Kariluoto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jorma Kariluoto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Tuntemattoman sotilaan hahmoa. Asko A. Kariluoto on helluntaiherätyksen saarnaaja
Matti Ranin vänrikki Kariluotona Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas (1955).
Heikki Heino Kariluodon roolissa Pyynikin kesäteatterissa vuonna 1962.

Jorma Juhani Kariluoto on Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin hahmo.

Vänrikki, sittemmin luutnantti ja kapteeni Jorma Kariluoto on idealistinen reserviupseeri, joka kasvaa romaanin aikana nuoresta vastaylennetystä, miestensä hieman naurettavana pitämästä vänrikistä[1] ja jalkaväkijoukkueenjohtajasta miestensä suuresti arvostamaksi komppanianpäälliköksi[2], joka kaatuu jatkosodan torjuntataisteluissa palattuaan vihkilomalta. Aluksi Kariluoto oli melko heikko ja pelkäävä, mutta nähtyään läheltä kapteeni Kaarnan kuoleman hän rohkaistui ja kasvoi loppua kohden taitavaksi sotilaaksi.

Jorma Kariluoto on jatkosotaan lähtiessään lakimiehen uraa suunnitteleva vaaleatukkainen ylioppilasnuorukainen. Hän oli lapsuudestaan saakka lukemattomat kerrat kuullut isänsä ja tämän tuttavien puhuvan Itä-Karjalasta, jossa asuva heimokansa kärsi sorrosta ja jonka vapauttaminen oli suomalaisten suuri tehtävä, jota ei koskaan saanut jättää mielestä – sitä oli ajateltava töitä tehdessä, syödessä ja nukkumaan mentäessä, ja siitä olisi pitänyt öisinkin nähdä unia.[3]

Kariluoto ottaa romaanin toisesta luvusta lähtien päähenkilön paikan ja pitää sitä hallussaan usean luvun ajan aina Petroskoihin saakka.[4] Suomalaisten saavuttaessa Petroskoin Kariluoto haluaisi katsoa kaupunkia ylväästi ylhäältä, mutta ensimmäisenä kaupungin näkee alatyylinen ja olemukseltaan irvokas sotamies Viirilä, jota kohtaan Kariluoto tuntee suurta vastenmielisyyttä; hänen lukiolaismaailmassaan ei uskottu Viirilän kaltaisia suomalaisia olevan olemassakaan.[5] Myös kaupungin vaatimattomuus tuottaa Kariluodolle pettymyksen. Miesten katsellessa Petroskoita sen liepeillä olevalta kukkulalta Kariluoto pitää pienen puheen, josta heijastuu suuttumus siitä, ettei hänen johtamansa joukko saanut ensimmäisenä hyökätä kaupunkiin: "Niin kävi, että me emme saaneet sitä tehdä. Mutta marssikoon sinne ensimmäisenä kuka tahansa, niin tosiasia on, että me sinne olemme tien aukaisseet. Ja jollei historia sitä myönnä, niin se valehtelee."[6]

Kariluodon kypsyminen sotilaaksi ja oivalliseksi upseeriksi on teoksessa niin keskeinen juonne, että sitä on pidetty hänen kehityskertomuksenaan. Lyhyen sotilaselämänsä aikana hän etsii mallia, johon samaistua: ensin on runebergiläinen sotaurho, sitten kapteeni Kaarnan hahmo ja tämän kaaduttua vänrikki Koskela. Kariluodosta tulee yksi pataljoonan parhaista joukkueenjohtajista ja hän saa kerta kerralta enemmän rohkeutta. Sodan aikana hän pääsee Maasotakouluun, kohoaa kapteeniksi ja avioituu morsiamensa Sirkan kanssa.[7]

Kariluoto haavoittuu lievästi kesäkuun alussa 1944 ja joutuu muutamaksi päiväksi sotasairaalaan. Hän palaa yksikköönsä komppanianpäälliköksi tuoreena aviomiehenä ja reippain mielin tietämättä, että tällä välin on alkanut neuvostojoukkojen suurhyökkäys. Kohdatessaan periksi antavan armeijan ja kuullessaan muutoin rauhallisen Koskelankin pitävän tilannetta toivottomana Kariluoto musertuu henkisesti täysin, mikä on koko romaanin vaikuttavimpia kohtia. Törmäys rintaman todellisuuteen on niin raju, että Kariluoto ajautuu optimismista muutamassa tunnissa aivan päinvastaiseen tilaan, lähes mielenhäiriöön. Hän riuhtaisee vihkisormuksen sormestaan ja aikoo heittää sen menemään, mutta hetken mietittyään laittaa sen lompakkoonsa. Nyt Kariluoto on valmis uhriin: hän ottaa vastaan pataljoonan komentajalta käskyn, jota jopa Koskela kehottaa olemaan tottelematta, toimii omasta tahdostaan ja tapattaa paitsi joukon omia miehiään, myös itsensä.[8] Kariluodon voi päätellä kaatuneen Pultsoilassa Laatokan koillispuolella.[9]

Linna sanoi eräässä viimeisistä haastatteluistaan, että Kariluoto oli tyypittely AKS:laisesta upseerista.

Elokuvaohjaaja Edvin Laine on nähnyt idealistisen Kariluodon hahmossa paljon samaa Täällä Pohjantähden alla -trilogian rovasti Lauri Salpakarin kanssa ja niinpä hän otti Matti Raninin näyttelemään kumpaakin elokuvaroolia.[10] Rauni Mollbergin ohjaamassa Tuntematon sotilas -elokuvassa Kariluodon roolissa oli Pekka Ketonen.[11] Aku Louhimiehen vuoden 2017 Tuntemattomassa sotilaassa Kariluotoa näyttelee Johannes Holopainen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
  • Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2007. ISBN 952-5557-04-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuntematon sotilas 2.luku, II
  2. Tuntematon sotilas, 15. luku, II
  3. Väinö Linna: Tuntematon sotilas, s. 228. 63. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-18212-3.
  4. Malmberg: Tuntemattomat sotilaat, s. 28–30.
  5. Malmberg: Tuntemattomat sotilaat, s. 188.
  6. Jaakko Syrjä: Muistissa Väinö Linna 1, s. 85. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29646-5.
  7. Malmberg: Tuntemattomat sotilaat, s. 30–31.
  8. Malmberg: Tuntemattomat sotilaat, s. 31–32.
  9. Olli Helen: Tunnetko Tuntemattoman?, s. 138–139. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-00-5.
  10. Malmberg: Tuntemattomat sotilaat, s. 30.
  11. Tuntematon sotilas (1985): Tekijätiedot Elonet. Viitattu 29.10.2014.