähti ja olkanauha

Keisarillinen pyhän Stanislauksen ritarikunta (ven. Орден Святого Станислава) oli venäläinen ritarikunta vuodesta 1831 vuoteen 1917. Ritarikunta oli Venäjän uusin kunniamerkki, jota käytettiin ennen muuta palkitsemaan virkamiesansioista. 

Historia

Ritarikunnan perusti 7. toukokuuta 1765 Stanislaus II Poniatowski. 

Puolan kapinan tukahduttamisen jälkeen, ritarikunta liitettiin 1831 muiden Puolan ritarikuntien kanssa venäläisiin ritarikuntiin. Seuraavana vuonna pyhän Stanislauksen muotokuva korvattiin nimikirjaimilla SS ja Puolan yksipäinen kotka Venäjän keisarillisella kaksipäisellä kotkalla. Vuonna 1839 Nikolai I vahvisti uuden ohjesäännön, jonka mukaan ritarikunta jaettiin kolmeen luokkaan ja ansiomerkki voitiin myöntää sotilas- tai siviiliansioista jokaiselle Venäjän ja Puolan kansalaiselle. Ei-kristityille annettiin vuodesta 1844 ansiomerkki, jossa pyhän Stanislauksen nimimerkki korvattiin mustalla venäläisellä kotkalla. Vuodesta 1855 lisättiin sotilasansioista myönnettyyn ansiomerkkiin miekat.

Ritarikunnan kolmannesta luokasta tuli Venäjän yleisimmin myönnetty ansiomerkki, jonka saivat lähes kaikki valtion virassa palvelleet. Kun ritarikunnan jäsenyys nosti saajansa samalla perintöaatelin jäseneksi, synnytti aatelisten lukumäärän kasvu vähitellen närää perintöaatelissa. Vuodesta 1855 alkaen perintöaateliin ei lisätty muita kuin ritarikunnan ensimmäisen luokan jäseniä.

Ritarikunnan luokat ja ansiomerkin kanto-ohje

• I. luokka — hopeatähti ja suuri kultaristi nauhassa
• II luokka — pienempi kultaristi kaulanauhassa
• III asteen — pieni kultaristi rintamerkkinä

Vasemmalta oikealle: ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan ansiomerkkin kanto-ohje

• 
  I. luokan rintatähti timanteilla
• 
  II luokka — kultaristi kesiarin kruunulla kaulanauhassa
• 
  II luokka — kultaristi kaulanauhassa
• 
  Pyhän Stanislauksen ritarikuntanauha

Saajien määrä

Pyhän Stanislauksen ritarikunta oli yleisin keisarillisen Venäjän kunniamerkeistä.

• Ensimmäisen luokan kunniamerkki myönnettiin noin 20 000:lle
• Toisen luokan kunniamerkki myönnettiin noin 92 000:lle.
• Kolmannen luokan kunniamerkki myönnettiin yli 752 000:lle.

Pelkästään Venäjän-Japanin sodan aikana myönnettiin 37 475 kunniamerkkia.