Jelnjan offensiivi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Jelnjan offensiivi | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
| |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
ei tiedossa |
103 200 sotilasta | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
ei tiedossa |
10 701 kaatunutta | ||||||
Jelnjan offensiivi oli Neuvostoliiton puna-armeijan vastahyökkäys Smolenskin taistelun lopulla toisessa maailmansodassa. Taistelu käytiin Jelnjan kaupungin lähistöllä 30. elokuuta – 8. syyskuuta 1941. Operaatio päättyi neuvostojoukkojen voittoon, mutta taistelu kulutti puna-armeijan voimia niin paljon, että saksalaiset kykenivät saavuttamaan ratkaisevan voiton Smolenskin alueella.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan 10. panssaridivisioona, 268. jalkaväkidivisioona sekä Waffen-SS:n divisioona Das Reich olivat luoneet sillanpään Jelnjan alueelle operaatioiden jatkamiseksi Smolenskista kohti Moskovaa. Alueella oli lisäksi 202. rynnäkkötykkipataljoona. Panssarijoukot oli korvattu myöhemmin 137., 78. ja 292. jalkaväkidivisioonilla. Kaikkiaan alueella oli joukkoja noin 70 000 sotilasta ja 500 tykkiä sekä 202. rynnäkkötykkipataljoonan 40 StuG III:sta. Tasangon pohjoisimman osan miehitti 15. jalkaväkidivisioona ja eteläisimmän 7. jalkaväkidivisioona. Heinz Guderian esitti 4. elokuuta Novy Borisovissa keskustan armeijaryhmän komentajien kokouksessa Adolf Hitlerin kanssa vetäytymistä alueelta, mutta ehdotus hylättiin.
Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stavka määräsi 26. elokuuta Reservirintaman Georgi Žukovin komentaman Neuvostoliiton 24. armeijan hyökkäämään 30. elokuuta Jelnjaan. 102. ja 303. kivääridivisioonien oli tarkoitus hyökätä saksalaisten miehittämiin tukikohtiin, jolloin 107. ja 100. kivääridivisioonat saartaisivat alueen pohjoisesta ja 106. mekanisoitukivääridivisioona etelästä. Keskustassa olisi lisäksi 19. ja 309. kivääridivisioonat. 103. motorisoitukivääridivisioona ja 120. kivääridivisioona ryhmittyisivät voimakkaasti linnoitettuihin asemiin puolustukseen pohjois- ja eteläosiin estämään pakenemisen saartorenkaasta. Armeijalle oli alistettu ainoastaan 20 lentokonetta tiedustelu- ja tulenjohtotehtäviin eikä lainkaan hävittäjä tai maataistelukoneita.
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarrostusuhan vuoksi saksalaiset aloittivat 3. syyskuuta vetäytymisen alueelta pitäen kuitenkin kosketusta sivustoilla. Neuvostojoukot olivat vallanneet Jelnjan 6. syyskuuta ja hyökkäystä jatkettiin 8. syyskuuta saakka, jolloin se pysähtyi saksalaisten puolustukseen.
Taistelu oli saksalaisten suurin takaisku sotatoimissa tähän mennessä ja samalla se oli ensimmäinen puna-armeijalle voitokas taistelu saksalaisia vastaan. Saksalaisten tappiot ovat tuntemattomat, mutta puna-armeija menetti arviolta 31 853 miestä mukaan lukien kenraalimajuri Konstantin Rakutinin.
Taisteluun osallistuneet 100. ja 127. kivääridivisioona nimettiin taistelun jälkeen 1. ja 2. kaartin kivääridivisiooniksi. 107. ja 120. kivääridivisioonat nimettiin 26. syyskuuta 5. ja 6. kaartin kivääridivisiooniksi.
