Jeff Goldblum

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Candidato-Artículo bueno-blue.svg
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi.
Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Jeff Goldblum
Jeff Goldblum San Diegon Comic-Conissa 2017.
Jeff Goldblum San Diegon Comic-Conissa 2017.
Henkilötiedot
Koko nimi Jeffrey Lynn Goldblum
Syntynyt22. lokakuuta 1952 (ikä 69)
West Homestead, Pennsylvania, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, muusikko
Puoliso
  • Patricia Gaul
    (vih. 1980; ero 1986)
  • Geena Davis
    (vih. 1987; ero 1990)
  • Emilie Livingston (vih. 2014)
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 1974–
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jeffrey Lynn ”Jeff” Goldblum (s. 22. lokakuuta 1952 West Homestead, Pennsylvania) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja jazzmuusikko. Hänet tunnetaan erityisesti sivuosien luonnenäyttelijänä.

Goldblum aloitti uransa 1970-luvun alussa New Yorkin teattereissa. Ensimmäisen elokuvaroolinsa hän sai vuonna 1974 ja ensimmäisen merkittävän pääroolinsa elokuvassa Kärpänen (1986). Goldblum on näytellyt myös esimerkiksi Jurassic Park- ja Independence Day -elokuvissa sekä televisiosarjoissa.

Goldblum on myös jazzpianisti, ja hänen johtamansa yhtye on julkaissut 2010-luvulla kaksi albumia.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldblum syntyi vuonna 1952 Pittsburghin lähellä juutalaisen perheen neljästä lapsesta kolmantena. Hänen isänsä Harold oli lääkäri ja äitinsä Shirley radiotoimittaja.[1]

Teatterissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldblum muutti 17-vuotiaana New Yorkiin ryhtyäkseen näyttelijäksi. Hän opiskeli Neighborhood Playhouse -näyttelijäopistossa kuuluisan Stanford Meisnerin ohjauksessa.[2] Goldblum omaksui Meisnerilta menetelmän, joka perustuu itsetietoisuuden hylkäämiseen, spontaaniuteen ja improvisointiin sekä yhteyden luomiseen vastanäyttelijöiden kanssa. Goldblum on myöhemmin usein tunnustanut Meisnerin merkityksen omalle näyttelemiselleen.[3]

Goldblum sai ensimmäisen teatteriroolinsa vuonna 1971 Shakespearen näytelmään perustuneesta rockmusikaalista Two Gentlemen of Verona, johon etsittiin pitkää näyttelijää. Yli 190-senttinen mutta sulavasti liikehtivä ja ilmaisukykyinen Goldblum teki ohjaaja Mel Shapiroon vaikutuksen epätavallisuudellaan ja hauskuudellaan, ja Goldblum esiintyi näytelmässä kesän 1971 ajan. Hän lopetti samalla opintonsa Neighborhood Playhousessa ja aloitti näyttelijänuran.[4] Goldblum näytteli 1970-luvun alkuvuosina sekä Broadway- että Off Broadway -tuotannoissakin.[2]

Elokuva- ja televisioura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldblum muutti vuonna 1974 Los Angelesiin aloittaakseen elokuvauransa. Ennen ensimmäisiä roolejaan hän myi toimistotarvikkeita puhelimitse.[5]

Goldblumin ensimmäinen elokuvarooli oli raiskaajan osa Michael Winnerin kostodraamassa Väkivallan vihollinen (1974). Sen jälkeen hän sai roolit Robert Altmanin elokuvissa Täyskäsi (1974) ja Nashville (1975).[2] Elokuvauransa ensimmäisten yhdeksän vuoden aikana Goldblumilla oli lähinnä pieniä sivurooleja.[6] Goldblumin varhaisista esiintymisistä tunnetuin on muutaman sekunnin mittainen rooli Woody Allenin menestyselokuvassa Annie Hall (1977), jossa hän puhuu puhelimeen ja kertoo unohtaneensa mantransa.[7]

Goldblumin ensimmäinen suurempi sivurooli oli Philip Kaufmanin kauhuelokuvassa Ihmispaholaiset (1978), jossa hän esittää sankariksi nousevaa runoilijahahmoa. Tämä epätavallinen ja komediallinen sivurooli on tyypillinen koko Goldblumin elokuvauralle, joka koostuu pääasiassa luonnerooleista ja vain harvoista päärooleista.[8]

Goldblumin ensimmäinen televisiorooli oli pörssimeklari-salapoliisi Brown Shoen roolissa lyhytikäisessä salapoliisikomediassa Tenspeed and Brown Shoe (1980).[2]

Goldblum sai ensimmäisen merkittävän elokuvaroolinsa Lawrence Kasdanin elokuvassa Sisärengas (1983), joka kertoo college-kaveriporukan uudelleennäkemisestä vuosien jälkeen. Goldblum esittää nihilististä ja imartelevaa aikakauslehtimiestä, joka vikittelee kuolleen ystävänsä leskeä.[9] Elokuva sai hyvät arvostelut, kuten myös Goldblumin seuraava elokuva Valiojoukko, jossa hän näyttelee pitkälti improvisoiden koomista astronauttien värvääjää.[10] Näitä elokuvia seurasi epätavallinen tieteiselokuva The Adventures of Buckaroo Banzai Across the 8th Dimension (1984), joka on noussut kulttiklassikoksi. Goldblum esiintyi useasti myöhemminkin 1980-luvulla samankaltaisissa B-elokuvissa.[11]

Goldblum vuonna 1985.

Goldblumin ensimmäinen päärooli oli elokuvassa Yön selkään (1985), jossa hän esittää öiseen takaa-ajoon temmattua insinööriä. Goldblumin roolihahmo poikkeaa kovaonnisuudessaan ja tavanomaisuudessaan hänen aiemmista hahmoistaan.[12]

Goldblumin läpimurtorooli oli pääosa David Cronenbergin tieteiselokuvassa Kärpänen (1986). Goldblum esittää tiedemiestä nimeltä Seth Brundle, joka keksii kaukosiirtolaitteen. Asiat menevät traagisesti pieleen, kun tiedemiehen omaan DNA:han sekoittuu vahingossa kärpäsen DNA:ta. Rooli oli hyvin fyysinen, ja siihen kuului voimakas roolimeikki, joka jätti Goldblumista lopulta näkyviin enää vain silmät. Goldblum aloitti kuvausten aikana myös voimaharjoittelun, joka teki hänen hontelosta varrestaan lihaksikkaan.[13]

Kärpäsen jälkeen Goldblumin seuraava suuri rooli oli matemaatikko Ian Malcolmina Steven Spielbergin menestyselokuvassa Jurassic Park (1993). Vuonna 1996 Goldblum oli tietokoneneron roolissa elokuvassa Independence day – Maailmojen sota, ja vuonna 1997 hän palasi Ian Malcolmin rooliin Jurassic Parkin jatko-osassa.[2]

2000-luvun alkuvuosina Goldblum näytteli etupäässä independent-elokuvissa, ja vuonna 2006 jälleen valtavirtaelokuvassa Man of the Year.[2]

Goldblum palasi televisioon vuosiksi 2009–2010 sarjassa Kova laki: Rikollinen mieli, jossa hän esitti etsivä Zach Nicholsia. Vuonna 2010 Goldblum näytteli viihdemaailmakomediassa Morning Glory ja vuonna 2014 Wes Andersonin The Grand Budapest Hotelissa. Seuraavana vuonna hän näytteli Johnny Deppin kanssa Mortdecaissa ja vuonna 2016 Independece Dayn jatko-osassa.[2]

2010-luvun lopulla ja 2020-luvulla Goldblum on näytellyt muun muassa uusissa Jurassic Park -elokuvissa sekä Marvelin Thor-elokuvasarjassa.

Jazzpianistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldblum soittamassa pianoa vuonna 2018.

Goldblum alkoi soittaa jazzpianoa jo kouluikäisenä, ja teini-ikäisenä hän soitti koulunsa aamukokoontumisissa juhlasalissa. Hän otti myös yhteyttä Pittsburghin hotelleihin ja sai muutamasta hotellista töitä aulabaaripianistina.[14]

Goldblum on perustanut jazzyhtyeen nimeltä Mildred Snitzer Orchestra. Yhtye julkaisi vuonna 2018 ensimmäisen albuminsa The Capitol Studios Sessions.[15] Pianon lisäksi Goldblum myös laulaa yhdellä kappaleella. Yhtyeen toinen albumi I Shouldn’t Be Telling You This julkaistiin vuonna 2019. Albumilla vierailee useita tunnettuja pop- ja rocklaulajia.[16]

Tyyli-ikonina ja kuuluisuutena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldblum on tunnettu vuodesta 2014 alkaen värikkäänä pukeutujana.

Goldblum tunnetaan nykyisin huomiotaherättävänä pukeutujana ja tyyli-ikonina. Hän palkkasi vuonna 2014 itselleen henkilökohtaisen stylistin Andrew T. Votteron, joka loi Goldblumille jazzahtavan, värikkään ja muodikkaan pukeutumistyylin. Goldblum suosii etenkin Pradan vaatteita.[17]

Goldblumin nousu muoti-ilmiöksi yhdistettynä hänen epätavalliseen ja hyväntuuliseen persoonaansa on tuonut hänelle paljon uutta näkyvyyttä internetissä ja muussa mediassa. Hän on esimerkiksi suosittu meemien lähde, ja Disney+-suoratoistopalvelu aloitti vuonna 2019 Goldblumin persoonaan ja huomioihin perustuvan sarjan The World According to Jeff Goldblum.[17]

Avioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldblum on ollut kolmesti naimisissa. Hänen ensimmäiset vaimonsa olivat näyttelijät Patricia Gaul ja Geena Davis. Vuonna 2015 Goldblum meni naimisiin Emilie Livingstonin kanssa. Heillä on kaksi poikaa.[18]

Osittainen filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andrews, Travis M.: Because He’s Jeff Goldblum: The Movies, Memes, and Meaning of Hollywood’s Most Enigmatic Actor. Plume, 2020. ISBN 9781524746032.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ What Jeff loves about London Evening Standard. 10.4.2012. Viitattu 8.3.2022.
  2. ↑ a b c d e f g Sandra Brennan: Jeff Goldblum AllMovie. Viitattu 8.3.2022.
  3. ↑ Andrews 2020, s. 42–44.
  4. ↑ Andrews 2020, s. 46–48.
  5. ↑ Andrews 2020, s. 58.
  6. ↑ Andrews 2020, s. 59.
  7. ↑ Andrews 2020, s. 77.
  8. ↑ Andrews 2020, s. 80–83.
  9. ↑ Andrews 2020, s. 92–94.
  10. ↑ Andrews 2020, s. 102–105.
  11. ↑ Andrews 2020, s. 106–110.
  12. ↑ Andrews 2020, s. 111–112.
  13. ↑ Andrews 2020, s. 125–134.
  14. ↑ Andrews 2020, s. 39–40.
  15. ↑ Rob Harvilla: Jeff Goldblum’s Jazz Album Is the Alluringly Ridiculous Experience You Crave 8.11.2018. The Ringer. Viitattu 8.3.2022.
  16. ↑ Andrews 2021, s. 246–248.
  17. ↑ a b Andrews 2021, s. 248–262.
  18. ↑ Roxy Simons: Jeff Goldblum, 67, 'never thought' he would have children before meeting wife Emilie Livingston, 36, as he wasn't 'particularly passionate' about fatherhood Mail Online. 5.11.2019. Viitattu 8.3.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Auktoriteettitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jeff_Goldblum&oldid=20452247”