Siirry sisältöön

Leningradin–Novgorodin offensiivi

Wikipediasta
Leningradin–Novgorodin offensiivi
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Neuvostoliiton konekiväärijoukkoja Detskoye Selon rautatieasemalla Puškinissa 21. tammikuuta 1944.
Neuvostoliiton konekiväärijoukkoja Detskoye Selon rautatieasemalla Puškinissa 21. tammikuuta 1944.
Päivämäärä 14. tammikuuta – 1. maaliskuuta 1944
Paikka Novgorodin, Pskovin ja eteläisen Leningradin ympäristö, Neuvostoliitto, Narva, Viro
Lopputulos Strateginen Neuvostoliiton voitto
Vaikutukset Leningradin piiritys päättyi
Osapuolet
 Saksa  Neuvostoliitto
Komentajat
Saksa Georg von Küchler
Saksa Walter Model
Neuvostoliitto Kirill Meretskov
Neuvostoliitto Leonid Govorov
Vahvuudet
500 000 sotilasta, 2389 tykkiä, 146 panssarivaunua, 140 lentokonetta 822 000 sotilasta, 4600 tykkiä, 550 panssarivaunua, 653 lentokonetta
Tappiot
24 739 kaatunutta, useita haavoittuneita (saksalaislähteissä), (90 000 neuvostolähteissä) 76 686 kaatunutta, 237 267 haavoittunutta ja sairastunutta

Leningradin–Novgorodin offensiivi oli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton Leningradin, Brjanskin ja Olhavan rintamien joukkojen viimeinen ja onnistunut yritys Leningradin piirityksen murtamiseksi.

Hyökkäys Saksan pohjoista armeijaryhmää vastaan alkoi 14. tammikuuta 1944. Se keskittyi Oranienbaumin ja Leningradin kaistoille sekä Novgorodiin. Aluksi näytti siltä, kuin pohjoinen armeijaryhmä pystyisi toistamaan edellisenä vuonna käymänsä menestyksellisen torjuntataistelun, mutta 18. tammikuuta mennessä venäläiset olivat murtautuneet Oranienbaumin mutkasta ja saartaneet Novgorodin. Seuraavana päivänä sotamarsalkka Georg von Küchlerin oli pakko määrätä vetäytymisiä Suomenlahden rannikolta Oranienbaumin ja Leningradin väliseltä alueelta sekä eteentyönnetyistä asemista Leningradin itäpuolelta. Hän sai vastahakoiselta Hitleriltä luvan lyhentää linjaansa Leningradin suunnalla ja evakuoida Novgorod.[1] Novgorod vallattiin takaisin 19. tammikuuta 1944. Kaksi viikkoa hyökkäyksen alkamisen jälkeen neuvostojoukot olivat vallanneet Moskovan-Leningradin rautatien. Iosif Stalin julisti 26. tammikuuta lähes 900 päivää kestäneen piirityksen päättyneen, mitä juhlittiin Leningradissa 324 tykin laukauksella.

Vetäytyvä pohjoinen armeijaryhmä sai 30. tammikuuta 1944 Johtajan käskyn pysähtyä Laukaanjoen linjalle. Seuraavana päivänä Hitler erotti von Küchlerin ja määräsi kenraalieversti Walter Modelin pohjoisen armeijaryhmän komentajaksi. Siitä huolimatta perääntyminen jatkui välittömästi ja pysähtyi vasta Suomenlahden ja Peipsijärven väliselle Panther-linjalle, minne rintama useita viikkoja kestäneiden taisteluiden jälkeen saatiin vihdoin vakiintumaan.[2]

Operaatio päättyi 1. maaliskuuta, kun viimeisetkin saksalaisjoukot olivat poistuneet Leningradin alueelta Narvaan aloittaen Narvan taistelunselvennä.

  1. Polvinen, Tuomo: Suomi suurvaltojen politiikassa 1941–1944. Jatkosodan tausta, s. 244. WSOY, 1964.
  2. Polvinen s. 245.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: kuvaus taistelusta puuttuu